Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Vuorovaikutus ja sosiaalisuus huonossa jamassa

Kirjoitettu 24.04.19
Esseen kirjoittaja: Johanna Torkkel
Kirjapisteet: 3
Kirja: Vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot: vuorovaikutusopas opettajille ja opiskelijoille
Kirjan kirjoittaja: Reijo A. Kauppila
Kategoriat: 8.5. Henkisen kasvun klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Reijo A. Kauppilan kirja Vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot: vuorovaikutusopas opettajille ja opiskelijoille (2005) kertoo paljon asiaa vuorovaikutuksesta ja sosiaalisista taidoista. Kirjan nimestä huolimatta oppaaksi teoksesta ei aivan suoraan ole, sillä kirjassa käydään oikeastaan vain teoriamuodossa asia läpi. Varsinaisia ohjeita tai neuvoja vuorovaikutukseen siinä ei ole, joita lähdin kirjalla hakemaan. Sain kumminkin joitakin hyviä vinkkejä kirjasta, joita sovellan käytäntöön. Kirja oli selvästi tehty vain opettajille, koska oikeastaan koko ajan kirjassa mainittiin koulun tärkeydestä lisätä lasten ja nuorten vuorovaikutus- ja sosiaalisia taitoja. Kirjassa on monia tehtäviä, joita voi koulussa opiskelijoille teettää tehtäväksi, mutta itse niitä on vaikea toteuttaa käytännössä. Harjoitukset ovat usein lavastettuja tilanteita luokkatovereiden kanssa. Ne eivät mielestäni toimi kunnolla, sillä aina täytyisi olla oikea tilanne, jotta oikeasti oppii jotakin. Onhan se kivaa lavastaa tilanteita koulun tunneilla, mutta ne otetaan usein leikkinä. Koulussa on hiukan hankalaa saada oikeita tilanteita, joissa harjoitella. Kumminkin viime vuonna viestinnän kurssilla harjoittelemamme kokouksen pitäminen oli onnistunut harjoitus. Meillä oli koko kurssin kestävä ryhmätyö. Siihen liittyen pidimme esitelmän ja kokouksen, jotka eivät olleet täysin lavastettuja, sillä meillä oli oikea aihe niissä. Kumminkin vielä realistisemman harjoituksen saisi, jos tilanteessa olisi joku ulkopuolinen henkilö. Esimerkiksi oikeasta yrityksestä henkilö haastattelemassa tai keskustelemassa asiasta loisi aidomman tilanteen. Tunneistakin tulisi vakavammin otettavia, jos niillä kävisi vierailijoita. Lukiossa pyrin tekemään mahdollisimman hyvin hommia yrittäjyyskurssilla, kun siellä oli mukana vierailevia yrittäjiä. Heiltä voi saada parempia ideoita ja parannusehdotuksia kuin opettajalta, sillä heillä on kumminkin erilainen näkökanta asiaan. Joissakin tilanteissa heillä saattaa olla jopa parempaa tietämystä kuin opettajilla. Esimerkiksi poliittiset asiat muuttuvat todella nopeasti. Henkilö, jonka täytyy olla perillä niistä asioista, tietää varmasti uusimman tiedon. Opettajilla taas on ties kuinka vanhaa tietoa, kun he opettavat vanhojen kirjojen mukaan.

