Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Yhteispeli

Kirjoitettu 06.07.15
Esseen kirjoittaja: Anders Bertlin
Kirjapisteet: 2
Kirja: Yhteispeli
Kirjan kirjoittaja: Juhani Tamminen
Kategoriat: 3.3. Yrityksen roiminnan kehittäminen, 9.02. Yhteisöllisyys, 9.03. Yrittäjyys

Yhteispeli, 5.0 out of 5 based on 2 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (2 votes cast)

Yhteispeli

Juhani Tamminen

”Kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan” lauloi Irwin Goodman aikoinaan ja samanlainen fiilis on tällä hetkellä esseiden kanssa. Oli pakko hakea kirjastosta Juhani Tammisen uusi kirja, että pääsee taas yhden esseen tekemään. Tämän esseen tekeminen on ollut mielessä jo monta kuukautta, mutta siihen liittyviä ajatuksia on hiottu tässä kevään aikana. Muutenkin oli kiva lukea Juhani Tammisen uusi kirja, ja on aina mukavaa, kun pääsee ensimmäisenä tekemään jostain kirjasta esseen. Luetaanko me akatemialla turhan paljon samoja kirjoja? Vai eikö jengi uskalla ottaa YPK:n ulkopuolisia kirjoja? Todella usein kun katson, onko jostain uudesta kirjasta tehty essee, joku Proakatemialta on tehnyt esseen, mutta me täällä Jyväskylässä emme. Hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi tämä Juhani Tammisen kirja sekä Teemu Selänteen kirja. Mistähän tämä johtuu?

Mutta nyt itse aiheeseen, joka liittyy olennaisesti yhteispeliin. Koska minua itseäni pelottaa todella paljon aloittaa asuntosijoittaminen yksin, aloin tuossa vähän aikaa sitten miettiä vaihtoehtoja. Niitä on tietenkin monia, kuten esimerkiksi osakeyhtiön perustaminen kaverin kanssa, toiminimen perustaminen asuntosijoittamista varten tai asuntosijoittaminen henkilökohtaisesti ilman yhtiötä.

Tässä kuitenkin yksi mielenkiintoinen vaihtoehto: asuntosijoittaminen osuuskunnan kautta. Heti kärkeen pitää mainita, että en siis ennen ollut mikään osuuskunnan fani enkä tiimiyrittämisen puolestapuhuja. Mutta vuodet Tiimiakatemialla sekä kirjojen, kuten Yhteispelin, lukeminen on muuttanut käsityksiäni. Ihmiset vain pehmenevät vuosi vuodelta ja enää ei kasva niin kovia yksinyrittäjiä, kuten esimerkiksi 70- ja 80-luvuilla. Jos tuntuu siltä, että et uskalla itse, tiimiyrittämisestä voisi olla iso apu. Miten asuntosijoittaminen osuuskunnan kautta sitten toimisi?

Kerää yhteen seitsemän henkilöä. Osuuskunnan perustamiseen vaaditaan vähintään seitsemän henkilöä enkä suosittele ottamaan mukaan ylimääräisiä henkilöitä. Miksi en? Koska seitsemässä hengessäkin on jo aika paljon tekemistä. Tärkeintä on, että tämä osa kirjasta täyttyy:

”On tärkeää, että kaikki joukkueessa tietävät ja hyväksyvät roolinsa. Jos koripallojoukkueessa kymmenes, yhdestoista ja kahdestoista pelaaja eivät hyväksy rooliaan, he voivat tuhota koko ryhmän. Jotta meistä voisi tulla hyvä joukkue, meidän pitää sopia pelisäännöistä, löytää yhteiset toimintatavat ja se elämäntyyli, joka vie menestykseen. Tätä ilmiötä kutsun omassa ajattelussani työnimellä todellinen joukkue.”

Joten tehkää selvät pelisäännöt. Parasta olisi myös se, että tunnet muut kuusi henkilöä vähintään kaveritasolla. Nyt en tarkoita vain sitä, että olette heittäneet hyvää läppää yhdessä, vaan pikemminkin tunnet heidän työskentelytapaansa. Siinä mielessä akatemian osuuskunnilla olisi valtava etumatka, kun olet pari vuoden aikana oppinut tuntemaan, kuka tekee milläkin tavalla töitä sekä kenen kanssa pystyt ylipäänsä hommia pyörittämään.

Osuuskunnassahan on se etu, että kun mukana on seitsemän henkilöä, omistatte kaikki alle 15%. Sen ansiosta teistä ei tule yrittäjiä. Mikä etu siinä on? Jos joskus myöhemmin jäät työttömäksi, saat saman työttömyysturvan kuin jos sinulla ei olisi yritystä ollenkaan. Sen lisäksi alkuun pääseminen on myös helpompaa.

