Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ystäväni Tiimiakatemia

Kirjoitettu 21.08.19
Esseen kirjoittaja: Vili Partanen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Ystäväni Tiimiakatemia
Kirjan kirjoittaja: Iiris Nokka, Sara Savolin, Oona Tynkkynen
Kategoriat: 1.1. Oppimisen suuntaviivoja, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Viimeisen puolen vuoden kynnyksellä sitä miettii mitä tästä kaikesta on jäänyt käteen tähän mennessä. Kaikkea ei edes tajua mitä on oppinut ja miten muuttunut, muutokset on nyt juurtuneet, eikä niitä erota entisestä. Johannes Partanen kuvasi Tiimiakatemiaa on kuvannut Tiimiakatemiaa paikkana, jossa yksilö valvoo omaa kohtaloaan, näkee arvon työssään, tuntee olevansa jotain erityistä ja havaitsee edistymisensä. Pystyn samaistumaan näihin lauseisiin, mutta siinä on vielä paljon muutakin.

Tiimiakatemialla on ollut vuodesta 1993 ollut kolme lähestymistapaa valmennuksessa. Ensimmäinen on itsetunnon kohottaminen, jossa ihmiset oppivat tunnistamaan oman arvonsa. Jokaisen työpanos on tärkeä. Toinen on jatkuva fokus tulokselliseen suoritukseen. Suoritusten tulee olla läpinäkyviä ja niiden tuloksista tulee olla rehellisiä. Kolmantena on mahdollisuuksien avaaminen. Jokaisella on mahdollisuus tehdä matkastaan sellainen kuin sen haluaan olevan. Ei ole mitään tiettyä muottia, johon tulisi astua. Johtaminen on jokaisen velvollisuus ja mahdollisuus. Partanen kertoo, että myös nämä asiat näkyvät akatemialaisten elämässä myös akatemian jälkeen. Itseäni kiinnosti hirveästi, minkälaisen jäljen akatemia on jättänyt muihin saman kokeneisiin ihmisiin. ”Kerran akatemialainen, aina akatemialainen.” Luin kirjasta vanhojen ja vielä vähän vanhempien akatemialaisten muistelmia Tiimiakatemia-ajoilta ja peilasin niitä omiini.

Tiimiakatemia on sisimmältään…

Minua ei yllättänyt yhtään, että kaikki kokivat akatemian sisimmässään jotenkin poikkeavaksi laitokseksi. Sanoja, joilla akatemiaa kuvailtiin, kertoivat innostavuudesta ja yhteisöllisyydestä, sekä omasta asennoitumista. ”Saat sen verran kuin annat.”-fraasi kuvasi mielestäni todella hyvin Tiimiakatemiaa. Puitteet on todella hyvät ylittää itsensä, mutta se on loppujen lopuksi itsestä ja omasta asenteesta kiinni, kuinka suuresti itsensä ylittää. Olen huomannut sen, että kaikista eniten mukaan heittäytyvät, myös ottavat suurimmat harppaukset ja saavat suurimmat opit. Tässä mielessä minulla olisi parannettavaa, vaikka olen jatkuvasti laajentanut mukavuusaluettani.

Lisäksi akatemiaa kuvailtiin iloiseksi kapinalliseksi, mikä on myös totta. Haluamme olla rohkeasti omia itsejämme, ottamatta muilta mitään kuitenkaan pois. Voisin ehkä sanoa että sodimme myös hieman JAMKin asettamia normeja ja rajoja vastaan, joista saa aina välillä kuulla. Kenellekään emme halua pahaa, olemme vain uteliaita kaikesta uudesta ja innostumme. Välillä teemme myös ajattelematta. Vanhassa järjestelmässä tämmöinen käytös ilman muuta herättää huomiota ja kränää.

Lisäksi Tiimiakatemia on turvallinen alusta laajentaa omaa mukavuusaluettaan. Ympärillä olevat ihmiset näyttävät mallia ja onnistumisen ja kokeilemisen riemu tarttuu saman katon alla. Lisäksi rehellinen palautteen anto tärkeässä roolissa. Rehellisyys muille ja itselleen voi välillä aiheuttaa konflikteja, mutta ne kuuluvat täysin asiaan.

