Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Voittamisen anatomia

Kirjoitettu 12.08.18
Esseen kirjoittaja: Elina Paukkio
Kirjapisteet: 2
Kirja: Voittamisen anatomia
Kirjan kirjoittaja: Oskari Saari
Kategoriat: 4.4. Johtamisen haasteet, 8.2. Yrittäjänä kasvun taidot ja työkalut, 9.12. Elämänkerrat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kirjan jälkeen henkilökohtaisesti päällimmäisenä tunteena on syyllisyydentunto. Olen kohdellut viimeiset vuodet kaltoin sekä läheisiäni, että itseäni niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olen surkutellut pohjalle vajonnutta hyvinvointiani kykenemättä tekemään sille mitään.

Tämän lisäksi arvostan entisestään Aki Hintsan ja hänen kontaktiensa uskomatonta ammattitaitoa ja paloa omaa työtä kohtaan, sekä kirjailija Oskari Saaren omistautumista kirjalleen.

 

Koskaan aiemmin en ole siirtänyt kirjasta saatua oppia niin suoraan käytäntöön, kuin Voittamisen anatomian kanssa tein. Tunnistin täysin itseni niistä Hintsan kiireisistä asiakkaista, jotka tuskailivat liikkumattomuuden aiheuttaman huonon yleiskunnon ja jatkuvan kiireen ja stressin välissä. Hintsa korosti kirjassaan useampaan kertaan, kuinka paljon tärkeämpää on jokapäiväinen hyötyliikunta kuin se, että kahdesti viikossa ehtisi tunniksi salille hikoilemaan. Aiemmin Confetti-päiviksi Palokkaan kulkemiselle on ollut kaksi vaihtoehtoa: linja-auto ja polkupyörä. Kirjan kuunneltuani heräsin siihen, että matkan voisi myös kävellä! Voin käsi sydämellä vannoa, etten koskaan ollut edes ajatellut kävellen kulkemista aiemmin. Ennen kirjaa kuljin pyörällä aina silloin, kun se suinkin oli mahdollista. Pyörällä kulkeminen vaati pyöräilyn sallivan kelin (ei luminen talvi tai rankkasade), sekä ehjän pyörän. Pyöräily Palokkaan sujuu usein n.20minuutissa, mutta matkaan olen aina varannut puoli tuntia aikaa. Esimerkiksi kova tuuli on haitannut reipasta menoa useita kertoja järven rantaa kulkevalla reitillä. Bussi kulkee Palokkaan vain noin kymmenessä minuutissa, mutta sillä kulkeminen maksaa ja bussi kulkee vain kaksi kertaa tunnissa. Kävelyä, jaloillaan oloa ja hyötyliikuntaa korotanut Hintsa sai minut ymmärtämään, että voin hyödyntää kotimatkan reippaana kävelylenkkinä. Nyt olen kahdesti mennyt aamulla bussilla töihin ja kävellyt päivän päätteeksi kotiin. Matka taittuu painavakin reppu selässä juuri ja juuri vajaassa tunnissa, mutta tuon jälkeen olen voinut hyvällä mielellä sallia itselleni rauhallisen illan ilman huonoa omaatuntoa siitä, että en jaksa pitkän päivän jälkeen lähteä salille tai siitä, että muut työt ovat vaatineet jäämään kotiin tietokoneen eteen. Puoli tuntia lisää aikaa kotimatkaan, ja olo on illalla paljon parempi. Kun jatkan tätä myös jatkossa ja siirrän ajatusta entistä enemmän ja useammin hyötyliikuntaan, kohenee jatkuva nuutunut oloni varmasti.

 

Kirjassa nousi usein esiin usein myös jokaisen kohtaaminen yksilönä. Oli sitten kyseessä vähäosainen ihminen Afrikassa, työtaakan alle hautautuva yritysjohtaja tai maailmanmestaruuden voittava formulakuski, jokainen tulee kohdata yksilönä. Samoin keinot parempaan lopputulokseen voivan olla hyvinkin erilaisia, vaikka pohjimmiltaan kaikki noudattaisivatkin Hintsan luomaa hyvinvoinnin mallia. Askeleet kohti hyvinvointia on räätälöitävä jokaiselle erikseen. Samoin on opittava kohtaamaan alaiset työelämässä. Itsekin huomaan ajatukseni lähtevän liikkeelle siitä, ettei johtajalla ole aikaa keskittyä jokaiseen alaiseen yksilönä. Mutta mikä voi olla johtajalle tärkeämpi tehtävä, kuin alaisista huolehtiminen? Johtajan työ on asiakaspalvelutyötä alaisilleen. On totta, ettei näin lähellekään kaikkialla ja aina ole, mutta sitä kohti tulisi kaikkien johtajien pyrkiä. Hintsan hyvinvoinnin mallissa kuusi osaa kiertyy mallin tärkeimmän osan, coren, ympärille. Core, on keskus, jossa motivaatio ja päätökset syntyvät. Sen ympäriltä löytyvät uni, ravinto, yleinen aktiivisuus, yleinen terveys, henkinen energia ja biomekaniikka, eli tuki- ja liikuntaelimistön kunto. Parhaaseen lopputulokseen päästäkseen, jokaisen osa-alueen tulee olla kunnossa. Hektisessä ja raastavassa työelämässä tämän kokonaisuuden kasaamiseksi voi johtaja ja yritys olla suurena tukena.

