Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Zen ampuu jousia

Kirjoitettu 08.10.15
Esseen kirjoittaja: Tanja Heikkilä
Kirjapisteet: 3
Kirja: Zen ja jousella ampumisen taito
Kirjan kirjoittaja: Eugen Herrigel
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.5. Henkisen kasvun klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Zen ja jousella ampumisen taito

 Syksy on ollut kiireinen koko tiimillämme, ja välillä tuntuu että juuri nyt tapahtuu todella paljon yhtä aikaa. Varsinkin viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet täynnä pieniä juoksevia asioita, joita on vain ollut pakko hoitaa. On ollut Marun purkua, 24-myyntiä, asiakaskäyntejä, talousasioiden selvittelyä ja välissä ehdin käymään myös Ruotsissa kolmen päivän seminaarissakin. Nämä ovat laittaneet mielen aivan ylikierroksille, ja siksi kun löysin kirjahyllystämme Zen ja jousella ampumisen taito kirjan, sen lukeminen tuntui hieman rauhoittavan mieltäni.

En ole ikinä perehtynyt budhalaisuuteen tai muihin itämaisiin hengellisiin asioihin, joten pakko myöntää että oli todella vaikea aluksi päästä ylipäätään päästä sisään tähän kirjaan. Kuitenkin se herätti paljon mielenkiintoisia ajatuksia.

 

”Teidän omien yritystenne täytyi ensin kärsiä haaksirikko ennen kuin olitte valmiita tarttumaan pelastusrenkaaseen”.

Kirjassa Eugen harjoittelee jousella ampumista, ja vasta lukuisten epäonnistumisien jälkeen hänen mestarinsa kertoi, kuinka paljon oikea hengitystekniikka vaikuttaa suoritukseen. Tämän jälkeen suoritukset alkoivat parantua merkittävästi.

Aivan samalla tavalla me kaikki ihmiset olemme huonoja ottamaan neuvoja vastaan, ennen kuin todella niitä tarvitsemme. Meistä kaikki tiesimme, että 24H:n myynti pitäisi aloittaa ajoissa. Sen kertoivat meille valmentajat ja vanhemmat tiimiyrittäjät. Meitä yritettiin neuvoa, mutta emme vain osanneet ottaa niitä vastaan. Vasta kun kiire alkoi puskea päälle, meille tuli paljon isompi motivaatio pyytää neuvoja ja oikeasti ottaa niitä vastaan.

Mutta eihän tämä ole mikään uusi juttu. Tiimiakatemialla puhutaan usein virheistä oppimisesta ja siitä kuinka sen takia asiat osataan hoitaa jatkossa paremmin. Usein hoetaan myös että pitää ”luottaa prosessiin”, mikä myös tässä kirjassa on tavallaan yksi teema. En pystynyt itse pitkään aikaan käsittämään mitä tämä edes tarkoitti, koska kukaan ei sitä selittänyt. Niin ei Eugeninkaan mestari selittänyt Eugenille. Hän kehotti kerran toisensa jälkeen Eugenia olemaan rauhallinen mieleltään, olemaan ajattelematta liikaa jousella ampumista ja antaa ”sen” ampua hänen puolestaan.

Jotkut luottavat prosessiin, eivätkä tee mitään että prosessi etenisi. Se on vastuun pakenemista, ei prosessiin luottamista. Se, että luotat asioiden järjestyvän ei tarkoita että uskot että asiat järjestyvät tekemättä mitään.

Itselläni oli tapana aiemmin Tiimiakatemialla stressata, turhautua ja pelätä mitä seuraavaksi tapahtuu. Nämä vievät vain turhaa energiaa oppimiselta ja eteenpäin viemiseltä. Olen oppinut huomaamaan että kun luottaa prosessiin ja teet asioita koko ajan eteenpäin, ne järjestyvät aina tavalla tai toisella. Niin kuin Eugeninkin mestari käski häntä ajattelematta liikaa mitä hän teki.

