Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Vitamiineja tarjolla

Kirjoitettu 02.12.13
Esseen kirjoittaja: Sini-Tuulia Ahonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Banappelsiini
Kirjan kirjoittaja: Jussi T. Koski
Kategoriat: 7. Innovointi, 7.1. Luovan ajattelun työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Banappelsiini

Sini Ahonen, 2013

 

Banappelsiini lupasi antaa lukijalleen ideavitamiineja henkilökohtaisen luovuuden kehittämiseen. Poimin esseeseeni nyt muutamat niksit, joista minulla heräsi omakohtaisia kokemuksia.

 

Avaudu holtittomasti uusille virikkeille

Olen aina ollut huono katsomaan telkkaria. Minua ahdistaa ajatus siitä, että jotain sarjaa seuratessa pitäisi aina olla tiettynä päivänä tiettyyn aikaan telkkarin edessä. Ei se vaan sovi minulle. Mutta sitten toisaalta… Olen ollut aika paljon lapsenvahtina siskoni luona ja kun lapset menevät nukkumaan, telkkari tuntuu aika luonnolliselta ajanvietteeltä. Muutenkin heidän luonaan on tullut katsottua ohjelmia joita en ehkä muuten katsoisi. Esimerkiksi Master Chef ja Huutokaupan metsästäjät ovat ohjelmia joita minun ei varmasti tulisi itse valittua, mutta kumpikin on antanut minulle uskomattoman paljon uusia ideoita tai inspiraatiota, vähintäänkin uuden annoksen kokkaukseen. Minusta tämä on hyvä esimerkki siitä kuinka välillä on tehtävä jotain normeista poikkeavaa syttyäkseen jollekin uudelle.

 

Löydä oma alasi, oma juttusi, oma elementtisi.

Ammattikouluaikoina halusin tehdä mahdollisimman paljon oman alani ulkopuolisia juttuja ja kerätä kokemusta muistakin hommista, koska tiesin, ettei minusta tule ammattiompelijaa. Siihen aikaan minun tulikin tehtyä vaatteiden ohella vaikka mitä! Olin muutamalla keikalla somisteena miksauspöydän takana, pyörittelin valoja Synergia-areenalla, näyttelin ja tein juontokeikkoja ja sitten on tietenkin OldBoys, aikuisharraste kartingsarja jonka järjestelyporukassa olen ollut mukana pienen ikuisuuden. Sanoinkin usein etten halua takertua vain yhteen alaan, vaan tutkia mahdollisimman montaa eri juttua.

Nyt Tiimiakatemian aikana langat ovat ikään kuin kietoutuneet yhteen ja olen huomannut, ettei minun juttuni ole alalta toiselle pomppiminen. Minä haluan tehdä elämyksiä ja luoda tunteita. Se on minun alani. Oma juttuni taas on Rockabilly, Pin up ja fiftari kulttuuri ja muutenkin erilaiset selkeästi teemoitetut jutut (esimerkiksi teemabileet ja teeman mukaiset sisustukset).

Oma elementtini voisi olla kipinä. Kipinä sammuu helposti, jos alusta on väärä, mutta kun sen saa syttymään, liekki valaisee laajan alueen vain olemalla siinä. Vähän sama pätee minuun. Väärissä hommissa, minusta tulee hiljainen ja vaivaantunut seinäruusu, joka ei halua tulla huomatuksi, kun taas kipinän sytyttyä, ”sun karismas vaan valaisee koko huoneen ja ottaa sen haltuunsa” (sanoi kerran eräs ystäväni ja työtuttuni, joka on tuntenut minut ihan pikkutytöstä asti).

Olennaista tässä on se, että vaikka tuo oma alani on aina ollut osa elämääni, asioita on alkanut tapahtua vasta kun olen myöntänyt sen itselleni. Ei kukaan voi olla jokaisen alan osaaja, jokaisen on valittava yksi alue, jota käsitellä mahdollisimman laajasti eri tavoilla.

 

Henkilökohtainen swot

Kirjassa kehotetaan tekemään henkilökohtainen Swot-analyysi. Tämä ihmetytti minua hiukan, koska omat mielikuvani swot-analyysistä perustuvat ammattikoulun valinnaiskurssille jossa teimme ikään kuin 24h synnytyksenä uuden yritysidean. Ideaa jalostettiin logoilla ja liiketoimintasuunnitelmilla sekä swot-analyysillä. Olin kyseisellä kurssilla myös tutorina. Vaikka Swot on käsitteenä ja työkaluna tuttu, sen soveltaminen itseensä ei ollut kovin helppoa, ja se jäi tällä kertaa aika pintapuoliseksi.

