Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

WHAT WE SAY MATTERS

-PRACTISING NON-VIOLENT COMMUNICATION

JUDITH HANSON LASATER, IKE K. LASATER

 

 

 

JOHDANTO

 

 

Kommunikaatiotaidot tiimissä ovat elintärkeitä sen menestykselle. Meidän tiimiimme sisältyy 12 täysin erilaista persoonaa, ja meillä jokaisella on oma tapamme kommunikoida toisten ihmisten kanssa. Toiset varmemmin, toiset vähän varovaisemmin.

Itse olen vielä hieman epävarma siitä, miten kommunikoida tiimiyrityksessä, sillä periaatteessa olemme töissä, mutta periaatteessa opiskelijakavereita keskenämme.

Itse koen olevani hyvin monimutkainen sekä moniulotteinen persoona, enkä ota aina itsestänikään selvää.

Olen myös hyvin tunnerikas ihminen, ja otan helposti niin sanotusti ’’kipinää’’. Tunnen asioita tosi vahvasti, vaikka yritänkin parhaani mukaan peitellä sitä, vaikka ei pitäisi.

Siinä suhteessa olen vielä melko pidättäytyvä, mutta negatiivisia asioita ääneen sanoessani pelkään, että ihmiset alkavat ajatella minusta negatiivisesti.

Toisaalta, jos en saa sanoa asioita ääneen, turhaudun tilanteeseen hyvin nopeasti, ja delegoinkin turhauttavan asian, tilanteen tai ihmisen elämästäni liian helposti.

 

Halusin lähteä siis kehittämään kommunikointitaitojani, koska on raskasta pitää asioita sisällään ja katsoa sivusta, kun asiat eivät lähde rullaamaan eteenpäin.

En sano, etten osaisi antaa rakentavaa kritiikkiä tai etten omistaisi hyviä ideoita ja mielipiteitä.

Haasteenani on löytää oikea tapa kommunikoida pienessä yhteisössämme, jossa yhdistyvät niin työkaveruus- kuin ystävyyssuhteetkin.

Erityisenä haasteenamme on myös se, että meillä ei ole selkeitä, ääneen sanottuja rooleja tiimissämme.

Itseni kehittämisen kannalta luin Judith Hansen Lasaterin ja Ike K. Lasaterin kirjoittaman kirjan What We Say Matters – Practising Non-violent Communication (2009), jossa käsiteltiin hyvin selkeän, rehellisen ja aidon kommunikoinnin työkaluja, joita pidän itse tärkeinä arvoina kommunikoinnissa ihmisten välillä.

Niin ’’siviili’’-kuin työelämässä.

 

 

Järki ja tunteet

 

Kirjassa käytiin läpi erilaisia tekniikoita ilmaista asioita tavalla, mikä on rehellinen ja aito, mutta ei loukkaa esimerkiksi kritisoinnin kohdetta aiheuttaen vastareaktiota.

Kirjan opit ja tekniikat perustuvat amerikkalaisen psykologin, Marshall Rosenbergin 1960-luvulla kehittämään viestintätekniikkaan NVC (non-violent communication).

Kuinka siis antaa palautetta esimerkiksi kollegalle NVC-oppien mukaisesti?

 

Ensimmäinen vaihe sisältää niin tunteiden ja toteamusten, että faktojen havainnoimista ja niiden purkamista.

Koin erittäin hyödylliseksi kirjan tunteita käsittelevät kohdat. Tunteet ovat alitajunnan viestejä ja signaaleja, jotka kertovat ihmismielelle siitä, ovatko inhimmilliset tarpeet täydennetty.

Tyytymättömyys aiheuttaa kelle vain negatiivisia tunteita.

Jos kokee itsensä torjutuksi, surulliseksi tai esimerkiksi yksinäiseksi, on tietyt välttämättömät inhimmilliset tarpeet tyydyttämättä.