Kuvitellaan vaikka että ostatte 50 000€ yksiön. 50 000€ lisäksi tarvitsette 1000€ varainsiirtoveroon. Eli yhteensä 51 000€. Sen kun jakaa seitsemälle henkilölle, jokainen tarvitsee pääomaa 7285,71€. Monelta voi jopa löytyä tuon verran säästöjä tai sen saavuttamiseen osuuskunnan avulla ei mene kovinkaan kauan. Mahdollisuus päästä alkuun velattomana tai pienellä velalla on todella suuri.

Sen jälkeen tietenkin vuokraatte asuntoa eteenpäin. Kuvitellaan näin, että vuoden päästä vuokralainen lähtee lätkimään ja teette pienen pintaremontin. Koska ostitte suhteellisen hyvän ja halvan asunnon ja se on nyt myös remontoitu, sen arvo on noussut 59 000€. Nyt kun omistatte 59 000€, teillä on monta eri mahdollisuutta. Vuoden aikana moni on varmaan tehnyt pientä laskutustyötä ja taas on muutama tuhat euroa, jotka voisi sijoittaa eteenpäin. Toisen asunnon ostaminen pienellä velkarahalla on taas mahdollista.

Tällaisella yhtälöllä kaikki rahat eivät mene korkoihin eikä yhden ihmisen pää ole edes pahasti pölkyllä. Tätä varten voi tietenkin perustaa ihan oman osuuskunnan tai sitten toinen vaihtoehto on se, että seitsemän henkilöä jatkaa jo olemassa olevaa osuuskuntaa. Jatkamisessa on se etu, että silloin pankki ja muut toimijat näkevät, että liiketoimintaa on ollut jo pidemmän aikaa.

Tämän tyylinen visio ja missio antaisi myös osuuskunnille tavoitetta. Sen sijaan, että kaikki ostaisivat läppäreitä ja lähtisivät polttamaan rahaa LC:hen, niin tässä voisi olla järkeä.

Mitä muita oppeja ja koppeja jäi kirjasta? Tässä vielä lyhyesti pari:

”Todellisuudessa kaikki ihmiset elävät rutiineista, virikkeistä ja tarvitsevat onnistuakseen työrauhan. Kun johtajana luot tämän turvallisen struktuurin ja teet kotityöt huolella, onnistuneen ja voittavan joukkueen pohja on luotu.”

Rutiinit alkavat olla hyvällä mallilla ja virikkeitä saa akatemialta vaikka joka päivä, mutta miten tuo työrauha? Olen kritisoinut erittäin paljon sitä, että väriakatemiat sekä omien osuuskuntien työpisteet poistettiin ja yksi syy siihen on työrauhan puute. Työrauhan lisäksi kotipesän poistaminen on tehnyt sen, että akatemialle ei ole enää helppo tulla. Ihmistä pelottaa, kun ei ole omaa paikkaa, mihin mennä ja tuttuja ihmisiä ympärillä. Kotipesän pitäisi mielestäni olla sellainen paikka, missä on rauha yrittäjyyden keskellä. Kyllä asiakkaat, projektit ja muu myllerrys tuovat jo ihan tarpeeksi epävarmoja tunteita. Onneksi kotona voi rauhassa tehdä töitä, joten en siinä mielessä tarvitse akatemialla tiloja muuta kuin treenaamiseen. Olen paljon miettinyt sitä, että jos nyt tulisi uudet paremmat tilat ja kotipesä, oppisiko sitä enää menemään sinne puolen vuoden kotitoimiston jälkeen?

Toinen hyvä muistutus joka on jäänyt muutenkin LC:stä päällisin puolen mieleen tulee tässä. Suora lainaus kirjasta tämäkin:

”Oleellista on seuraava: jokainen rooli pitää pilkkoa palasiin, ja pienetkin palaset on käytävä tekijän kanssa läpi. Mitä pienempiin palasiin mennään, sitä helpompi on suorittajan keskittyä olelliseen, eli omiin tehtäviinsä. Muista aina voittamisen iso periaate; vasta pienimpienkin yksityiskohtien täydellinen hallitseminen tuo lopullisen menestyksen.”

LC antoi tässä suhteessa elinikäisen muistutuksen siitä, että pilko asiat pieniksi ja sen jälkeen vielä puolita ne. Vaikka Juhani Tammisesta voi olla mitä mieltä tahansa, on hän erittäin hyvä provosoimaan. Tykkään paljon itsekin provosoida, joten se on varmasti yksi syy siihen, että pidän hänen kirjoistaan. Provosoimalla saa esiin sen, mitä ihminen todella on mieltä ja siinä oppii itsekin paljon uutta.

”Ei esseet tapa ja akatemiaan ei huku, kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan!” 🙂

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!