Tiimiakatemia väittää olevansa…

Vallankumouksellinen, innovatiivinen, edelläkävijä. Noilla sanoilla kuvailtiin sitä mitä Tiimiakatemia kuvittelee olevansa. Olen vähän samaa mieltä, olemmehan jo 25 vuotta vanha laitos, mutta koulutushistorian mittakaavalla olemme varmasti edelläkävijöitä. Vanha koulumaailma ei ole uudistunut paljoakaan. Ehkä olen jo tämän arjen sokaisema, en osaa enää arvostaa yhteisömme ainutlaatuisuutta niin kuin silloin, kun kaikki oli vielä uutta. Se on hauskaa, miten erityisesti ulkomaisten vieraiden silmät säkenöivät ja he ovat niin innoissaan, kun pääsevät vierailemaan tänne paikan päälle. Tämähän on arkea, ei tässä mitään ihmeellistä ole.

Innovatiivisuus on osittain totta, päivittäin kuulee mitä ihmeellisempiä ideoita, mutta harmiksi vain harvaa yritetään. Luovaa hulluutta on havaittavissa jatkuvasti, mutta ei niin paljoa tekemistä sen eteen. Suuret asiat saa vain tiiminä aikaan, ja siihen esim. 2,5 vuotta on todella lyhyt aika. Osaa pelottaa epäonnistuminen ja osalle on vaikea sitoutua. Nämä kaksi rajoitinta kun saisi kytkettyä pois päältä niin en osaa edes kuvitella mitä tapahtuisi. Rajoja rikkova osui kyllä kohdilleen. On tässä rikottu vaikka mitä rajoja, viimeisimpänä tulee mieleen kevään 2019 Learning Circus, johon meitä lähti n. 80 henkilöä. Matka siis tapahtui Euroopan halki. Kuulostaa aika mahdottomalta, mutta silti se tapahtui.

Tiimiakatemia rakastaa eniten…

Unelmia paremmasta maailmasta, oppimista ja yhteisöä. Tuntuu että tämä on juuri se akatemian paras anti. Halutaan antaa eväät kaikille akatemia käyville parantaa maailmaa sillä omalla persoonallisella tavallaan. Opitaan oppimaan ja kasvetaan yhdessä. Ainoastaan yksilöt ei kasva vaan koko yhteisö kasvaa ajan saatossa. Akatemia tarjoaa huikean pohjan yksilölle kehittyä ja kasvaa. Jokaisen liittyy lisäksi tarina. Useimmiten akatemialla kuulee tarinoita itsensä ylittämisestä ja rohkeudesta olla oma itsensä.

Lisäksi yhteisö mainittiin moneen kertaan. Olisiko meillä akatemiaa jos ei olisi yhteisöä, ei olisi ja näin ollen myös yhteisön sisällä olevia ihmisiä ei voi tarpeeksi arvostaa koskaan. Yhdessä uskaltaminen on helpompaa. Ja ihmiset pitävät uudistuvan yhteisön ja sen perinteet sellaisena kuin kuuluukin.

Tiimiakatemian akilleen kantapää on…

Kansainvälisyys. Aika monta kertaa jouduin lukemaan tämän sanan kohdassa missä puhuttiin akilleen kantapäästä. Olemme menossa koko ajan parempaan suuntaan, mutta kansainvälisiä bisneksiä meillä on hyvin vähän. Meillä on paljon ystäviä ulkomailla, mutta ei liiketoimintaa. Elämme aika pitkälti omassa Jyväskylä kuplassamme, aina kun mietitään asiakkaita, tulee ensiksi mieleen lähialueella sijaitsevat alumniyritykset. Meidän tulisi päästä tästä pois juuri Learning Circuksen tapaisilla repäisyillä. Lisäksi tiimejä tulisi kannustaa ottamaan reissuja tavoitteiksi, rahaa tehdään paljon, mutta ne voisi esim sijoittaa matkusteluun ja suhteiden luomiseen akatemian aikana.

Monesti mainittiin myös ns. sisäsiittoisuus, halutaan pitää oma pieni piiri ja ollaan eristyksissä. Meillähän tosiaan on oma kampuskin, olemme käytännössä eristyksissä. Olen joutunut vastaamaan monesti kysymykseen: ”Mitä te siellä Tiimiakatemialla oikeen puuhaatte?” En tiedä tietävätkö edes tänne hakevat tradenomiopiskelijat mihin ovat tulossa. Ehkä meidän arki on vaan niin mystistä että se tulisi vain kokea.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!