Vuorovaikutus ja sosiaalisuus muodostuvat sanattomista malleista enimmäkseen. Kotona vanhemmat ja koulussa opettajat näyttävät mallia, miten eri tilanteissa tulee toimia. Jos vanhemmat kysyvät aina helposti apua vierailta ihmisiltä sen sijaan, että yrittäisivät itse löytää ratkaisun, tulee lapsistakin todennäköisemmin sosiaalisia. Vanhemmat, opettajat ja kaverit voivat myös rohkaista olemaan sosiaalisempi esimerkiksi tunneilla kysymyksiin vastaamiseen. Näin lapset ja nuoret oppivat, ettei tarvitse jännittää vuorovaikutustilanteita. Tietenkin myös perinnöllisyys vaikuttaa sosiaalisuuteen. Itselläni perimä varmasti vaikuttaa asiaan, sillä olen aivan pienestä vierastanut uusia ihmisiä. Tietenkin siihen voi myös vaikuttaa, että olemme asuneet maalla, jossa ei ole ollut kavereita lähellä eikä vieraita ole käynyt. vanhempani ovat olleet paljon töissä, sillä he ovat yrittäjiä eikä kasveja ole voinut jättää kesälomalle. Eteenkin isäni on aina kiinni töissä, sillä hän vastaa, että kastelut ynnä muut asiat toimivat. Ala-asteellakin saimme nähdä vapaa-ajalla kavereita vain kerran viikossa, sillä vanhempani eivät jaksaneet töiden jälkeen usein vahtia vieraita lapsia tai hakea meitä kylästä. Olen nähnyt jonkin verran huonoa mallia vuorovaikutuksesta vanhemmiltani. Äitini on kyllä aina kysynyt neuvoa vierailta, jos emme ole esimerkiksi löytäneet perille vieraassa kaupungissa. Isäni ei ole niin helposti kysynyt apua, paitsi jos tilanne on sitä vaatinut. Jos ei millään keksi, missä olemme kartalla olleet, niin kyllä hänkin on kysynyt apua. Kumminkin vasta sitten, jos se on viimeinen vaihtoehto. Osaksi sosiaalisuuteeni on varmasti vaikuttanut myös se, että ala-asteella jotkut nauroivat väärille vastauksille. Rupesin sen takia vierastamaan tunneilla vastaamista. Pelkäsin, että sanon väärin ja muut pitävät minua pellenä, kun he rupeavat nauramaan. Ylä-asteella en siksi juurikaan puhunut tunneilla mitään.

Vuorovaikutus koostuu monesta osasta

Viestintä on tärkeässä osassa vuorovaikutuksessa. Jos toinen ei ymmärrä, mitä yrität viestiä, tulee vastaava tilanne kuin huonon englanninkielentaidoilla ulkomailla. Ensin täytyy siis selvittää, mitä haluaa viestiä. Mielessä kannattaa miettiä eteenkin vaikeiden asioiden kohdalla, miten asian ilmaisee kohteelle. Esimerkiksi lapsille täytyy puhua eri tavalla kuin kavereille. Myös häiriötekijät kannattaa ottaa huomioon. Jos ympärillä tapahtuu paljon asioita, ei ole välttämättä hyvä ruveta selittämään vaikeita asioita. Sen sijaan kannattaa etsiä rauhallinen paikka, jossa puhua. Silloin toisen osapuolen on helpompi keskittyä asiaasi, eikä esimerkiksi tutut pääse helposti häiritsemään. Omaa viestimistä kannattaa myös seurata. Siten voi huomata helpommin syyn, jos toinen ei ymmärrä. Onko kyse nonverbaalisessa viestinnässä vai oletko käyttänyt vahingossa väärää sanaa? Myös toisen osapuolen näkökulma on tärkeä ymmärtää. Toisella saattaa olla hyviä ehdotuksia, miten asia toimisi paremmin. Eri vaihtoehtoja täytyy punnita ja ottaa parhaimmat käytäntöön. Mitä enemmän ihmisiä on keksimässä ideoita, sitä enemmän ja parempia ideoita syntyy. Niitä voi sitten vaikka yhdistellä. Viestinnässä on erilaisia vääristymiä, joita itseltänikin tunnistan. Toisinaan kiellän tehneeni asioita, joita olen todellisuudessa tehnyt. Se on kumminkin aika harvinaista, sillä silloin itselleni tulee huono omatunto, koska se on käytännössä valehtelua. Yleisimmät vääristymät viestinnässäni ovat vähättely ja verukkeet. Vähättelen toisten kokemuksia ja niiden merkitystä. Jos olen tiukasti jotakin mieltä, en helpostikaan pysty kuulemaan toisen mielipidettä tai käsitystä asiasta. Olen joutunut nyt opettelemaan toisen ajatusten kuuntelemista, kun olen ryhtynyt seurustelemaan. Kihlattuni on sanonut usein, etten kuuntele häntä. Mielestäni kuuntelen, mutta kun ryhdyin todella seuraamaan, ohitan usein hänen ajatuksensa tietyn tyyppisissä asioissa. Nyt olen sitten opetellut kuuntelemaan häntä ja olen jo oppinut sitä hyvin. Olen huomannut, että hänellä on paljon parempi olla, kun hänkin tulee kuulluksi. Jos vähättelisin myös asiakkaille, he lähtisivät varmasti pian lätkimään. Verukkeet taas näkyvät siinä, että välttää puhumasta asioiden todellisia syitä. Se ei vaadi niin paljoa henkistä ponnistelua. Haluan usein päästä mahdollisimman helpolla ja tässähän sitä pääsee helpommalla. Siksi varmasti käytän verukkeita.

