Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ystäväni Tiimiakatemia

Kirjoitettu 06.12.18
Esseen kirjoittaja: Katariina Kiviniemi
Kirjapisteet: 2
Kirja: Ystäväni Tiimiakatemia
Kirjan kirjoittaja: Iiris Nokka, Oona Tynkkynen & Sara Savolin
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2. Yhteisöllisyys

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Syksyllä 2013 Parkanon lukion entinen opiskelija Arlene kävi kertomassa abien jatko-opinto infossa Tampereen Proakatemiasta, joka on TAMK:in versio Tiimiakatemiasta. Innostuin kovasti kuulemastani, ja aloin tutkimaan aihealuetta enemmän. Tätä kautta päädyin lukemaan myös Tiimiakatemiasta ja tuntui, että tuo vaikuttaa vielä hauskemmalta paikalta ja Jyväskylä itselleni täysin tuntemattomana kaupunkina houkutti.

 

Tuosta syksystä on kulunut nyt viisi vuotta ja paljon on ehtinyt tapahtua välissä. Hain Tiimiakatemialle, pääsin sisään, vietin elämäni 3,5 kaoottisinta vuotta ja nyt olisi aika valmistua ja jatkaa eteenpäin elämässä. Jos minun pitäisi kertoa viimeisestä 3,5 vuodesta jotain, en oikein tiedä mistä aloittaisin. Ystäväni Tiimiakatemia –kirjassa jo valmistuneet sekä nykyiset akatemialaiset vastasivat ystävänkirja tyyppisesti Iiriksen, Oonan ja Saran esittämiin kysymyksiin Tiimiakatemiasta, joihin halusin itsekin päästä heti nyt välittömästi vastailemaan!

 

Ystäväni Tiimiakatemia

 

On sisimmältään Todella pehmeä, mutta samalla kapinallinen. Vaikka usein toimistolla ollaan niin super busy business yrittäjiä ja yritetään näyttää kovalta, kulttuuri on pääasiassa hyvin rakastava ja yhteisöllisyys voimakasta. Parhaita hetkiä olen kokenut kuitenkin silloin, kun koko yhteisö irrottautuu arjesta ja lähtee yhdessä juhlimaan.

 

Väittää aina olevansa Edelläkävijä, mitä se osittain onkin, mutta monet asiat silti on tehty jo monen monta kertaa.

 

On huumorintajultaan Kiero, ainutlaatuinen ja ajoittain todella tumma, sillä täällä ei juurikaan pelätä heittää vitsiä kyseenalaisistakaan aiheista. Todella inside. Joudun kuitenkin lainaamaan kirjassa haastateltua Oinosen Juusoa ”Kaikki loppujen lopuksi kulminoituu Risto-vitsiin”.

 

Rakastaa kaikista eniten Itsensä ylittämistä! Oman akatemiaurani aikana olen nähnyt niin upeita kehittymistarinoita ja itsensä ylittämisiä, että on vaikea uskoa törmäävänsä vastaavanlaisiin missään muualla.

 

Mies-/Naismaku Tiimiakatemia rakastaa kaikkia, sillä tänne mahtuu niin monta erilaista persoonaa, mikä rikastaa talon kulttuuria valtavasti. Yksi asia mikä kaikkia kuitenkin yhdistää, on halu oppia.

 

Akilleen kantapää Näkyvyys ulospäin. Meillä on aivan huikea yhteisö, joka kuitenkin tahtoo jäädä välillä Piippukadun ovien sisäpuolelle.

 

Auttaa Ihmisiä löytämään oman elementtinsä. Monilla, kuten itsellänikin, ei ollut Tiimiakatemialle tultaessa mitään tietoa siitä, mitä tässä oikein haluttaisiinkaan tehdä. Tiimiakatemialla mahdollisuudet erilaisten asioiden kokeilemiseen ovat kuitenkin lähes rajattomat ja kynnys matala, joka auttaa ihmisiä löytämään omat vahvuutensa sekä heikkoutensa. Tämän avulla on helppo lähteä kehittämään itseään haluamaansa suuntaan ja samaan kaiken mahdollisen potentiaalin itsestään irti.

