Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ystäväni Tiimiakatemia

Kirjoitettu 07.08.18
Esseen kirjoittaja: Anton Vaulasvirta
Kirjapisteet: 2
Kirja: Ystäväni Tiimiakatemia
Kirjan kirjoittaja: Iiris Nokka, Sara Savolin, Oona Tynkkynen
Kategoriat: 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kolmen vuoden tiimiyrittäjyyden jälkeen herää väkisinkin siihen ajatukseen, että pianhan musta tulee alumni. Aloitan pian tiimini kanssa viimeisen syksyn Tiimiakatemialla. Mitä kaikkea sitä onkaan tullut tehtyä – ja mitä jäänyt tekemättä. Tiimiakatemia on ollut minulle kiehtova paikka. Toisinaan yritän selittää ystävilleni ja perheelleni, mitä täällä oikein tapahtuu. Toisinaan jätän vain kertomatta. Oma systeemi ja taloon rakentunut kulttuuri tuntuu välillä menneen niin syvälle, ettei strutsi enää pysty nostamaan päätään hiekasta. Hyvällä tavalla siis. Olen kiitollinen siitä, että on olemassa Tiimiakatemian kaltainen paikka opiskelua varten. Se ei ole täydellinen, mutta se on loistava vaihtoehto niille, jotka tarvitsevat konkretiaa tekemiseensä ja haluavat nähdä tulokset käytännössä.

 

Minä olen:

Anton Vaulasvirta, Globaattori

 

Tutustuimme Tiimiakatemian kanssa:

 

Keväällä 2014, kun olin juuri suorittanut Ylioppilaskokeet. Hyvä ystäväni linkkasi minulle Tiimiakatemian verkkosivut kommentillaan ”Tää mesta vaikuttaa siltä, että se on kuin tehty sua varten!” Kyseinen kaveri ei siis itse ollut Tiimiakatemialla opiskellut, vaan ainoastaan vahingossa löytänyt nuo sivut. Avasin sivut, perehdyin eriskummallisiin esittelyteksteihin ja videoihin ja innostuin saman tien. Halusin kuitenkin pitää lukion jälkeen välivuoden ja vielä harkita, innostunko jostakin muusta alasta enemmän. Päätettiin samaisen kaverin kanssa kuitenkin lähteä bilereissulle Jyväskylään pääsykokeisiin tsekkaamaan, millaista siellä on. Eikä me tietenkään mitään päntätty. Sanomattakin selvää, että sisään ei silloin päästy. Välivuoden ajan reissailin, tein töitä ja asuin Englannissakin, mutta takaraivossa jyskytti Tiimiakatemia. Tajusin, että ei mikään muu vaihtoehto kiinnosta näin paljon ja ensi syksynä haluan tuolla aloittaa. Syksyllä 2015 sitten starttasin Tiimiakatemian Globaattorin kanssa.

 

Ystäväni Tiimiakatemia

 

On sisimmältään oikeasti: Erilaisuutta rakastava, outo, hitaasti lämpiävä, innostava.

 

Väittää aina olevansa: Edelläkävijä & rajoja rikkova. Mitä se toisinaan onkin.

 

On huumorintajultaan: Aito. Täynnä inside-vitsejä. Kun talossa vallitsee oma kulttuuri, huumori nojautuu siihen täysin.

 

Rakastaa kaikista eniten: Niitä, jotka sanovat ääneen mitä hölmöimpiä juttuja, missä piilee taustalla järjen ääni.

 

Mies-/naismaku: Rakastuu aitoihin ihmisiin sukupuolesta piittaamatta.

 

Akilleen kantapää: Toisinaan liioiteltu ylpeys omasta tekemisestään. Kun systeemiä kyseenalaistetaan, tuntuu kuin iso koiralauma ryhtyisi räksyttämään kyseenalaistajaa kohti. Tiimiakatemia ei ole täydellinen, mutta se on täydellinen vaihtoehto niille, jotka haluavat kokeilla erilaista opiskelutapaa.

 

Auttaa: Niitä, jotka osaavat apua pyytää.

 

Ärsyttää joskus: Saavutettujen asioiden unohtaminen. Tiimiyrittäjät vaihtuu, välillä valmentajatkin. Rakastan Tiimiakatemian seinällä olevaa tiimien Hall of Famea viimeisen 25 vuoden ajalta. Mutta mitä kaikkea nämä tiimit ovatkaan saavuttaneet? Opit, onnistumiset ja epäonnistumiset kulkevat pääosin suusta suuhun kuin rikkinäinen puhelin.

 

Muistorikkain yhteinen kokemus: Learning Circus 2017, jolloin ajettiin kahdella asuntoautolla täynnä Tiimiakatemialaisia Jyväskylästä Berliiniin. Reissu täynnä naurua, itkua, nesteytystä, pulmia ja ratkaisuja. Yhteisölliset reissut tuovat pöytään muutakin, kuin pelkän matkustelun. En usko, että sellaista reissua tulee uudestaan tehtyä.

 

Mikä tekee Tiimiakatemiasta erityisen: Vastaanottavaisuus. Kun astut ovesta sisään, olet aina tervetullut.

 

Missä näen Tiimiakatemian 10 vuoden päästä: Yritysten tiimitoiminnan peruspilarina ja malliesimerkkinä.

 

Mitä toivoisin Tiimiakatemialta: Enemmän yhteistyötä muiden korkeakoulujen kanssa. Loistavia juttuja saadaan aikaiseksi, kun kolauteltaisiin enemmän päitä yhteen talon ulkopuolistenkin kanssa.

 

Jos Tiimiakatemia olisi eläin, mikä eläin se olisi: Tietenkin pingviini, kuten kutsumme ensimmäisen vuoden tiimiyrittäjiäkin. Kylmillä keleillä pingviinit kerääntyvät yhteen tukeakseen ja pysyäkseen lämpimänä. Yhteisössä on voimaa.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!