Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Yhtenä

Kirjoitettu 14.12.18
Esseen kirjoittaja: Lari Nikkanen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Yhtenä
Kirjan kirjoittaja: Heikki Peltola
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2.3. Yhteisöllisyyden kehittämisen työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Minä vastaan omasta hyvinvoinnistani, omista arvoistani, ajatuksistani ja toiminnastani. En kuitenkaan pysty päättämään
kaikesta. En voi aina valita työkavereitani ja en saa aina tehdä sitä mitä eniten haluaisin. En myöskään lopulta pärjää kokonaan yksin elämässä,
vaan joudun vähän väliä tilanteisiin, jossa kohtaan muita. Omalla kohdallani korjaan sanaa joutuminen, sillä olen tietoisesti vienyt oman arkeni
muiden ihmisten ympärille ja olenkin Peltolan kanssa samaa mieltä siitä, että kaikki hyvä tehdään lopulta toisten kanssa.

Toimeen tuleminen muiden ihmisten kanssa ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, vaan oppimisprosessi. Peltolan mukaan elämä ohjaa meitä tielle, jossa opimme eristämään itsemme
muista. Omaksumme kapean identiteetin ja ryhmittelemme ihmisiä seuraavasti: Minä tässä, sinä siinä, hän tai se siellä. Me puolestaan olemme jengi, joihin samaistumme, kun taas te ja he ovat jotakin etäisempää.
Ne puolestaan ovat niitä, joita emme noteeraa. Peltola pitää suurimpana esteenä hyvälle yhteistyölle siinä, että ihmiset ajattelevat oma ego edellä omine ehtoineen. He sanelevat toisille haluamansa toiminta-
tavat, mutteivat kuuntele tai opi. Ihmiset eivät edelleenkään pidä puoliaan, vaan kiltisti alistuvat ja tekevät sen mitä heiltä pyydetään. Jossakin näiden kahden välissä on Peltolan mukaan kohta, jossa minää on sopiva määrä.

Peltola nostaa ilmoille mielenkiintoisen kysymyksen: Mitä olet valmis tekemään luodaksesi upeaa arkea itsellesi ja toisille? En osaa vastata tuohon millään tavalla täysin totuudenmukaisesti.
Välillä olen itsekäs, välillä jonkun naama ärsyttää, joskus on vain päätettävä ketkä otan mukaani baarireissulle ja ketä en edes kysy. Välillä tunnen jälkikäteen syyllisyyttä siitä, miten aikaisemmin toimin.
Saatoin jättää jonkun tietoisesti kutsumatta, saatoin olla menemättä väliin, kun näin jonkun olevan yksin, saatoin vetää ohi, maalista kun en itsekkäänä syöttänytkään kaverille, joka oli paremmassa paikassa.
Täytyy tarkastella kuitenkin kokonaisuutta, ei jumittua näihin yksityiskohtiin. Ajattelisinko useammin muita, kuin itseäni ja voisinko ehkä tällä tavoin tehdä niin heidän elämästään kuin omastani mielekkäämpää? Siinäpä pohtimista.

Siirrytään työelämään. Peltola pitää pinnaa kiristävinä tekijöinä kiirettä, pomotusta, tympeitä työkavereita, työpaikan tyhmiä sääntöjä ja pientä palkkaa. Emme pääse lähes koskaan helpolla, ja omaa tekemistä helpottaa varmasti
oma suhtautuminen tekemiseen. Jos koet saavasi, etkä joutuvasi tekemään työtä, luot varmasti positiivista energiaa ympärillesi. Mikäli jatkuvasti murehdit asioita, joille et voi mitään, kulutat vaan omia voimiasi. Peltola on
luetellut seitsemän syytä syttyä tekemisestä, jotka voisivat toimia myös omalla kohdallani projektin aloittamistilanteessa: Saat käyttää taitojasi, tarvitsen tai joku muu tarvitsee sitä mitä teen, saa tehdä toisten kanssa, nautin siitä
mitä teen, opin uutta ja kehityn, minut palkitaan tekemisestä, tilaisuus muuttaa maailmaa.

Viimeistään Tiimiakatemialla kasvu iski vasten kasvoja. Minusta tuli me. Tiimit jaettiin belbin-testien perusteella, enkä voinut päättää kenen kanssa työskentelen. Suuri osa aikaisemmista tutuistani jaettiin toiseen tiimiin,
ja en tuntenut omastani kuin muutaman. Meidät laitettiin samaan huoneeseen ja pystyimme toteamaan ainoastaan, että tässä nyt on se porukka jonka kanssa vietän seuraavat 2,5 vuotta. Tässä vaiheessa haasteet olivat vasta edessä,
koska emmehän me vielä olleet koettaneet yhdessä rakentaa mitään. Sana oli vapaa ja kaikki toivat ensimmäisien päivien jälkeen itsestään esiin joitakin ominaisuuksia, ideoitaan ja taitojaan. Kuuntelin joidenkin työhistoriaa
ja upean kuuloista elämää, kun taas joistain ajattelin, että eihän tuo varmaan osaa yhtään mitään. Nopeasti päästiin asiakasviikolle, ja soiteltiinkin jo asiakkaille. Tässä vaiheessa oli jo pakko alkaa tehdä yhteistyötä. Nyt ideat
tuotiin ilmoille, ja niihin yhdisti voimansa ne ketkä uskalsivat ensimmäisenä mukaan lupautua. Täysin erilaiset ihmiset eri lähtökohdista, vain muutama päivä ja pian olimme jo oikeasti tiimi. Tähänasti olemme saavuttaneet
jo enemmän kuin olisin ehkä odottanut, ja kokemuksia voisi jakaa vaikka kuinka pitkään.

Mitkä ominaisuudet sitten tukevat kasvamista asetelmassa Minä->Me. Löysin Peltolan kirjasta loistokkaan checklistin (s.224-225) , jota jokainen voi kohdallaan hyödyntää. Kohtia on yhteensä kaksitoista, ja niitä on tarkasteltu neljästä
näkökulmasta:Miten ne ilmenevät, mitä jos ne puuttuvat, mihin ne voivat johtaa ja viimeisimpänä miten itse koet ne kohdallasi. Itselleni kiinnostavimpina nousivat esiin tietoisuus: Tiedänkö mihin uskon, mitä arvostan, mikä minua motivoi
pyrin ja miksi? Olenko ehkäpä liian itsekeskeinen ja tuijotan omaa napaani. Kestänkö tosiasiat itsessäni? Toisena merkittävänä tekijänä kohdallani nousi esiin monimuotoisuuden arvostaminen: Arvostanko ihmisiä juurikin heidän ’
erilaisuutensa takia, vai ajaudunko liian usein samanhenkisten ihmisten seuraan. Suvaitsenko ehkäpä liikaa ottamatta tarpeeksi kantaa asioihin?

Peltolan kirja on mielestäni teos, joka vaatii lukijalta aikaa pysähtyä miettimään. Se on täynnä kysymyksiä, joita lukia voi lukiessaan kysyä suoraan itseltä. Myönnettäköön, että ajanpuute tämän kirjan kanssa ei vienyt minua tarpeeksi syvälle tekstiin, ja sen kokonaisuus jäi jossain määrin minulle avoimeksi. Sain kirjasta kuitenkin oivalluksia ja tunnistin siitä hyvin omakohtaisia kokemuksia, jotka ovat tulleet vastaan erityisesti Tiimiakatemian
aikana. Kannattaa tsekata!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!