Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

William Golding – Kärpästen Herra

Kirjoitettu 30.01.18
Esseen kirjoittaja: Elina Paukkio
Kirjapisteet: 2
Kirja: Kärpästen herra
Kirjan kirjoittaja: William Golding
Kategoriat: 4. Johtaminen, 4.7. Johtamisen klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

1954 William Goldingin kirjoittama Kärpästen herra ei ollut julkaisuhetkellään menestys, mutta vuosikymmenten saatossa kirja on noussut klassikkoteokseksi johtamispsykologian opetuksessa jopa yliopistotasolla. Kirja toimii vertauskuvallisesti ja oli siksi tyyliltään ja helppolukuisuudeltaan hyvin lähellä Jäävuoremme sulaa -kirjaa. Itse päädyin kirjan pariin Haloo Helsingin innoittamana ja kappaleen sanomaa ihmetellessäni kuulin sen perustuvan johtamisesta kertovaan teokseen. Aloin tutustumaan kirjaan!

Nimi viittaa Saatanan toiseen nimeen Belsebubiin, jonka hepreankielinen nimi kääntyy suomeksi Kärpästen herraksi (nimen alkuperä selvisi minulle Wikipediasta). Kirjan luettuani en myöskään malttanut jättää asiaa siihen, vaan jatkoin tiedon etsimistä netistä. Nerokkaasti kirjoitettu kirja sisälsi paljon kielikuvia ja twistejä, jotka olivat jääneet minulta huomaamatta (kuten useat viittaukset kristinuskoon ja naishahmojen täydellinen puuttuminen), ja samalla omille hieman hämmentyneille ja vaikeasti sanoitettaville ajatuksille sai tukea.

Mitä ”Kärpästen herra” kirjassa tarkoittaa, miksi Elli Haloo on nimennyt kappaleensa tuon kirjan mukaan ja miksi julkaisuhetkellään flopiksi jäänyt kirja on myöhemmin toiminut pohjana myös kahdelle elokuvalle, sekä useille muillekin musiikkikappaleille? Nimen merkitystä en aio paljastaa, sen lukekoon jokainen itse. Ainakin itselläni mielenkiinto lukemiseen kun säilyi juuri tuon kysymyksen vuoksi. Nimi ja sen alkuperä eivät myöskään ole kirjassa kovinkaan tärkeässä roolissa, vaan kirjan keskipisteet ovat ihmisyys, pahuus ja sivistyksen nopea liukuminen alkukantaisuuteen (josta Elli Haloo varmastikin laulaa), sekä erilaiset johtamisen teemat.

 

Johtamisen teemoista nostaisin itselleni arjessa näkyvimpinä teemoina seuraavat kolme:

  1. Johtajan valinta
    • Millä perusteilla johtaja valitaan, ja kuinka ja kuka valinnan lopulta tekee?

Kirja alkaa poikajoukon päätyessä lentokoneonnettomuuden seurauksena autiolle saarelle. Joistakin kymmenistä pojista koostuva joukko on iältään pitkälti vasta lapsia ja joukon vanhimpinakin toimivat ovat vasta joitakin vuosia yli kymmenen. Kun totuus tilanteesta, aikuisten ja avun puutteesta alkaa selvitä, ymmärtää joukko tarvitsevansa johtajan päättämään asioista ja pitämään järjestystä yllä. Kuinka johtaja sitten pitäisi valita? Tulisiko johtaja valita niin saarella, kuin oikeassa elämässäkin, iän, koulutuksen tai ansiomerkkien mukaan vai ohjaako valintaa sattuma siitä, kuka sattui oikeaan aikaan oikeaan paikkaan? Suurin osa yhteen kokoontuneesta poikajoukosta piti Ralphia lähtökohtaisesti johtohahmona. Ralph oli löytänyt torveksi sopivan simpukan ja kerännyt simpukkaan puhaltamalla hajalleen ajautuneet pojat yhteen. Ralphia kuvattiin rauhalliseksi ja ulkonäöltään miellyttäväksi. Ralphin kilpailijaksi asettui Jack, joka perusteli paremmuuttaan juuri iällä, ansiomerkillä ja mm. laulutaidoillaan. Jackin itsevarmuus oli ehdottomasti Ralphia parempi (ehkä jopa liian hyvä) ja hänelläkin oli joukon silmin jotakin luontaisesti johtajuuteen sopivaa. Kirjan edetessä Ralphista paljastui pohdiskeleva, sivistynyt ja demokraattisuutta arvostava johtaja, jonka vastakohdaksi Jack muuttui pelolla ja väkivallalla johtavaksi ja itse vallan tunteesta nauttivaksi diktaattoriksi. Alussa äänestyksen voitti Ralph ja toiseksi jääneestä Jackista tehtiin metsästyksestä vastaavan ryhmän johtaja. Myöhemmin osa Jackin lahjomista ja pelottelemista pojista vaihtoi Jackin puolelle.

