Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Yhdessä kohti huippua

Kirjoitettu 15.12.16
Esseen kirjoittaja: Paula Äijänen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tiimit ja tuloksekas yritys
Kirjan kirjoittaja: Jon R. Katzenbach ja Douglas K. Smith
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Voi kamalaa. Ohi on. Loppu tuli. Niin se vain meni 3,5 vuotta tiimiyrittäjänä. Enää viikko jäljellä. Pieni kyynel valuu poskipäälle. Aika on mennyt niin nopeasti. Muistan sen päivän kun astuin Savelan ovista sisään, otin skumppalasin käteeni ja minusta otettiin kuva seinälle. Kävelin istumaan keskusaukion puiselle jakkaralle. Pyörin kuin pingviini etsien omaa paikkaani. Tiesin, mutta en tiennyt mitä odottaa. Jokaisella on oma kokemuksensa Tiimiakatemiasta. Minulle se on todella tärkeä, tiimi on tärkeä ja Tiimiakatemia on tärkeä. Minä heilutan Tiimiakatemian viiriä. Minä avaan ovet Tiimiakatemialaisille, alumneille ja opiskelijoille. Minä olen ja haluan kuulua heimoon, yhteisöön.

Taival on sisältänyt paljon. Olisin kuitenkin halunnut vieläkin enemmän, aikaa vain yksinkertaisesti ole kaikkeen. Olisin halunnut olla VTL tai olla apuvalmentajana jossain koulutusohjelmassa. Suunnittelin kuitenkin tulevaa ja päätin, että tulen olemaan jossain koulutusohjelmassa myöhemmin asiantuntijana ja haastajana. Se on minun roolini.

Olen oppinut ja saanut niin valtavasti. Kaikkea en osaa vielä edes kertoa. Olen kuitenkin saanut hyvät valmiudet niin työelämään kuin yrittäjyyteenkin. Minulla on takki täynnä itseluottamusta ja asennetta, joten olen valmis mihin vain. En pelkää epäonnistua sillä tiedän, että pysytyn nousemaan uudelleen jaloilleni. Olen valmis.

Tiedän myös, että vaikka nyt olen valmis, niin en koskaan tule olemaan täydellinen. Minun on uskottava itseeni ja kehitettävä itseäni. On pysyttävä ajanhermoilla. Tartuttava tilaisuuksiin, jotka vievät minua kohti unelmiani ja tavoitteitani. Nyt olen menossa hyvällä vauhdilla. Olen niin valmis kehittämään, viemään yrityksiä eteenpäin omalla ammattitaidollani. Sillä tiedän, että minulla on annettavaa. Minulla on halua tehdä, sen olen Tiimiakatemialla oppinut 3,5 vuoden yrittämisen aikana.

 

Tiimi

Olen saanut olla osa Ideaosuuskunta INTOa. Aluksi meitä oli 20, muutama lähti ja jäljelle jäi 15 huippu tyyppiä. Olen ylpeä kaikista, kaikkien saavutuksista. Jokainen tiimiyrittäjä on kasvanut ihmisenä! Niistä ihmisistä, INTOssa on tullut ystäviä. Olemme tehneet yhteisöllisyystapahtumia yhdessä, viettäneet aikaa ja treenanneet pirun monta tuntia. Olemme istuneet turhautumiseen asti treeneissä, aina ei ole tiedetty mitä tehdään, mutta jotain olemme kuitenkin saaneet aikaiseksi. Yhdessä olemme aina onnistuneet, tiiminä. Harmi kun se loppuu. Olen nauttinut jokaisesta hetkestä, vaikka välillä onkin turhauttanut. Minulla on ollut hauskaa, on itketty ja naurettu. On jaettu ongelmia, haasteita ja onnistumisia. Olemme antaneet aluksi henkilökohtaista ja turhaa palautetta. Lopulta palautteen anto ja vastaanottaminen on kehittynyt, ja olemme oppineet antamaan rakentavaa palautetta.

Näin olemme rakentaneet tai rakentuneet tiimiksi. Se on vienyt aikaa. Haastanut pelaajia paikoillaan, olemme turhautuneet ja suuttuneet toisillemme. Olemme kokeneet epätoivoa, ei tästä perkele tule mitään. Kuiteinkin vaikeuksien kautta olemme päässeet voittoon.

Yksi Osakeyhtiö on jo perustettu, toiset tulevat vauhdilla perässä. Muutamilla on jo mahtavat työpaikat, joissa voi omaa osaamistaan hyödyntää. Me olemme onnistuneet. Me olemme selvinneet patteriston läpi voittajina.

 

Tiimin rakennuspalikat

”Tiimi on pieni ryhmä ihmisiä, joilla on toisiaan täydentäviä taitoja, jotka ovat sitoutuneet yhteiseen päämäärään, yhteisiin suoritustavoitteisiin ja yhteiseen toimintamalliin ja jotka pitävät itseään yhteiskuntavastuussa suorituksistaan.”