 

Ärsyttää joskus Kaoottisuudellaan. Olen itse melko järjestelmällinen ja sääntöjä rakastava ihminen, joten Tiimiakatemialla vallitseva kaaos ja sääntöjen rikkominen on ajoittain ollut todella ahdistavaa.

 

Muistorikkain yhteinen kokemus Ai että, näitä on niin paljon. Jos TOP 3 täytyisi kuitenkin mainita niin nimeäisin ensimmäiset Rakettipäivät, jossa vietimme päivän StarUp Refugeesin toimesta Siilinjärven vastaanottokeskuksella ja illalla tamppasimme Tahkolla Teflonien tahtiin. Toiseksi kevään 2017 Learning Circuksen, jossa lähdimme 11 hengen sekatiimin voimin kahdella matkailuautolla kahdeksi viikoksi kiertämään Eurooppaa. Matkan varrella poikkesimme mm.Krakovassa Brainly nimisessä yrityksessä sekä Auschwitzissa. Viimeisenä täytyy ehdottomasti mainita tiimimme Globaattorin 24H synnytys, jonka Mahtia & Waisto olivat toteuttaneet aivan loistavasti, iso kiitos heille tästä!

 

Mikä tekee Tiimiakatemiasta erityisen Ihmiset, mukaan lukien sekä nykyiset, että jo valmistuneet akatemialaiset. En usko, että missään muussa koulussa löytyy samanlaista yhteisöllisyyttä. Lisäksi Tiimiakatemian eräänlainen rajattomuus, kun saat itse päättää mitä haluat oppia ja miten sen teet.

 

Mitä toivoisin Tiimiakatemialta Jatkuvaa kehitystä ja avarakatseisuutta. Vaikka 3,5 vuotta akatemiakuplassa onkin todella ainutlaatuista ja erityistä aikaa varmasti kaikille, on hyvä katsoa myös jo opiskeluaikana sen ulkopuolelle. Ja lisää hulluja kokeiluja, olkaa övereitä!

 

Jos Tiimiakatemia olisi eläin, se olisi Tryffelipossu! Etsitään timanttisia juttuja (tryffeleitä), mutta myös p*askaa on välillä tongittava.

 

Oma aikani Tiimiakatemialla on varsinaista ylä- ja alamäkien vuorottelua ja välillä on mietitty, onko tämä nyt kuitenkaan se oma paikkani. Välillä on ollut vaikeaa yhdistää akatemiaa muun elämän kanssa, enkä olisi koskaan arvannut, kuinka paljon akatemia tulee syömään yleistä jaksamista. Usein olen joutunut tuntemaan huonoa omatuntoa joko tiimin tai muun elämän takia (kaverit, harrastukset, perhe, lemmikit), kun en ole pystynyt antamaan kaikkialle niin paljon kuin he haluaisivat. Olen tajunnut virheitä omassa toiminnassani ja pyrkinyt kehittymään monissa asioissa, mutta kaikissa asioissa en ole vain pystynyt tai välttämättä edes halunnut muuttua, sillä ne olisivat sotineet minulle tärkeitä asioita vastaan. Viimeisen syksyn aikana olen kuitenkin onnistunut löytämään jonkinlaisen tasapainon kaiken välille, ilman että joudun tuntemaan huonoa omatuntoa mihinkään suuntaan (Tässä asiassa vaikutti paljon lukemani kirja ”The subtle art of not giving a fuck”).

 

Vaikka odotankin jo valtavasti akatemian jälkeistä elämää ja MYMmiä, jää minulla myös ikävä akatemiaa ja erityisesti Dynalaisia, joiden VTL:länä olen saanut toimia viimeisen syksyni ajan. Nyt on kuitenkin aika jatkaa matkaa kohti uusia seikkailuja, takataskut täynnä toinen toistaan upeampia muistoja 3,5 vuoden mittaiselta Tiimiakatemia matkalta!