Sosiaalisen informaation käsittely on minulle useissa tilanteissa vaikeaa, koska jännitän tilanteita. Havainnointi, tulkinta ja toimintatavat kärsivät, kun jännitän puhumista. Esimerkiksi minulla on vieläkin vähän taipumusta jäädä miettimään omaa vuoroani. Kun jokainen sanoo vuorollaan ringissä oman mielipiteen tai jotakin muuta, rupean laskemaan, koska tulee oma vuoroni. Mietin valmiiksi (joskus jopa sanatarkasti), mitä sanon, jotta en sano väärin ja muut rupea nauramaan. Jännittäminen on suurimmillaan täysin vieraassa porukassa ja lähimmäisten ihmisten kanssa joudun vain vaikeissa asioissa jännittämään sanomisiani. Tiimissämme vaihtelevasti jännitän tai en riippuen tilanteesta. Jos asia koskee jotakin henkilökohtaista asiaani, yleensä jännitän, jolloin en pysty kuuntelemaan muita. Jos asia taas on jokin yhteistä asiaa koskeva, saatan sanoa mielipiteeni täysin ilman minkäänlaista jännitystä. Jos treeneissämme on yksikin uusi henkilö, rupean tilanteen mukaan jännittämään enemmän tai vähemmän. Kumminkin aina jännitän edes vähän. Tiedän, että se on täysin turhaa ja vaikka sanoisikin jotakin väärin tai huonosti, eivät muut ajattele minusta pahaa. Silti mielikuvaa on vaikea muuttaa, kun se on minulle sen verran aikaisessa vaiheessa syntynyt. Välillä tulee tilanteita, että minulla olisi jokin mielipide asiaan, mutta en vain uskalla sanoa sitä. Yritän rohkaista itseni sanomaan sen, mutta se ei vain onnistu. Jännittäessäni sanomistani usein asia siirtyy jo toiseen aiheeseen, ja en pysty sillä välin kuuntelemaan muiden juttuja. Joskus taas käy niin, että en vain saa puheenvuoroa ja asia menee jo kolmannessa aiheessa. En sitten enää viitsi palata vanhaan asiaan ja sekoittaa pakkaa.

