Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Who moved my cheese ?

Kirjoitettu 01.06.15
Esseen kirjoittaja: Roosa Pihlajamäki
Kirjapisteet: 1
Kirja: Who moved my Cheese ?
Kirjan kirjoittaja: Spencer Johnson
Kategoriat: 3.3. Yrityksen roiminnan kehittäminen, 7.4. Tulevaisuuden mahdollisuudet, 8.2. Yrittäjänä kasvun taidot ja työkalut, 8.4. Ihmisen tulevaisuus

Who moved my cheese ?, 4.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.0/5 (1 vote cast)

Who moved my cheese on kirja, jossa puhutaan suhtautumisesta muutokseen. Muutos on asia, jota tarvitaan jatkuvasti nykyajan bisneksessä. Siihen sopeutuminen onkin sitten toinen juttu. Toisille se on helppo ja arkipäiväinen asia, toiset taas vänkäävät viimeiseen asti vastaan, eikä sittenkään ehkä siihen taivu.

Kirjassa erittelin 3 eri tapaa suhtautua muutokseen:

 

  1. Valpas, välitön, nopea, suoraviivainen, järkiperäinen, yksinkertainen, ennakkoluuloton
  2. Hidas, pohdiskeleva, oivaltava, motivoitunut, kokeileva, kiinnostunut, tutkiva
  3. Vastarintainen, pelokas, sopeutumaton, ongelmakeskeinen, mukavuuden haluinen

 

Olen aina todennut kovaan ääneen että kyllä minä jos joku olen tottunut muutoksiin ja olen todella sinut niiden kanssa. Tämän kirjan myötä aloin kuitenkin pohtia onko väitteessäni oikeastaan loppupeleissä edes perää ? Muutoksia on elämääni kyllä mahtunut vaikka muille jakaa, mutta olenko minä itse oikeastaan tehnyt niitä ?

Totesin, että muutokset elämässäni ovat tulleet lähestulkoon aina enemmän tai vähemmän pakon sanelemana jo lapsuudesta saakka ja näin ollen luoneet minulle harhauskon, että olen hyvin vahva ja ennakkoluuloton ja muutokset ovat minulle arkipäiväisen helppoja. Vaikka siis sopeutumiskykyni onkin vuosien varrella kehittynyt varsin hyväksi, ei se tarkoita, että muutokset olisi minulle mieluisia ja että niitä itse olisin aktiivisesti halukas tekemään.

 

”The quicker you let go of old cheese, the sooner you find the new cheese.”

 

Muutoksen esteenä piilee hyvin usein yksi ja sama tekijä: pelko.

Ihmisellä on luontaisesti taipumus kiintyä ”vakioihin” ympärillänsä. Oli se sitten paras ystävä, oma kumppani, työ, mikä tahansa joka on jatkuvasti läsnä elämässä. Tuttu ja turvallinen.

 

Vaan mitä sitten kun sille tutulle ja turvallinen muuttuu ?

 

Kuulet, että paras ystäväsi on pettänyt luottamuksesi, huomaat, ettei teillä ole kumppanisi kanssa enää mitään muuta yhteistä kun koira ja asunto, työsi alkaa olla rutiininomaista ja pitkäveteistä etkä enää nauti siitä. Ihminen on silloin epämukavuusalueella, ja tässä kohtaa paljastuu, kuinka muutosvastaisia tai haluisia olemme. Jäämmekö vain siksi, ettemme uskalla muuttua ? Jäämmekö, koska muutos on vastenmielinen ja joudumme poistumaan tutulta ja turvalliselta mukavuusalueelta ? Vai jäämmekö ihan vain laiskuuttaamme ?

 

Muutokset ovat asia, joita mielestäni täytyisi oppia tekemään itse. Ei niin, että se tapahtuu pakon sanelemana ja on vain sopeutumista tilanteeseen, vaan niin, että sitä itse aktiivisesti halutaan. Se on itselleni osoittautunut yllättävän haastavaksi.

 

”The more important the cheese is to you, the more you want to hold on it”

 

Helppo ja yksinkertainen lause, mutta todella haastava toteuttaa. Irti päästämisen vaikeus. Erityisesti tunteisiin sidoksissa olevat asiat olen kokenut itselleni vaikeiksi, vaikka tietäisinkin, että ainoa oikea ratkaisu on etsiä uusi juusto. Siksi ulkopuolelta tuleva potku uuteen suuntaan on ollut minulle aina pelastus kun en ole itse osannut irtautua juustostani.

 

“Movement in a new direction helps you to find a new cheese”

 

Jos ei muuta, niin tämä olisi jokaiselle hyvä ohjenuora. Ei tarvitse tasan tarkkaan tietääkkään mistä ja miten uusi juusto löytyy, niin kuin monesti ajatellaan. Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka. Eikä tarvitse mennä kauas, sillä jo yhden askeleen päästä näkee huomattavasti enemmän ja eri asioita kuin aikaisemmin. Suunnallakaan ei ole mitään merkitystä, sillä kaikki tiet vievät jonnekin. Minne, se selviää matkalla, mutta takuu varmaa on, että kaikkialta löytyy lopulta uusia juustoja. Tärkeintä on ettei jää paikoilleen, sillä paikoiltaan näkee aina samat asiat kuin näki jo aikaisemmin.
Ainoastaan vanhoja, huvenneita juustoja.

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!