Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Zen ja jousella ampumisen taito

Kirjoitettu 18.11.13
Esseen kirjoittaja: Mikko Tammilehto
Kirjapisteet: 3
Kirja: Zen ja jousella ampumisen taito
Kirjan kirjoittaja: Eugen Herrigel
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

”On mentävä kauas nähdäkseen lähelle” – yksi Tiimiakatemian perusajatuksista, tulee tietyllä tavalla esille tässä kirjassa. Miten saavutat tarkoituksettomuuden? Miten tarkoituksettomuudella voi saada mielettömän mahtavia suorituksia aikaan ja miksi? Zen-lajeja on montaa erilaista. Jousiammunta ja miekkailu ovat niistä eräät. Kirja avaa lukijalle Zen-jousiammunnan perusideoita hieman Zen-miekkailuun verraten ja sitä, miksi tie mestaruuteen on niin pitkä.

 

Miksi ampua jousella jos ei tarkoituksella ampuisi maaliin? Mitä järkeä siinä silloin on? Ampuja taistelee itseään vastaan. Ampuja on itse maalina. Oppilas pääsee pitkän opiskelun jälkeen tilanteeseen, jossa hän saavuttaa tarkoituksettomuuden tilan ja laukaisee jousen täydellisesti. Silloin hän on vapaa kaikesta. Kaikesta ympärillä olevasta, tapahtuvasta, fyysisestä maailmasta, tuona hetkenä koko maailmassa on olemassa vain jousi, nuoli, maali ja tarkoituksettomuus. Kaikki on yhtä. Zen-jousiammunta ajaa oppilasta kohti tilannetta, jossa hän on äärimmäisen keskittynyt tehtävään jolla ei ole tarkoitusta. Saattaa kuulostaa älyttömältä, mutta tässä on oikeasti järkeä. Jousta ei opita ampumaan ampumalla. Napakymppiin ei osu yrittämällä siihen osumaa. Täytyy täysin lakata ajattelemasta ja välittämästä tullakseen mestariksi. Se on pitkän opin tien päässä.

Jousiammunta on ”taiteetonta taidetta”. Sitä ei tehdä todistaakseen mitään. Sitä ei tehdä näytöksen vuoksi. Sitä ei tehdä minkään vuoksi. Sitä vain tehdään. Ampumisen opettelu on pitkä tie. Oppilas seuraa opettajan ohjeita pilkuntarkasti mitään kyseenalaistamatta. Opettaja ohjaa oppilasta soveltaen jousiammunnan Suurta Oppia eikä kerro oppilaalle mitä tämän pitäisi tehdä, vaan antaa oppilaan kulkea hieman omaa tietänsä lähemmäs tavoitetta.

Zenin omaksuttua oppilas/mestari osaa tietyin zen-seremoniaan kuuluvien rutiinein valmistaa itsensä suoritukseen, irtaantua omasta minästään, kunnes on jäljellä vain jousi, nuoli, absoluuttinen tasapaino ja tarkoituksettomuus. Nuoli viuhuu napakymppiin.

Ihmiset stressaavat liikaa tänä päivänä. On huoli töistä, lapsista, harrastuksista ja muista tehtävistä mitkä pitäisi hoitaa. Ei tarvitse stressata, jotkut asiat hoituvat itsestään. Pitää antaa itsellekin aikaa ja pysähtyä hetkeksi miettimään asioita ja rauhoittumaan täysin. Pyrkimällä täydellisyyteen ei välttämättä tavoita täydellisyyttä, kuten ei nuolikaan lennä napakymppiin siihen osumaa yrittämällä. Antaa asioiden järjestää itse itsensä. Täytyy antaa lupa itselleen epäonnistua jos niin käy. Kaikki ei aina kuitenkaan mene niin kuin itse haluaisit. Jokaisen täytyy kulkea oma opin tie päästäkseen elämässä eteenpäin, oli kyse sitten mistä tahansa.

Jokaisen kannattaa myös lukea tämä kirja.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!