 

Kommunikoidessa ihmisiä on yleensä kaksi tai enemmän, jolloin tulee ottaa huomioon toisten tunteet. Kirja antoi hyvän esimerkin, miten täyttää viestinnällä toisen ihmisen henkiset tarpeet kommunikoidessa, jolloin henkilö vastaanottaa viestin todennäköisesti ilman sen suurempaa draamaa.

Esimerkkinä oli niinkin yksinkertainen asia kuin keittiötasolle jätetyt tiskit.

’’Hei tää keittiö on ihan saastainen!’’ kuulostaa negatiiviselta, ja viestin vastaanottaja voi kokea tulleensa tuomituksi. Silloin vastaanottaja voi tuntea itsensä uhatuksi ja loukatuksi, ja tuskin tulee korjaamaan tiskejä ilman pientä henkistä vääntöä.

Tässä kohtaa kirja antoi työkalut tilanteen kääntämiseksi.

Työkaluksi annettiin faktojen toteaminen neutraaliin sävyyn, jolloin vastapuolta ei tahattomasti tai tahallaan tule provosoitua.

’’Keittiön pöydällä on likaisia astioita.’’

Kun tähän toteamuslauseeseen yhdistetään rehellinen tunneilmaisu, on kokonaisuus paljon paremmin vastaanotettava ja rakentavampi, kuin pelkkä ärsyyntynyt ja hallitsematon tiuskaisu.

’’Kun näen likaisia astioita keittiön pöydällä, se ei tunnu hyvältä ja koen itseni turhautuneeksi.’’

Vaikka esimerkki-ilmaisut voivat tuntua kapulakieleltä, viestinnän periaate kuulostaa todella hyödylliseltä ja sovellettavalta kaikille elämän osa-alueille.

 

Varsinkin tulevaisuudessa, kun esimerkiksi raha-asiat alkavat nousta tiimissämme suurempaan rooliin, voi se aiheuttaa hyvinkin erilaisten mielipiteiden ilmaan nousemista.

Siitä selvitäksemme tulee osata kommunikoida sujuvasti, sillä raha on sellainen aihe, joka voi tuhota ihmissuhteita hyvinkin helposti ja erittäin lopullisesti.

NVC-oppien mukainen faktojen esille ottaminen ja toteaminen yhdistettynä rehelliseen tunneilmaisuun on työkalu, jonka uskon helpottavan konfliktien ratkaisua ja ongelmien selvittelyä.

 

 

Tarpeet, itseilmaiseminen ja pyytäminen

 

 

Toinen osa NVC-viestinnässä pureutuu tarpeiden, itseilmaisemisen sekä pyyntöjen maailmaan.

Kaikki mitä me ihmiset teemme, perustuu loppujen lopuksi omien tarpeidemme tyydyttämiseksi. Rehellinen viestintä ja kommunikaatio perustuukin juuri näiden tarpeiden ilmaisemiseen.

Jos tarpeemme eivät täyty ja joudumme rajoittamaan itseämme, emme tunne itseämme onnelliseksi tai kokonaiseksi.

Tällä rehellisellä itseilmaisulla voi täydentää jo opittua viestintätekniikkaa.

’’Kun näen likaisia astioita keittiön pöydällä, se ei tunnu hyvältä ja koen itseni turhautuneeksi. Tarvitsen puhtaat työtilat että voin keskittyä olennaiseen. Voisitko tiskata tiskit ennen kun lähdet toimistolta kotiin?’’

Viestin vastaanottaja hoitaa pyydetyn homman paljon todennäköisemmin, kun pystyy avautumaan omista tarpeistaan- ja tunteistaan rehellisesti.

Tällainen tapa ilmaista tarpeita ja tunteita ei kuulosta pelottavalta tai liian paljastavalta, vaan on erittäin järkevän ja mielekkään kuuloinen tekniikka soveltaa omaan käyttöön.

