Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Voimaannu vitutuksesta

Kirjoitettu 17.12.20
Esseen kirjoittaja: Elisa Sihvonen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Työelämän kapinalliset
Kirjan kirjoittaja: Milla Halme, Jenna Karas, Katri Manninen, Kirsi Marttinen, Armi Murto, Maria Teikari
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2.1. Verkostot ja sosiaalinen pääoma, 3.3. Yrityksen roiminnan kehittäminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Työelämän kapinalliset

By Milla Halme, Jenna Karas, Katri Manninen, Kirsi Marttinen, Armi Murto, Maria Teikari

 

Esseeseen olen poiminut pohdittavaksi kysymyksiä tai ajatuksia, jotka kutkuttelivat mieltäni kirjassa. Kirja oli sopiva viimeaikaiseen vitutukseeni ja en tiedä sainko siitä ahaa elämyksiä, mutta varmuutta siitä etten ole ainoa ketä vituttaa.

 

Toimistot luodaan luovuuden hautausmaiksi

Yhteiskunnassamme on tärkeämpää näyttää siltä, että tekee töitä kuin välttämättä oikeasti tehdä niitä. Miksi muuten haluamme tehdä tietyn tuntimäärän töitä mahdollisimman puuduttavalla tavalla? Teetkö oikeasti tehokkaasti töitä 8h tuntia päivässä? Saisitko paremmin aikaan vähemmässä tai jos se olisi pätkitympää? Jos saat tehtyä, yleensä olet kuollut loppupäivän ja tuijotat kuolleena kalana televisiota tai tietokoneen ruutua.  Ei väliä mitä teet tai mitä saat aikaiseksi, kunhan pidät perseesi penkissä kiinni 8 tuntia päivässä, muista kuitenkin tehdä taukojumppaa.

Työ on niin iso osa elämästämme ja silti se halutaan tehdä mahdollisimman kurjalla tavalla. Hallimaisia huoneita ja älä missään nimessä näytä siltä, että sinulla olisi hauskaa, näytä vakavalta. Kirja tuo hyvin ilmi myös sen, että mukava sohva, mikä hankittiin tuomaan viihtyisyyttä työpaikalle on turha jos työntekijät eivät sitä kehtaa käyttää. Pelätään lusmuiliaksi leimaantumista jos nauttii työstään sohvan pehmeydessä. Emme uskalla tehdä töistä omamme näköistä, koska pelkäämme sitä ,mitä muut meistä ajattelevat. Kova työ on vakavaa, ei yhtään pehmoa ja pumpulia. Miksi sen pitää olla niin kurjaa ja epäviihtyisää? Juufinin kuvaelmia lainatakseni ikävystyttävät työpaikat tuntuvat samalta, kuin nakertaisi kuivaa kantapäätä päivästä toiseen.

Miten sanallistaisin ajatukseni. Työpaikan viihtyvyydestä on puhuttu paljon, ja siihen jopa käytetään rahaakin. Ostetaan jokin kiva automaatti tai se sohva, mutta ajatuksen tasolla ei anneta ihmisille lupaa käyttää niitä. Pelätään, että ihmiset hyväksikäyttävät etujaan, joten niihin ei kannustetakaan vaikka ne siellä lojuisikin. Samaa mallia voi havainnoida sairaslomissa. Niitä saa ottaa ja pitääkin ottaa, mutta ei sitten kuitenkaan saa ottaa. Työntekijällä ei saa olla elämää työpaikan ulkopuolella tai sitten hänellä pitää olla kotona orja, joka hoitaa ilman palkkaa kaiken vapaa-ajalla vaadittavan ilmaisen työn. Kotitonttu hoitaa lapset, vanhemmat, kotityöt ja elämän organisoinnin. Niin työssäkäyvä saa keskittyä ura kehitykseen tai taiteeseensa.

Minusta tuntuu että, luovuutta pelätään työpaikoilla. Se on jotain, mitä ei osata mitata tai arvottaa eli jotain hankalaa. Helpompi ymmärtää, kun sen voi mitata, mutta voiko kaikkea elämässä mitata ja tarvitseeko? Ei myöskään ehkä tiedetä, mitä ideoille syntyvillä ideoilla pitäisi tehdä. Uudet ideat ärsyttävät ja pakottavat miettimään.

Kaikki ei sovi kaikille, mutta sitä juuri pyydänkin. On fine jos joillekin passaa 8h perse penkissä, mutta pitäisi myös sallia toisen lainen työskentely ja eikä vain sanoissa.

Sanotaan jotain, mutta ei kuitenkaan ole lupa tehdä niin. Pomo voisi itse näyttää esimerkkiä, että töitä voidaan tehdä monella eri tavalla, kuin istua juputtaa kulmahuoneessaan ja odottaa, että häneltä tullaan kysymään.

Miksi normi viikko tuntimäärä on 37,5h töitä, olisimme terveempiä jos meillä olisi enemmän aikaa tehdä meille rakkaita asioita ja viettää läheistemme kanssa aikaa. Meillä olisi enemmän aikaa kuluttaa meille mieluisia palveluita, harrastaa enemmän liikuntaa, olla enemmän yhdessä, kuluttaa kulttuuria ja taidetta. Nyt lähinnä kaikki aika menee töistä palautumiseen ja tuntuu, että se on koko vapaa-aikasi tarkoitus. Lepää, jotta voisit olla mahdollisimman tehokas muurahainen tässä yhteiskunnassa. Sekin voisi olla fine jos teet, jotain hyvää tähän maailmaan. Emme jaksa luoda mitään, koska kaikki aika on käytettävä töihin.