 

”Liian voimakas tahto ja tarkoitusperäisyys on tiellänne”

 Vaikka tavoitteet ovat tärkeitä, niistä on haittaa jos haluat vain päästä lopputulokseen tekemättä töitä sen eteen. Eugen olisi halunnut oppia osumaan nopeammin tauluun, mutta jos se olisi ollut hänen tärkein päämääränsä, hän olisi jäänyt paitsi kaikesta siitä hengellisestä puolesta, jonka takia hän aloitti jousiammunnan harjoittamisen.

Tietenkin monissa asioissa tavoitteet ovat äärimmäisen tärkeitä. Mutta jos on valmis tekemään vilpillisesti asioita päästäkseen lopputulokseen, haluten ainoastaan päästä perille, siitä on vain haittaa. Esimerkiksi kirjapisteiden kanssa käy helposti niin. Haluaa päästä syklipäättäreihin, mutta ei ole valmis oikeasti tekemään töitä sen eteen, vaan menee sieltä mistä aita on matalin. Ja jos yrittää jatkuvasti päästä kohti tavoitettaan aina sieltä mistä aita on matalin, oikea maali siirtyy aina vain kauemmas ja kauemmas. Pitää oikeasti haluta kokea myös se matka, ei pelkkää perillepääsyä. Eikä aina tarvitse olla edes sitä suurta perimmäistä tavoitetta, sekin riittää että asia vaan tuntuu hyvältä.

Kirjassa puhutaan oikeasta ”henkisestä tietoisuuden tilasta” jossa ei enää ajatella, suunnitella, tavoitella, haluta, odoteta mitään määrättyä, joka ei tähtää mihinkään erikoiseen suuntaan ja silti tietää että pystyy kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan. Tällaisia hetkiä itselleni tulee niinä hetkinä, kun saan täydellisesti keskittyä johonkin jota oikeasti rakastan. Silloin tunnen vaipuvani tilaan, jossa minulta ei odoteta mitään saavutusta, vaan voin tehdä jotain vain omaksi ilokseni ja nautin mitä pidemmälle asiassa pääsen. Tällaiseen oloon pääsen kun se asia mitä teen ei vaadi ajatuksia ja voin antaa vain mielen levätä, eikä ajatukset takerru mihinkään ylimääräiseen. Tällaisia hetkiä kuitenkin on liian vähän, ja siihen on hankala päästä varsinkin tällä hetkellä, kun tuntuu että tekemistä riittäisi niin paljon kun vain jaksaisi tehdä. Koko aika on ajatuksia päässä ja niistä on hankala päästä eroon. Siksi olisikin hyvä että vapaa-ajalle alkaisi varaamaan enemmän tekemistä, jossa voisi heittää aivot täysin narikkaan.

 

”Teistä voi tulla jousiampuja vaikka ette joka kerta osuisikaan maaliin”

 Eugenin on vaikea ymmärtää että vuosien harjoittelun jälkeen, jossa häneltä on vaadittu täydellisyyttä, ei silti ole tärkeää että hän osuisi joka kerta maaliin. Hänen mestarinsa selittää, että osumat tauluun ovat vain ulkoisia näyttöjä. Ne eivät tarkoita sitä, että hän olisi saavuttanut sisäisen mestaruutensa. Vasta kun hän on saavuttanut sen, hän alkaa saavuttamaan myös ulkoisen päämäärän.

On aika hankala käsittää mitä oikeasti tarkoittaa sisäinen mestaruus. Itse ajattelen, että se on sitä että oppii arvostamaan jokaista väärään suuntaankin mennyttä matkaa, jonka on kokenut, ja alkaa ymmärtämään kuinka paljon oikeasti niistä on oppinut. Välillä Akatemialla saattaa tuntua, ettei ole saanut paljoakaan aikaiseksi. Projektit kaatuvat ja tuntee olevansa epäonnistunut. Pitää vain oppia ymmärtämään että kukaan ei ole valmis aluksi, vaan se vaatii monia monia epäonnistumisia että voi rakentua oikeaksi mestariksi jossain asiassa. Ulkoinen mestari voi olla oikeasti tekemättä mitään erityistä. Sinusta voi tulla ulkoinen mestari vaikka et olisi tehnyt juurikaan sen eteen töitä. Mutta jos olet tehnyt töitä sen eteen ja ylittänyt haasteita ja itsesi, voit sanoa olevasi oikea mestari.

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!