Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ymmärsin melkein mitä tarkoittaa Zen

Kirjoitettu 23.11.13
Esseen kirjoittaja: John Blåfield
Kirjapisteet: 3
Kirja: Zen ja Jousella
Kirjan kirjoittaja: Eugen Herrigelin
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Zen ja jousella ampumisen taito oli kyllä todella omituinen lyhyt kirja. Täytyi oikeasti pohtia mistä siinä oli kyse. Voin lyhyesti kuvailla kirjan juonen. Ensimmäiset 30 sivua oli zen höpinää josta ei jäänyt kauheasti käteen, ja loput kirjasta oli Japanilaista jousella ampumista ja sen vertaamista Zenin oppeihin. En ihan hirveästi lämmennyt tälle kirjalle, johtuen osaksi siitä että tämä on jo 4 kirja josta kirjoitan esseetä tällä viikolla. Varsinkin tällaiseen vähän moniselitteisemmän henkisen kasvun kirjaan, vaaditaan enemmän aikaa ja tapahtumia mihin sen oppeja voi reflektoida.

Pohdiskelin että miksi zen pitää aina yhdistää johonkin taiteeseen niinkuin jousella ampumiseen. Vastauksen kysymykseen keksin hetkeä myöhemmin, jos olisin lukenut kirjan pelkästään zenistä en olisi todennäköisesti tajunnut siitä mitään. On helpompi ymmärtää tämmöisiä henkisiä juttuja kun niitä kerrotaan jonkun todellisen, kuten jousiammunnan kautta.

Isoisäni opetti minulle kerran että kun keskittyy vain hengitykseensä, ajattelee vain “sisään, ulos, sisään jne.” niin pystyy nukahtamaan todella nopeasti. Olen tätä kuitenkin kokeillut ja huomannut että se ei ole helppoa ajatella vain ja ainoastaan hengitysrytmiä. Hengittämiseen keskittyminen oli ilmeisesti myös oleellinen osa jousella ampumista. Kuvaukset siitä kuinka kaikki muut ajatukset katoavat ja hälvenevät usvaan kun keskittyy hengittämiseen ovat melko samanlaisia, mitä itsekkin olen kokenut nukkumaan mennessä, kun olen kokeillut vaarin tekniikkaa. Sitä vaan katoaa sellaiseen sumuverhoon. Sumuverhon lävitse yrittää tunkea kaikenlaisia ajatuksia ja heikompina päivinä ne myös pääsevät lävitse ja valtaavat mielen. Kun olet hyvässä hengittely fiiliksessä voit vajota eräänlaiseen puoli uni usvaan ja kaikki aistisi jotenkin heräävät, kunnes olet niin usvassa että nukahdat. Ilmeisesti jousiammunassa pyrittiin tähän rajatilaan ennen nukahtamista.

Juttu mikä tässä koko zen hommassa ärsytti minua oli sen perimmäinen olemus jousiammuntaan nähden. Ikäänkuin koko kirja olisi yrittänyt opettaa että sinun pitää tehdä jotain juttua niin monta kertaa kunnes et enään välitä tuloksesta, vasta sitten voit onnistua. Kirjassa puhuttiin jopa siitä että tunnetko kuinka “se” ampuu nuolen puolestasi, se et ole sinä. Ikäänkuin jotain asiaa pitäisi tehdä niin ettei välittäisi siitä mitä tekee niin silloin voi onnistua. Ymmärrän sen pointin esimerkiksi jousiammunnassa että, kun ei pelkää että nuoli menee ohi maalitaulun, pystyy siihen osumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta siitä menee kaikki jännitys, ja ilo. Kirjailia kyllä puhui siitä mahtavasta tunteesta mikä tuntui, kun saavutti zenin. Se saattaa olla varteenotettava vaihtokauppa voiton tavoittelulle. En kuitenkaan ihan täysin ymmärtänyt tätä pointtia tässä yhteydessä.

Zen ja jousella ampumisen taidon jälkeen ymmärrän Musashin Maa, Vesi, Tuli, Tuuli ja Tyhjyys kijran oppeja vähän paremmin. Miekkailussa tällainen häviön pelkäämättömyys on enemmän ymmärrettävää. Sinun kuitenkin pitää pitää pää kylmänä tai muuten kuolet, ja ainoa tapa pitää pää kylmänä on olla valmis kuolemaan. Mutta miten tällaista mentaliteettia voisi käyttää hyväksi nykyajan haasteissa, sitä minä en vaan kovin hyvin ymmärrä. Ehkä pitäisi oppia vain laskemaan riskit ja ottamaan ne ilman pelkoa tappiosta.

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!