 

Kuten alussa jo mainitsin, olen kohdellut kaltoin niin itseäni kuin läheisiäni viimeisen kolmen vuoden aikana. Uni on henkilökohtaisesi minulle kaikkein tärkein palanen, jotta arjesta on selvinnyt edes sillä tasolla, jolla nyt olen siitä selvinnyt. Unesta en yksinkertaisesti pysty luopumaan. Tuon sisäistäminen on myös ehkä pelastanut minut totaaliselta loppuun palamiselta! Jokainen muu osa-alue onkin aivan retuperällä. Ilmankos olo onkin ollut kun jyräletkan alle jäänyt! Hintsa sanoi heti aluksi, että kyllä valtaosa tietää, kuinka elää terveellisesti ja pitää huolta itsestään, mutta tuon tiedon vienti käytäntöön ja arkeen todellisiksi teoiksi jää. Syynä on usein motivaatiopula, mutta nähdäkseni myös kykenemättömyys priorisoimaan asioita niin, kuin järki ja oma sisäinen minä haluaisi. Työ vie, vaikka se ei priorisointilistalla ole kuin juuri ja juuri pronssimitalistin paikalla. Vaikka terveys ja läheiset ovat ehdottomasti tärkeämpiä, miksi olen kaltoinkohdellut näitä molempia työn ja koulun varjolla? Koska Hintsan asiakkaat ovat keskivertoa parempituloisia, ei Hintsan ole juuri tarvinnut miettiä toimeentulon näkökulmaa. Toimeentulon vuoksi en juuri ole voinut töitä vähentää, mutta omaa jaksamista työpäivän jälkeen pystyisin varmasti muuttamaan radikaalisti. Niinpä tulevalle tuskaisen kiireiselle syksylle on tehtävä suunnitelma:

  • Pyrin käymään salilla edes viikoittain, mutta senkin edelle nostan monipuolisen ja toistuvan hyötyliikunnan.
  • Istumista työajan ulkopuolella on vähennettävä. Helppoa se ei tule olemaan, sillä töissä joudun istumaan tietokoneen ääressä, jonka jälkeen toinen työ ja opinnäytetyö vaativat tietokoneella olemisen jatkamista. Tiimiakatemian tiloissa on pöytiä, joilla uskoakseni voisi työskennellä seisten. Tämä täytyy tarkistaa mahdollisimman pian.
  • Ruokavalioon on kiinnitettävä huomiota aiempaa enemmän. Lounassetelit ovat kasvattaneet ranskalaisten perunoiden määrää ruokavaliossani räjähdysmäisesti ja ähkyn syöminen päivällä sekoittaa ruokailurytmin myös illalle. Kun yleinen jaksaminen kaikkien osasten vuoksi paranee, myös ruuanlaitolle jää enemmän energiaa kuin nyt. Kotiruokaa on jatkossa tehtävä useammin kuin kerran viikossa.
  • Arkeni ja arkipäiviksi muuttuneet viikonloput kuluttavat olematonta henkistä energiaani jatkuvasti, seitsemän päivää viikossa. Tekemättömät työt kolkuttavat koko ajan takaraivossa, vaikken juuri samalla hetkellä pystyisi millään tavalla niihin vaikuttamaan. Myös läheisten sivuuttaminen ärsyttää töissä ollessa ja väsyneenä kotiin päästessä tilanne vain pahenee, kun ei väsymykseltään jaksa olla niin hyvä kuin haluaisi. Työstä en toistaiseksi juuri voi nauttia, mutta olen onnellinen, että edes 0
  • opinnäytetyön aihe kiinnostaa minua aidosti ja olen löytänyt ympärilleni myös muita aiheesta kiinnostuneita. Nyt huomaan, että henkisen puolen tilanne on hankalampi, kuin muiden osa-alueiden. Korjausideoita on vaikea keksiä, vaikka tilanne alkaa olla sietämätön. Hieman helpottaa se, että jouluun mennessä tilanteen pitäisi hieman helpottua. Samalla sitä ennen tehtävät työt ja neljän kuukauden rutistus ahdistavat ja saavat hengityksen tuntumaan vaikealta.
  • Tammikuusta eteenpäin vaadin itselleni ergonomisemmat työasennot. Jo nyt, 27-vuotiaana, selkäni on jamassa, jossa en toivoisi kenenkään selän olevan. Jos aion jatkaa vuosia tai jopa vuosikymmeniä työskentelyä tietokoneen näytön edessä, on tilanteen muututtava. Piste.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!