 

Älä lisää suolaa keittoosi ennen kun olet maistanut sitä

Kirjassa kerrottiin aika hyvä esimerkki tapaus tästä. Amerikkalainen keksijä Thomas Alva Edison kutsui aina uudet työntekijäehdokkaat keittolounaalle. Jos ehdokas lisäsi suolaa keittoonsa maistamatta, hän ei saanut työtä. Edison halusi palkata henkilöitä, jotka havainnoivat ympäristöään aktiivisesti. Jos lisäät keittoosi suolaa maistamatta, sinulla on ennakko käsitys siitä miltä keitto maistuu ja mitä sille on tehtävä. Et siis seuraa tilannetta vaan oletuksia.

 

Reflektoi eli pohdi

Reflektointi on ainakin omassa päässäni todella kiero käsite. Minun pitäisi kirjoittaa ennen piinapäiviä neljä reflektiota neljästä eri aiheesta. Se tuntuu pakolliselta ja ylimääräiseltä työltä (ja on siksi vielä tekemättä), mutta toisaalta (kun sen joskus saa tehtyä) se on todella palkitsevaa.

Vaatetusalalla meillä oli yhtenä palautettavana työnä joka vuosi portfolio, jossa kerrottiin kuvin ja sanoin mitä olimme vuoden aikana tehneet ja oppineet. Minä päätin tehdä tämän portfolion nettiin (zils.weebly.com) ja käytän sitä edelleen työkaluna kun haen inspiraatiota uusin töihin tai koitan muistella mitä kaikkea sitä onkaan joskus saanut aikaan. Portfolion kirjoittaminen kirkasti myös hyvin ajatusta siitä, mitä hyötyä reflektoinnista oikeasti on. Kun asiat kertaa, myös opit menevät paremmin perille. Olen jatkanut porfoliota myös Tiimiakatemian aikana, mutta sillä saralla punainen lanka on vielä hukassa.

 

Tee paljon virheitä

Kultamunaus on ehkä Tiimiakatemian halutuin palkinto. Se kuulostaa helposti saavutettavalta, mutta todellisuudessa se vaatii todella suuren riskinoton. Ilman suuria riskejä ei tule suuria epäonnistumisia saati sitten niitä onnistumisia. Muistan ikuisesti tarinan, jossa erään firman (olisikohan ollut luokkaa Microsoft) työntekijä oli tehnyt virheen joka maksoi yritykselle miljoonia eroja. Yrityksen päätoimarilta kysyttyyn aikooko hän erottaa kyseisen henkilön firmasta. Päätoimarin vastaus kuului jotakuinkin ”Miksi ihmeessä erottaisin henkilön jolle olemme juuri antaneet miljoonien edestä yksityisopetusta?”. Aivan loistava kiteytys! Mitä suurempi virhe, sitä suurempi on oppi ja sitä suurempi oli myös onnistumisen mahdollisuus.

 

Kiire on luovuuden pahin vihollinen ja paras ystävä. Pienen paineen alla tulokset ovat aina parempia kuin täysin vapaassa paineettomassa flowtilassa. Flow-tila kuitenkin mahdollistaa luovemmat ratkaisut.

Omistan siskoni kanssa mökin Pihtiputaalla. Kun ajan mökkipihaani ja nään sinisen rakennuksen ja järvimaiseman, tunnen joka ikinen kerta hartioiltani tippuvan taakan pois. Koko elämä hidastuu. Yllättävää kyllä kaiken hidastuminen ei estä tuloksia. Yhdessä viikonlopussa voi helposti syntyä ainakin viisi hyvää esseetä, oppimissopimus, pariläjää pilkottuja puita, harvennettua metsää ja mansikkamaa. Yritäpä samaa kaupungissa.. Itse ainakin sorrun mieluummin selailemaan nettiä ja teen muka hirveästi kaikkea saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi.

 

Tähän loppuikin sitten näitten vitamiinien popsiminen. Palataan asiaan kun keksin jotain mistä jatkaa!

Sini kiittää ja kuittaa!
Tagit: , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!