 

Kirjassa käsiteltiin seuraavaksi asiaa, joka on ollut minulle aina haastava: pyytäminen ja omien tarpeiden hyväksyminen.

Minun on ollut aina todella vaikea pyytää mitään tai ajatella omia tarpeitani, ja olen elänyt suurimman osan elämästäni ’’kiltin tytön syndroomaa’’, jolloin olen vain yrittänyt tehdä kaikkien muiden olon hyväksi ja tyydyttää kaikkien ympärillä olevien tarpeet, unohtaen omani.

Onneksi iän myötä olen päässyt irti tästä tuhoisasta ajattelutavasta, mutta pakko myöntää, että usein repsahdan vanhoihin käytösmalleihini huomaamatta.

Varsinkin kirjan vinkit rehelliseen, empaattiseen ja avoimeen itseilmaisuun avasivat minulle uusia näkökulmia siihen, miten päästä eroon esimerkiksi häpeästä pyytää apua.

 

Kirjan totesi hyvin selkeästi, kuinka tärkeää on selvittää itselleen tarkkaan, mitä oikeastaan tuntee, ja mitkä tarpeet ovat jääneet vajaiksi.

Tunnen itse tunteita todella vahvasti, jolloin ne tulevat enemmänkin impulsiivisina vaahtopäinä kuin pehmeinä aaltoina, ja niissä tilanteissa on kieltämättä hankala ottaa koppia siitä, mikä tunne sieltä pääsikään valloilleen.

On todella tärkeää selvittää itselleen, mistä tunneimpulssi on lähtöisin ja mikä sen on aiheuttanut. Silloin on paljon helpompi lähteä ratkomaan ongelmaa.

Kirja pisti todella miettimään, miten hyödyntää tätä esimerkiksi tilanteissa, jossa koen itseni turhautuneeksi ja että minua ei kuunnella.

Tajusin, että nämä tunteet johtuvat usein siitä, että en ole osannut ilmaista tunnetilaani, tarpeitani enkä pyytää tai vaatia reilua ratkaisua oman hyvinvointini kannalta.

Kirjan aikaisempien työkalujen avulla pystyn kehittämään itseilmaisuani näissä tilanteissa, jotta en kokisi turhautumisen tai arvottomuuden tunnetta.

Tähän tulisi vielä yhdistää se pyytäminen, vaikka se vaikealta kuulostaakin.

Onneksi kirja antoi hyvät työkalut myös pyytämisen helpottamiseksi.

Hyvä pyyntö on rehellinen, mutta realistinen ja helposti toteutettava, parhaillaan siinä hetkessä.

Hyvä kiteytetty pointti on se, että pyyntö on eri asia kuin kauluksia kiristävä vaatimus.

Kun osaa muotoilla asiansa oikein, menee se paljon paremmin perille.

 

 

Tuomituksi tulemisen pelko

 

Kuten jo artikkelin edetessä on saanut huomata, olen saanut paljon työkaluja tiimissä kommunikoimiseen, sekä pureuduttua omien kehityspisteideni taustatekijöihin.

Yksi taustatekijä on kuitenkin käsittelemättä, vaikka se onkin kaiken tämän takana.

Tuomituksi tulemisen pelko.

Kuten kirja hyvin toteaa, tuomituksi tulemisen pelko sekä viha ovat sellaisia tunteita, jotka useimmiten estävät ihmisiä kommunikoimasta rehellisesti ilman toisten satuttamista.

Huolimatta tästä pelosta, on mahdollista auttaa itseään ymmärtämällä omat tarpeensa ja ymmärtää, kuinka tämä pelko vaikuttaa omaan käyttäytymiseen ryhmässä.

Jos itse ajattelee negatiivisesti itsestään jo valmiiksi, se tarttuu helposti muiden alitajuntaan.

 

Kuten aiemmin mainitsin, olen kärsinyt tästä kuuluisasta ’’kiltin tytön syndroomasta.’’