Opit ja kopit kirjasta

Jotta vuorovaikutus olisi tehokasti, minun pitäisi olla aktiivinen. Tiedän, että minun ei pitäisi miettiä kauheasti, mitä sanon, vaan sylkäisen vain suustani sanat. Useinkaan ne eivät ole mitenkään huonoja. Jos sanajärjestys on vähän hölmö, niin se ei haittaa ollenkaan. Suomenkielessä sanajärjestys on aika vapaa. Ja jos toinen ei ymmärrä jotakin asiaa, hän varmasti kysyy tarkennusta tai ainakin näyttää sellaiselle, ettei ymmärtänyt. Olen täysin vieraillekin ihmisille usein avoin, jos he kyselevät asiasta. Saatan puhua ventovieraille henkilökohtaisista asioistani tai vaivoistani. Tarvitsen vain aloituksen puhumiseen. Koko ajan saan positiivisia kokemuksia paljon, kunhan vain puhun. Minun pitäisi siis vain ruveta puhumaan paljon, jolloin jännityskin kaikkoaisi. Tietenkin välillä tulee negatiivisiakin kokemuksia, mutta kun ajattelee, että se on vain yksi kymmenestä, niin sen ei pitäisi kauheasti vaikuttaa käyttäytymiseeni. Eteenkin small talk on minulle vaikeaa. Kirjassa annettiin siihen hyviä neuvoja. Jos tulee kiusallinen hiljaisuus, minun pitäisi etsiä ympäristöstäni jokin havainto. Sää on se kaikista käytetyin aloitus, ja tuntuu minusta jäykälle. En siis haluisi käyttää sitä, paitsi jos juuri sillä hetkellä siinä muuttuu jokin radikaalisti. Muuten voisin ottaa puheeksi esimerkiksi näyttävän koriste-esineen tai ympärillä tapahtuvan asian. Kirjassa puhuttiin myös, että avauksen voisi tehdä kertomalla omista puuhista. Mieluummin kysyisin kumminkin toiselta, mitä hän tekee tai on tehnyt. Itsestään puhuminen tuntuu siltä, että olisi kiinnostunut vain itsestään. Minun isoin ongelmani tällä hetkellä on keskustelun jatkaminen. Jos joku kysyy minulta jotakin, vastaan lyhyesti, enkä osaa sanoa enää muuta. Silloin tulee vain tuskallisempi hiljaisuus, kun toinen yritti jo rikkoa hiljaisuuden. Minun pitäisi yrittää kysellä lisää asiasta tai jos hän aloitti, kysyä häneltä jotakin samasta asiasta. Menen kumminkin aina lukkoon, kun pitäisi nopeasti keksiä jotakin sanottavaa. Silloin en saa päähäni ainuttakaan asiaa ja usein unohdan jopa, mistä oli jo puhe.

Kirja oli todella hyvä minulle, jotta tunnen itseäni paremmin. Minulle selvisi myös, mistä jokin käyttäytymiseni johtuu. Sen takia minua rupesikin ahdistamaan kirjaa lukiessani. Tunnistin itsestäni monia negatiivisia ominaisuuksia, ja kirjassa puhuttiin, että niiden takia usein jäädään työttömäksi. Haluaisin olla myös puhelias, jotta ei tulisi kiusallisia tilanteita ja minulla olisi ehkä enemmän kavereita. Koska en juttele useinkaan kellekään, he eivät halua olla minun kanssani, sillä tilanteista tulee vain ikäviä. He saattavat myös unohtaa minut kokonaan, koska ainahan kaikki suosituimmat (eli puheliaimmat tai hauskimmat) jäävät mieleen. Tulen ahdistuneeksi epämiellyttävissä tilanteissa. Kirjaa lukiessani ajattelin omalle kohdalleni tilanteet, joten siksi minua rupesi ahdistamaan. Eläydyn aina kaikkiin kirjoihin ja mietin samalla tilanteita omalle kohdalleni. En silloin välttämättä edes kuule, mitä ympärilläni tapahtuu. Loppujen lopuksi sain kumminkin joitakin hyviä vinkkejä, joilla saan vuorovaikutustani ja sosiaalisuuttani paremmaksi. Kirjassa oli paljon vinkkejä small talkiin, joka on minun heikkouteni. En usein keksi mitään puheenaihetta, jolloin päädyn vain olemaan kiusaantuneena hiljaa. Nyt tiedän, että ympäristöstä kannattaa etsiä puheenaiheita. Kirja opetti minulle paljon itsetuntemusta.

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!