Meillä tiimin rakentaminen vei aikaa, niin kuin se vie kaikilla. Tarvitaan tunteja, että ensin opitaan tuntemaan toinen. Opitaan hänen tapansa suhtautua asioihin, hänen oppimistyylinsä, kuinka hänelle voi puhua tai antaa palautetta. Oppiminen tapahtuu tekemällä. Tiimissä tuleekin olla erilaisia pelaajia. Tiimi täydentää toisiaan, ja saa tuloksia aikaiseksi yhdessä. Me aloimme heti alussa rakentamaan omaa toimintamalliamme, epäonnistuimme heti. Meillä ei ollut yhteistä päämäärää, emmekä uskaltaneet puhua avoimesti. Meiltä puuttui luottamus tiimikavereihin.

Luottamus syntyy toistojen kautta. Keskustellaan yhdessä, tehdään asioita yhdessä. Johtaja luo yritykseen kulttuurin, työntekijät toimivat samalla tavalla kuin johtaja itse. Jos yhdessä puhutaan asioita läpi, kehitetään toimintaa yhdessä, mennään jo tiiminä eteenpäin. Aluksi kaikki on vaikeaa, ja niin meilläkin oli. Meitä oli paljon, ja asioiden käyminen oli hyvin raastavaa. Emme osanneet dialogin taitoa, meillä oli vain omat mielipiteet jokaisesta asiasta. Nyt pystymme keskustelemaan rakentavasti, kohti yhteistä päämäärää.

Voisin sanoa, että rakastan tätä mallia. Toisilleen tuntemattomat tyypit heitetään samaan läjään. Ei ole valmiita vastauksia vaan tiimi lähtee etsimään niitä. Aluksi johtavat toiset henkilöt ja lopuksi nousevat viimeistelijät. Niin ainakin meille on käynyt. Prosessi on raskas, nopeat eivät kestä hitaiden laahustamista. Hitaat taas yrittävät tulla perästä. Oppiminen on mielekästä kun tehdään niitä asioita, joista itse tykkää. Reflektointi tiimille on taas raskasta, ei aluksi uskalleta kertoa ”oikeita” asioita, kerrotaan vain pintaraapaistu. Pinnan alla tapahtuu, mutta ei puututa siihen. Okei, myöhemmin on kyllä alettu puuttua, ja nostettu kissa pöydälle. Aluksi ei. Aluksi asioiden annettiin olla. Kukaan ei uskaltanut sanoa joitain asioita ääneen, pelättiin sitä paskan määrää. Riidat jätettiin selvittämättä, hommat jäivät kesken tai tekemättä. Kukaan, ei kukaan ottanut vastuuta koko tiimiyrityksestä. Ei kai se kenenkään homma ollut?

Sieltä on kuitenkin noustu. On taisteltu, kestetty erimielisyydet ja väittelyt, selvitettykin muutamat nujakat. Välillä on menty pääedellä ja välillä perse edellä. Välillä taas ei ole menty ollenkaan. Ollaan odotettu, ”joku muu hoitaa” tai ”luota prosessiin”. Joskus on oikeasti tapahtunut, joku on ottanut vastuuta. Toisinaan taas olemme katsoneet, kun asiat menevät päin prinkkalaa, eikä kukaan puutu. Annetaan vaan mennä, kyllä siitä sitten oppi. NO onhan sitä kyllä opittu…

Mitäpä sitä ei hyvän tiimin eteen tekisi? Sitähän taistelisi kuin härkä voitosta.

Harmittaa itsellä kun se viimeinen askel on usein jäänyt ottamatta. On vähän niin kuin suoritettu. Monet projektit ovat jääneet vajaiksi. Sillä tarkoitan sitä, että monissa projekteissa olisi ollut potentiaalia isommiksi. Kuitenkin viimeiset askeleet ovat jääneet ottamatta. Joko on luovutettu, tai sitten on hypätty johonkin muuhun hommaan. Lopettaminen. Loppuun vieminen. Viimeistely. Mitään ei ole kesken jätetty, mutta kehitystyö on jäänyt kesken. Pienissä yrityksissä näen samanlaisia piirteitä, kun keskitytään siihen omaan yrittämiseen. Aikaa ei jää kehittää tiimiä tai projektia, sitä vain tehdään. Tietenkin pääasia on, että tehdään, mutta voisiko olla mahdollisuuksia johonkin suurempaan. Sitä minä vaan mietin. Mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä.

 

Minä kasvan ja kehityn. Rakennan tiimejä, teen niistä huippuja. Tiedän, että se vie aikaa, mutta haluan panostaa siihen. Kun hyvä tiimi toimii, niin sitä ei estä mikään. Se selviää vastoinkäymisistä, osaa kohdata haasteet ja ratkaista ne. Hyvässä tiimissä yksilöt toimivat omilla pelipaikoillaan. Hyvässä tiimissä yksilöt kehittyvät ja kehittävät toinen toisiaan. Ollaan avoimia. Mennään kohta yhteistä innostavaa päämäärää. Sinne minä haluan mennä. Yhdessä kohti huippua, en todellakaan yksin. Yksin jos lähden, niin putoan heti ensimmäiseltä portaalta. Yhdessä!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!