Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ystävällisyys, Hyväntahtoisuuden voima

Kirjoitettu 02.04.20
Esseen kirjoittaja: Aaro Virkkala
Kirjapisteet: 2
Kirja: Ystävällisyys
Kirjan kirjoittaja: Piero Ferucci
Kategoriat: 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.02. Yhteisöllisyys, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Piero Feruccin Ystävällisyys voidaan lokeroida edellisen lukemani kirjan Havahtumisen kanssa Henkisen kasvun kategoriaan, mutta se edustaa täysin eri koulukunnan ajattelua viimeksi mainitun kanssa. Kun Havahtuminen korostaa havahtuneen yksilön pärjäämistä yksin ilman muiden ihmisten validaatiota tai joukkoon kuulumisen tunnetta, Ystävällisyys korostaa, no, ystävällisyyden tärkeyttä ja sitä kuinka hyväntahtoisuudella, lämmöllä, empatialla ja yhteenkuuluvuuden tunteella voidaan tehdä ihmeitä ja kuinka ne vaikuttavat jopa yksilön fyysiseen terveyteen. Ystävällisyys on myös kirjoitettu ns. pehmeästi ja rauhoittavasti kun taas herätys on melko aggressiivinen. Tämä kontrasti antoi hyvää perspektiiviä kummankin teoksen lukemiseen, ja kirjoissa oli myös keskenään samaa linjaa olevia ajatuksia. Käyn tässä esseessä muutaman hyvän jutun kirjasta läpi!

 

Kirja kertoo että noin viiden kuukauden ikään asti vauvalla on ns. yhteys kanssaihmisiin. Vauvalla ei ole pelkoja tai ennakkoluuloja, hän hymyilee kaikille vastaantulijoille ja ei ole ns. pahan maailman armoilla. Viiden kuukauden paikkeilla vauva alkaa kuitenkin itkemään, kun joutuu esimerkiksi pois vanhempiensa luota, eikä enää luota muihin ihmisiin. Yhteys on katkennut ja estoja on alkanut syntymään. Jotkut ovat estoisempia kuin toiset, ja tuntuu että varsinkin nykyään antisosiaalisuutta ja pieniä ympyröitä arvostetaan enemmän, mutta estottomuus ja yhteyksien muodostumisen salliminen rikastuttaa elämää huomattavasti kun siihen alkaa pyrkimään. Aika usein tuntuu siltä, että ne jotka pystyvät keskustella kenen tahansa kanssa kiusaantumatta ovat onnellisempia kuin muut. Kirjassa esitetään myös että monesti koitamme (ehkä tiedostamatta) vähentää jännitystä, estoja ja pelkoja apuvälineillä kuten hienoilla vaatteilla tai rooleilla, joka kuulostaa omaan korvaani järkeenkäyvältä!

 

Yhteyden luominen nivoutuu hyvin yhteisön ja yhteenkuuluvuuden tärkeyteen. Päinvastoin kuin havahtumisessa joka esittää että yhteenkuuluvuuden tunne on ehdollistumisen ja ohjelmoinnin seurausta, Ferucci toteaa että yhteenkuuluvuus on luonnollinen tila joka vaikuttaa positiivisesti esimerkiksi terveyteen. Huolestuttava ilmiö joka meitä etäännyttää tästä on modernin yhteiskunnan kylmyys, isot ketjut jotka korvaavat pienet yritykset ja tehokkuuden sekä hyödyn priorisointi vuorovaikutuksen ja lämmön edelle. Varsinkin tällä hetkellä tuntuu siltä että olemme valumassa kohti harmaata ja metallista dystopiaa jossa ihmiskontaktit ovat minimissä.

 

Eräs hyvä aihe kirjassa on anteeksianto. Tuntuu että monesti olemme todella itsepäisiä ja pitkävihaisia, jopa vuosien jälkeen saatamme olla loukkaantuneita siitä että joku on toiminut odotustemme vastaisesti tai “pettänyt” luottamuksemme. Asioita kuitenkin kannattaisi katsella laajemmasta perspektiivistä, ja huomata se, että jos pystyy antaa anteeksi, vapautuu itse suuresta kärsimyksestä. Katkeruus kalvaa ihmistä pahasti, ja sen aiheuttama luottamuksen puute ja käsittelemätön viha on iso kivi harteillamme jonka pois heittäminen avaisi monia ovia.

 

Toinen taakka mitä usein kannamme on epärehellisyys ja asioihin myöntyminen kohteliaisuudesta. Monesti pyrimme suojelemaan itseämme ja muita negatiivisilta tunteilta myöntymällä asioihin mitkä eivät kiinnosta meitä tuhannen taivaallista, ja lopulta päädymme aiheuttamaan sillä vain hallaa sekä itsellemme että osapuolelle jota olemme pyrkineet miellyttämään. Joissain tilanteissa valkoiset valheet voivat olla hyvä ratkaisu, mutta yleensäottaen rehellisyys on ystävällisempää ja johtaa parempiin lopputuloksiin kuin asioiden vääristely. 

 

Kirja korostaa monessa kohtaa ystävällisyyden ja siihen liittyvien arvojen vaikutusta terveyteen, ja listaa tutkimuksia jotka osoittavat yhteyden näiden välillä. Esimerkiksi sosiaalisuuden todetaan vahvistavan immuunipuolustusta reippaasti. Koronan aikoina en lähtisi korvaamaan karanteenitoimia läheisyydellä ja sosiaalisuudella vaikka kirjan luettuani kiusaus siihen olisikin vahva, jätetään se tämän epidemian aikana Maria Nordinille. Yleensä ottaen uskon kuitenkin että tämä pitää paikkansa ja onnellisuus ja terveet sosiaaliset suhteet implikoivat parempaa terveyttä. 

 

Kirja sai ajattelemaan paljon omia koukeroitani ja sitä kuinka paljon estoja, ennakkoluuloja, itsepäisyyttä ja itsekkyttä itsekin olen täynnä. Vaikka koenkin olevani lähtökohtaisesti hyväntahtoinen ihminen ja pyrin olemaan avulias ja ymmärtäväinen, voin todeta että nämä ominaisuudet ovat usein rajautuneet ennakkoluulojeni mukaan ihmisiin keihin koen vahvempaa yhteyttä. Huomaan esimerkiksi tuomitsevani herkästi tyyppejä ketä nään Tosi-TV-ohjelmissa ja ajattelen että he ovat täysin eri maata minun kanssani. Jatkossa pyrin ajamaan suojamuurejani alas ja olemaan enemmän läsnä, ja katsomaan asioita enemmän myös muiden osapuolten näkökulmista. Haluaisin myös vähentää jääräpäisyyttäni ja ennakkoluuloisuuttani.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!