Myös Tiimiakatemialla kohtaa usein tilanteita, joissa tulee valita johtaja. Meillä kyseessä ei tokikaan ole henkiinjäämis- ja selviytymistaistelu, mutta joudumme silti pohtimaan, millä perustein johtaja valitaan. Koska vielä opiskelemme ja kerrytämme kokemuksia, halutaan jokaiselle halukkaalle antaa mahdollisuus johtaa. Toisaalta valinta voi vaikuttaa projektin tai tiimin menestykseen, niin kehittymistä kuin rahaakin mitattaessa. Lisäksi valintaan vaikuttaa johtajavaihtoehtojen oma kiinnostus asemaansa kohtaan, sekä johdettavaksi asettuvien mielipiteet ehdokkaista. Uskoakseni jälkimmäisin jää kuitenkin meillä kovin pieneen arvoon, mahdollistamisen halun ja kaverijohtaja-ajatuksen jalkoihin. Se, kuka oikeasti olisi tehtävään PARAS, ei ole täällä pääasiassa. Äänestäminen on kuitenkin erinomainen tapa tehdä valinta saarella ja tiimiakatemialla. Työelämässä äänestämistä voisi hyödyntää, vaikkakin pienemmässä mittakaavassa pyytämällä mielipiteet uuden rekrytoitavan tulevilta, lähimmiltä kollegoilta.

  1. Sitouttaminen
    • Kuinka sitouttaa kaikki yhteiseen päämäärään?

Koko joukon johtajan, sekä metsästysryhmän johtajan roolien lisäksi pojat tarvitsivat heti tiedustelijat, jotka lähtisivät kartoittamaan saarta. Saarella osittain olosuhteiden pakostakin ikä ja rohkeus ohjasivat valintaa, mutta tiedustelijoiksi valittiin jälleen Ralph ja Jack, sekä kolmantena jäsenenä Simon. Tiimiakatemia-arjessa näen järkevämmäksi vastuiden jaon tasaisesti eri ihmisille sitoutumisen parantamiseksi. Saarellakin todettiin, että kokouksia pidettiin paljon ja puhuttiin, mutta työnteon hetkellä ketään ei lopulta kiinnostanut tarttua toimeen, sillä yhteiseen päämäärään ei oltu sitouduttu. Ei, vaikka yhteinen päämäärä oli saarelta hengissä selviäminen. Vastuiden jako pakottaa myös keskittymään parempaan viestintään.

Sitoutumattomuus näyttäytyi pojille pian pahimmalla mahdollisella tavalla. Laivan ajaessa saaren ohi paljastui laiminlyöty tulenvahtivuoro. Tulen ylläpidolla pyrittiin pitämään jatkuvaa savua yllä merkkinä mahdollisesti ohikulkeville laivoille. Samalla paljastui, ettei vastuutehtäviä ja niiden tärkeyttä oltu selvitetty tarpeeksi tehtävistä vastuussa oleville. Kuulostaa tutulta; useinkaan tiimin parissa tekemättömien tehtävien kaikkia vaikutuksia ei ymmärretä.

Kirjassa nousi useasti esiin myös se, ettei ryhmän vastuuttomia lapsijäseniä otettu tosissaan. Jo alkumetreillä pieni poika pelkäsi kovasti ja väitti nähneensä pedon (eli käärmeen). ”Isot pojat” nauroivat yhteen ääneen pienen pelolle ja asia käsiteltiin loppuun toteamalla, ettei petoa ole olemassa. Miltä mahtoi pienestä tuntua tuona hetkenä ja myöhemmin esimerkiksi nukkumaan mennessä? Samoin voi pohtia arjessa, akatemialla ja työelämässä. Epäilykset ja pelot tulisi ottaa vakavasti ja keskustella ne yhdessä auki niin, ettei niitä kotona tarvitsisi sängyssä enää muistella. Olen tullut tyrmätyksi epäilyksineni ja pelkoineni niin usein, että olisin halunnut vain kaapata pojan halaukseen ja kertoa, että ainakin minä haluan uskoa ja kuunnella häntä. Pelkojen sivuuttaminen ei myöskään auta sitouttamisessa.

Niinpä ryhmän sitouttamiseksi jokaiselle pitäisi antaa oma rooli ja tehdä heistä siten ryhmälle merkityksellisiä jäseniä. Roolin velvollisuudet ja velvollisuuksien hoitamisen tärkeys tulisi tehdä jokaiselle selväksi. Jotta jokainen tuntisi olonsa tärkeäksi, on myös tärkeää antaa tilaa ja aikaa keskustelulle. Erityisesti johtajan on muistettava kuunnella alaisiaan.

  1. Dialogi, dialogi, dialogi!

Jo aiemmin mainitsemani simpukkatorvi toimi dialogin ylläpidon välineenä ja kuvasti kirjan edetessä hyvin myös poikien luisumista villeiksi, vaiston varaisesti eläviksi pedoiksi. Torvea soittamalla koko joukko kerättiin yhteen kokouksia ja tiedottamista varten. Poikien kokoonnuttua puheenvuoro oli aina sillä, joka piteli simpukkaa käsissään. Jack, joka lopulta oli pääsyyllinen väkivaltaisuuteen ja kaaokseen, aloitti ryhmän yhteishengen hajottamisen omalla asenteellaan simpukkaa kohtaan. Hän ei ymmärtänyt simpukan ja yhdessä simpukkaan uskomisen tärkeyttä, eikä peitellyt omaa mielipidettään. Dimangian kanssa opettelimme dialogia Kessupossu-maskotin avulla ja lopulta opimme dialogin käytön ilman fyysistä esinettä. Saarella järjestyksen valuessa koko ajan kohti alkukantaista villiyttä, simpukkaa sivuutettiin aina useammin ja lopulta koko simpukka särjettiin.

Tagit: ,