Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Voittamisen anatomia

Kirjoitettu 03.03.19
Esseen kirjoittaja: Timo Hänninen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Voittamisen anatomia
Kirjan kirjoittaja: Oskari Saari
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Otin kuunteluun Voittamisen Anatomia-kirjan, koska se vaikutti kiinnostavalta ja se on saanut hyviä arvosteluja. Kuuntelin kirjaa paljolti kävellessä, jolloin sain myös hyvän syyn lähteä ulos lenkille. Liikunta ja fyysinen aktiivisuus ovatkin kirjassa tärkeässä osassa. Liikunta on ollut itselleni kuluvan talven aikana aikamoista pakkopullaa ja motivaatio urheilua kohtaan on ollut aika vähissä. Ulos ei ole viitsinyt mennä kylmään pakkaseen ja pimeyteen. Nyt kuitenkin helmikuun aikana aurinko on ruvennut taas pilkottamaan ja itselle tulee tunne, että on pakko päästä ulos lenkille.

Kirjassa Hintsa puhuu liikunnan merkityksen tärkeydestä suhteessa yleiseen terveyteen; ollakseen terve, ihmisen tulee harrastaa riittävä määrä liikuntaa. Koska hyvinvointi on tekijöidensä tulo eikä summa, kaikki vaikuttavat kaikkeen. Liikunnan määrän suhteen itselläni on vielä paljon petrattavaa, mutta nyt aion lisätä ainakin kävelyn määrää. Kuinka paljon? Ainakin aluksi aion tehdä vähintään kaksi tunnin reipasta kävelylenkkiä viikossa. Määrä ei kuulosta paljolta, mutta kuten Hintsakin kirjassa kehottaa, on parempi tehdä pieniä pysyviä muutoksia kuin yrittää muuttaa nykyinen tilanne yhdessä yössä päinvastaiseksi.

Hintsa puhuu myös hyötyliikunnan merkityksestä. Kävelen päivässä toimistolle ja takaisin yhteensä noin kahden kilometrin verran. Päivän aikana voisin lisätä kävelyä esimerkiksi tekemällä noin 15 minuutin happihyppelyn/kävelylenkin iltapäivällä, jolloin en ole kaikista aktiivisimmillani. Tämä saattaisi lisätä työtehoa ja samalla saisi liikuntaa. Täytyy laittaa kokeilu käytäntöön.

Hintsan menestyksen ympyrä koostuu kuudesta eri osa-alueesta: yleinen terveys, biomekaniikka, palautuminen, ravinto, fyysinen aktiivisuus ja henkinen energia. Sen lisäksi kaiken keskellä on core eli ydin. Core vastaa seuraaviin kysymyksiin: tiedätkö kuka olet, tiedätkö mitä haluat ja hallitsetko omaa elämääsi?

Aki Hintsa seurasi läheltä Haile Gebrselassieta ja yritti ymmärtää, kuinka Haile pystyi olemaan niin ylivoimainen kestävyysjuoksija. Hintsa oivalsi, että Hailella oli ydin kunnossa. Kiteytettynä Haile hahmotti selkeästi oman identiteettinsä, päämääränsä ja hän hallitsi omaa elämäänsä. Gebrselassie ei voittanut Ateenan olympialaisissa kultamitalia loukkaantumisen takia. Tämä tietysti harmitti häntä, mutta haastattelussa hän oli todennut: ”Surullista, mutta se on vain urheilua.”

Asia mikä itselleni coresta kolahti, oli Hintsan tekemä johtopäätös Hailesta: ”vahva minuus ei voi perustua kokonaan johonkin, mikä voidaan ottaa pois. Vahva identiteetti perustuu arvoihin.” Esimerkiksi monella urheilijalla on urheilu-uran jälkeen identiteettikriisi, sillä he ovat määritelleet koko elämänsä urheilun kautta ja, kun se yhtäkkiä otetaan pois, saattaa tuntua, että koko elämä romahtaa. Sama pätee myös ihan keneen muuhun tahansa, ei pelkästään urheilijoihin. Tämä on hyvä oppi myös itselleni; minun ei kannata määritellä itseäni esimerkiksi harrastusten tai saavutusten perusteella.

Liikunnan lisäksi koen, että eniten petrattavaa minulla on menestyksen ympyrään peilattaessa palautumisen suhteen. Koen, että en saa aina tarpeeksi unta. Tästä johtuu, että aamuisin on vaikea herätä ja päivällä en ole niin tehokas kuin voisin parhaimmillani olla. Kirjassa oli hyvää informaatiota esimerkiksi valon haitallisuudesta suhteessa unen laatuun. Käytännössä olen tiennyt, että valo ja erityisesti sininen valo, ovat haitallisia nukahtamiselle ja unen laadulle, mutta en ole ennen kirjan kuuntelemista kiinnittänyt asiaan erityistä huomiota. Jatkossa aion tehdä niin, että aion sammuttaa tv:n, tietokoneen sekä puhelimen tuntia ennen nukkumaanmenoa. Sen lisäksi aion varata unelle joka päivä vähintään kahdeksan tuntia.

Tykkäsin kirjasta melko paljon ja esimerkiksi Hintsan Etiopia ajat olivat mielenkiintoista kuunneltavaa, ja F1-kuskien elämään oli mukava päästä tutustumaan ns. kulissien takaa. Hintsa vaikutti sydämelliseltä henkilöltä, joka halusi auttaa ihmisiä siitä huolimatta, keitä he olivat. Tämä aiheuttikin hyvin kilpailullisessa F1-maailmassa välillä turhautumista. Päällimmäisenä mieleen jää, että pienet pysyvät muutokset sekä itsensä tunteminen ovat minulle lukijana kirjan tärkeimpiä kolahduksia.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!