Töitä on erilaisia ja niitä pitäisi saada tehdä eritavalla. Ei tehdä asioista hankalampaa sen takia, että ylin johto haluaa saada mittareita. Tai ainakin toivoisin, että mietimme mitä priorisoidaan. Mittareita ja ylemmälle tasolle työstään helpompaa vai suorittavalle osapuolelle helpompaa ja tehokkaampaa? Esimerkiksi miksi naisten pitää synnyttää luonnottomassa asennossa, missä on vaikea työntää sen takia, että lääkärin on helpompi kattoa vaginaan? Jos luonnollinen tapa synnyttää on kontillaan tai kyykyssä? Ei tehdä työtä suorittavien työstä vaikeampaa ainakaan turhaan.

 

Vitutus vs. hyssyttely

 

Kirjan havainto: ”Suuttumus on energiaa jotain dynaamista tyytyväisyys taas staattista.” Asiat saa ärsyttää ja suututtaa, muuten mikään ei muutu. Vitutuksesta saa ammennettua voimaa muuttaa asioita. Jos olet tyytyväinen, et varmaan koe, että on mitään muutettavaa. Pelästyt ja säikähdät, kun leijut tyytyväisyydessäsi ja joku kehtaa horjuttaa sinun mukavuuttasi. Tuntuu, että kirja antoi oikeutuksen, että asiat saa vituttaa ja niitä saa muuttaa. Paskaa ei tarvitse ottaa vastaan. Mutta, miten muuttaa asioita, mitkä ovat niin juurtuneita kulttuurissamme, että emme edes huomaa niitä? Tai osa ei edes huomaa niiden olemassa oloa?

 

Mitkä asiat vaikuttavat uupumiseemme

Pelko siitä, että ei ole töitä, aina saatavilla oleminen ja muutostilan nopea tempo. Aivomme ovat jatkuvasti stimuloituna, yhteiskunta missä mikään työmäärä ei ole tarpeeksi, pimeys, korona, epävarmuus, työnkuormittavuus, yksinäisyys ja viidakonlaki.

Tuntuu, että 20–35 vuotiaiden keskuudessa on ihan normaalia palaa loppuun. Oletko edes tehnyt tarpeeksi töitä jos, et pala loppuun? Olen miettinyt, että onko työuupumus sama mielentila kuin syömishäiriö. Tiedät, että sen tekeminen vahingoittaa ja saattaa tappaa sinut, mutta silti teet niin koska muuten olet huono ihminen. Työn abstraktisuus ja epäselkeys on kuormittavaa. Työn teko moodi jää päälle. Saatat siitä hetkellisesti ”parantua”, mutta myrkylliset tavat ja ajatukset vaanivat sinua nurkan takana ja kuristavat sinut jos saavat tilaisuuden.

Onko liiallinen työnteko taas muille sen näyttämistä, että on parempi ja kestävämpi? Onko se oman tyhjiön täyttämistä? Kenties se on osalla, myös elämän merkityksellisin asia. Itsellä se on mennyt siihen pisteeseen, että kun en ole muuten osannut arvottaa olenko tarpeeksi hyvä, teen töitä näyttääkseni sen.

Pelkään, että jään yhteiskunnan jalkoihin jos en pysy mukana. Kaikkia pitäisi osata ja vouhottaa. Kaikesta pitäisi olla kiinnostunut. Pelko tulee varmaan myös siitä, että on niin paljon menetettävää. Olen keskiluokkaisesta perheestä, eikä minulla ole ollut puutetta mistään. Pelkään elämän tason menetystä ja se varmaankin luo stressiä. Pelkään, että minulla ei ole töitä. Pelkään, että en osaa mitään millä tekisin rahaa. Se kuormittaa. Pelkään, että tein jotain väärin tai ahdistun jo tulevasta haasteesta enkä saa unta tai herään öisin ahdistukseen.

Samalla on paine tehdä, jotain mikä on intohimosi ja tärkeää sinulle. Mitä jos et elä sillä. Mitä jos lähelläsi on pelkästään paikallinen teurastamo. Mitä jos joutuisin teurastamolle töihin, kun en löytäisi muuta työtä.

Haluaisin omavaraiseksi taiteilijaksi.  Pitää opetella viljelemään perunaa

Askeleita parempaan mielenterveyteen:

 

  • Puhelimesta kaikki piipitykset pois päältä, vastaan kun haluan itse olla saatavilla. Jos minulle on kuoleman tärkeää asiaa minulle voi soittaa
  • Haen terveydenhuollosta apua, minun pitää päästä puhumaan ammattilaiselle
  • Teen ilta ja aamu rutiinit, en silti suorita niitä fanaattisesti kuuntelen kehoani ja mieltäni. Mitä ne juuri nyt tarvitsevat?
  • Pidän ytimestä huolta, eli kehostani. Yritän syödä terveellisesti parhaani mukaan ja pyrin liikkumaan päivittäin.
  • Annan itseni tehdä ja nauttia minulle tärkeistä asioista viikottain. Mieti onko jokin asia niin tärkeää oikeasti. Mitä se tarkoittaa isossa kuvassa. Loppuuko maailma jos en sitä tee?
Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!