Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Voimaannuttava Johtaminen

Kirjoitettu 05.03.17
Esseen kirjoittaja: Anton Vaulasvirta
Kirjapisteet: 1
Kirja: Voimaannuttava Johtaminen
Kirjan kirjoittaja: Aleksi Tommi Tapani Kokonaho
Kategoriat: 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 2.4. Tiimiliiderinä ja -valmentajana toimiminen, 9.02. Yhteisöllisyys

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Nappasin tämän kirjan heti ensimmäisenä tammikuulle, sillä Tiimiliiderinä olen tehnyt lupaukseni itselleni ja Globaattorille sitoutua yhteiseen suuntaamme ja toimintamme kehittämiseen. Päätin siis lähteä liikkeelle perusasioista. Omat ydinkysymykseni olivatkin:

  • Mikä on hyvä pohja ihmisten johtamiselle?
  • Mikä motivoi ihmisiä työn tekemiseen?
  • Kuinka luon alustan, jossa me kaikki voimme oppia mahdollisimman paljon yhdessä?
  • Kuinka rohkaisen ja inspiroin ihmisiä ottamaan enemmän vastuuta ja löytämään maksimaalisen potentiaalinsa?

 

Jo viime syksystä havaitsin tiimissämme turhautumista: fokus on ollut hukassa ja yhteinen tekeminen hajanaista. Keskustelu kiersi tietyissä asioissa, ja usein ne raapaisivat vain pintaa eikä asiat tuntuneet etenevän. Aivot ovat mielenkiintoinen elin siitä, että ne yleistävät ja vahvistavat koettuja tunteita. Pienikin kielteinen ja myönteinen tunne alkaa helposti kertaantua; tämä on olennaista muistaa etenkin dialogiringissä keskustellessamme. Keskustelussa koettu tunne kertaantuu aina tiettyyn suuntaan. Jos keskustelussa on aggressiivinen sävy tai keskustelukumppani on muutoin vihainen, vihan tunne tarttuu myös muihin ja toinenkin alkaa tuntea itsensä aggressiiviseksi.

 

Mikä sitten voimaannuttaa ihmisiä?

Toiset ihmiset antavat energiaa, toiset vievät sitä. Usein pitkäveteisen, laahaavan tai jopa turhamaisen keskustelun jälkeen olen tylsistynyt ja tunnen oloni väsyneeksi. Tästä kohtaa kirjassa oli erinomainen pointti: Voimaannuttavan ihmisen tapaamisen, motivoivan videon katselu tai ihan mainion puheen kuunteleminen antaa pirteän ja virkistävän tunteen – mutta mistä se tulee? Näitä yhdistää aina sama tekijä: voimaantunut ja myönteinen maailmankuva.

 Kun ihmiset kokevat olevansa haastettuja, heillä on mahdollisuus voimaantua. Haasteiden ylittäminen tuo tyydytystä ja voimaannuttaa. Kun tavoitteet ovat asetettu selkeiksi, tarjotaan mahdollisuus voimaantumisen tunteisiin. Haastetason täytyy kuitenkin olla sopiva, jotta sitä kohti voidaan pyrkiä: liian alhainen haastetaso ihmiselle on lähes yhtä energiaavievää kuin liian korkea. Mikään ei vedä vertoja työlle, joka on saatettu loppuun, jolloin ajatukset siitä ja stressi purkautuvat täysin.

Tiimin kehittymiseen vaaditaan myös yksilöiden valmiutta muuttua eli valmiutta astua pois omalta mukavuusalueelta ja haastaa itseään. Olen yrittänyt nostaa haastetasoa tiimisopimuksen velvoitteilla: asiakaskäynnit, kirjatavoite ja ihan sitoutumisella tiimin ja Tiimiakatemian yhteisiin tekemisiin. Haasteet tuovat kuitenkin aina mukanaan vastuuta, jota tunnutaan välttelevän viimeiseen asti epäonnistumisen pelossa.

Vastuusta puhuttaessa ajatellaan sen helposti tarkoittavan yksinäistä vetojuhtaa, joka kantaa hartioillaan riskit ja epävarmuuden. Kirja kuitenkin antaa paremman näkökulman vastuunkannolle, jonka jokaisen olisi hyvä muistaa: vastuunkanto on sitä, että kantaa vastuun epäonnistumisista, eikä syytä muita ulkoisia tai sisäisiä tekijöitä niistä. Kun uskaltaa katsoa peiliin ja analysoida avoimesti omaa tekemistään, niistä voi aidosti oppia jotakin.

Tagit: , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!