Tuomituksi tulemisen, hylkäämisen ja yksinäisyyden pelko yhdessä ovat rakentaneet syndroomalle niin hyvän perustan, että se on levinnyt elämässäni jokaiselle osa-alueelle.

Kirjan mukaan nämä pelkotilat saavat ihmiset hyväksymään asioita, jotka eivät vastaa heidän tarpeitaan, vaan saavat vain vahinkoa aikaan.

Varsinkin Tiimiakatemialla olen tuntenut todella paljon ristiriitaisia tunteita, kun on täytynyt miettiä, mihin projekteihin lähtee mukaan.

Vaikka ihmiset projektien takana voivat olla todella ihania ja fiksuja tyyppejä, ei projekti välttämättä juurikaan vastaa minun tarpeitani omalla kehityspolullani. Näissä tilanteissa olen tuntenut todella paljon syyllisyyttä, ja olenkin aina joskus sitten repsahtanut sellaisiin juttuihin mukaan, joista ei ole ollut minulle juurikaan mitään hyötyä.

Siitä jääkin usein vain negatiivinen fiilis.

Siksi olikin niin helpottavaa lukea, että on aivan ok ja erittäin suotavaa tietää omat rajansa. Ja osata tehdä päätöksiä, kieltäytyä. Hyvä tekniikka asioiden punnitsemiseen on ajatella asioiden tärkeyttä asteikolla 0-10. Mikä on omien resurssiesi arvoista? Kannattaako käyttää tuhottomasti aikaa 2 pisteen arvoiseen asiaan, vaikka voisit käyttää aikaa omaan 10 arvoiseen juttuun?

 

Loppulaskenta

 

Kirjan antamat työkalut pelkojeni hallitsemiseen ja voittamiseen osuivat ja upposivat syvälle ongelmieni juurelle.

Loppujen lopuksi, me kaikki olemme ihmisiä, ja on normaalia tehdä virheitä. Vaikka erityisesti koulukiusaamistausta vaikuttaa elämääni yhä alitajuisesti, minulla on upea mahdollisuus parantua ’’sosiaalisista traumoista’’ tiimini tuen avulla.

Koen kuitenkin olevani minua kannustavassa ympäristössä, jossa pystyn käyttämään vahvuuksiani tiimini ja itseni hyväksi.

Siksi haluankin kommunikoida tiimini kanssa mahdollisimman tehokkaasti ja rehellisesti.

Kirjan tekniikoita pääsen käyttämään niin treeneissä, palavereissa kuin projektiryhmiämme luodessa.

 

Varsinkin oman tunne-elämäni hallitsemisen kannalta sain kirjan kautta paljon pohdittavaa, sillä ovathan tunteet varsin suuri ja tärkeä voimavara meille kaikille.

En ennen kirjan lukemista osannut yhdistää tunteiden syntyperää inhimmillisten perustarpeiden täyttymiseen. Opin ymmärtämään itseäni ja omaa käyttäytymistäni ryhmätilanteissa paljon paremmin, kun jouduin pureutumaan omien ongelmieni ytimeen.

On paljon helpompi luoda yhteys muihin ihmisiin, kun on luonut vahvan yhteyden itsensä kanssa. On paljon helpompi kunnioittaa muita, kun kunnioittaa itseään ja omia mielipiteitään.

Se, miten me viestimme, heijastuu siihen, miten näämme itsemme ja mielipiteisiimme muista.

 

Suosittelen kirjaa kaikille niille, jotka kokevat olevansa kujilla merkityksellisen ja toimivan kommunikoinnin kanssa joko tiimin sisällä tai muissa ihmissuhteissa.

Kirja on myös hyvä itsetutkiskelun väline, sillä kirjaa lukiessa joutui todellakin miettimään omia taustojaan ja omien ongelmien syntyperiä, saaden ratkaisun melko lailla joka ikiseen pohdittavaan ongelmaan.

 

 

 

 

Ella Eronen

Osuuskunta Mahtia

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!