Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Zen ja jousella ampumisen taito

Kirjoitettu 14.12.17
Esseen kirjoittaja: Joonas Tokee
Kirjapisteet: 3
Kirja: Zen ja jousella ampumisen taito
Kirjan kirjoittaja: Eugen Herrigel
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.5. Henkisen kasvun klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Ensimmäiseksi annamme vastauksen siihen kysymykseen, että miksi kyseisen reflektion tekemiseen vaadittiin kolmen henkilön yhteispanos. Kaikki meistä lukivat kirjan ja päädyimme yhdessä keskustelemaan siitä, kuinka haasteellista on tulkita kirjan sanomaa tai muodostaa näkemystä mitä vertauksilla tarkoitetaan. Meillä kaikilla olivat täysin erilaiset näkemykset siitä miten Zen ja vertauskuvat voitaisiin pukea sellaisiksi, että niistä voitaisiin ammentaa oppeja itsellemme.

 

Kaikkien yhteinen näkemys oli, että Zen on pitkä oppimisen matka itsensä sisimpään, jolla saavutetaan täydellisyyden tila. Kirjassa Zen kuvataan tietynlaisena arkitajuntana, jolloin kaikki ympärillä olevat häiriötekijät poistuvat. Jousiammunta nähdään välineenä sille, että voidaan harjoitella ja oppia itsestään. Kaikki kirjan vertaukset voidaankin nähdä jatkuvana oppimisena. Se että pääsee lähemmäksi tavoitteitaan vaatii todella paljon intohimoa ja sinnikkyyttä. Mikään ei siis tule itsestään ilman todella suuria harjoitusmääriä. Näin myös Zen kuvataan.

 

Meillä kaikilla on unelmia, mutta niiden saavuttaminen vaatii päivittäistä työskentelyä ja kehittymistä. Asiaa mielestämme voi kuvata elämän mittaisena matkana. Emme kukaan ole vielä parhaita lajissaan ja niiden saavuttaminen ei tapahdu sormia napsauttamalla. Se että ottaa opiksi vaatii usein myös suuria epäonnistumia. Näiden epäonnistumisien kautta on mahdollista kehittyä aina paremmaksi jos vain pystyy kääntämään ne voitoksi.

 

Kirjassa kuvataan jousiammunnan kautta erityisesti valmennettavan ja valmentajan välistä suhdetta. Zenin tavoittelu on pitkä prosessi, jossa valmentaja on tietoinen siitä, että kehitys ei voi tapahtua hetkessä. Vertauksenamme voimme pitää matkaa Tiimiakatemialla. Usein meidän on itse useiden yrityksien kautta oivallettava, kuinka tehdä asioita toisin. Saatamme ajoittain turhautua ja yrittää etsiä helppoja keinoja asioiden sisäistämiseen. Valmentajan tehtävänä on luoda uskoa tulevaan, mutta kuitenkin pyrkiä siihen, ettei anna suoria ohjeita asioiden edistämiseksi. Kaikkien on itse on oltava valmiita oppimisprosessiin, joka tulevaisuudessa mahdollisesti kantaa hedelmää. Aina se ei ole helppoa myöskään valmennukselta ja vaatii myös häneltä sitoutumista ja intohimoa.

 

 

”Zenin oppeja”

 

Syventyminen Suuren Oppiin on oman henkisen ajan kysymys. Japanilaisen jousiammunnan henkinen tapa on buddhalaisuus, Zen-buddhalaisuus. Tämä tunnetaan Euroopassa nimellä Dhyana- buddhalaisuus. Japanilaiseen kulttuuriin perehtyessä ilmenee yhä enemmän Zen kulttuuri. Japanilainen kulttuuri saa vahvoja vivahteita Zenistä. Kuten taiteenalat, samurai-ritarien henkinen asennoituminen, japanilainen elämäntyyli, sen moraalinen, esteettinen jopa jossain määrin sen intellektuellikin elämänmuoto ovat saaneet erikoispiirteensä Zenistä. Zen torjuu mielen syvälle tunkeutujat ja kohtaa ensiaskelilla jo voittamattomia esteitä.

 

Miekkailumestarit tietävät, että olkoon aloittelija luonnostaan miten voimakas ja taisteluhaluinen, urhoollinen ja peloton tahansa, hän menettää varmuutensa ja itseluottamuksen heti opetuksen matkan alettua. Miekkailun ydin on se, että välitön salaman nopea reaktio, joka ei vaadi tietoista reaktiota. Tässä kerrotaan miten se tapahtuu: Miekkailuoppilaan ensimmäinen vaihe on keskittyä siihen mitä on tekemässä. Oppia tekniikka, oppia tehokkaat hyökkäykset, oppia huomioimaan vastustajansa, taidokkaasti väistämään vastustajansa iskut. Vedämmekin johtopäätöksen, että ei pelkästään riitä, että on synnynnäistä lahjakkuutta tai intohimo toimintaa kohtaan. Jotta pääsee valaistuvaksi miekkailun mestariksi, on kaikki tapahduttava luonnollisesti ja tietämättömästi.

 

Oppilaan on kehitettävä niin sanottu uusi aisti tai yhdistää olemassa olevien aistien uudenlainen valppaus, jonka kautta hän pystyy väistämään vastustajansa iskut. Tällä uudenlaisella aistilla tarkoitetaan ennustavaa toimintaa, joka toimii vaiston kautta. Sillä hetkellä, kun taistelija näkee ja aavistaa, mitä tulee tapahtumaan, hän on jo vaistomaisesti vetäytynyt tapahtuman vaikutuspiiristä ilman että tapahtuman havaitseminen ja väistymisen välillä olisi hiuksenkaan verran väliä.

 

Oppilas ei saa enää harkita ja tehdä huomiota siitä, miten parhaiten pääsisi käsiksi vastustajaan, hänen täytyy luopua jopa ajatuksesta, että hänellä on vastustaja ja että kysymys on elämästä ja kuolemasta.

Väistymisen hetkellä taistelija jo hyökkää ennen kuin se on tajuttu olevan kuolema isku.

Tämä absoluuttinen tyhjyyden toiminta vaatii paljon kärsivällisyyttä ja paljon tuloksetonta harjoittelua. Valtavan kurin ja kärsivällisyyden jälkeen aloittelija on pidättyväinen, rauhallinen ja vaatimaton, eikä hänellä ole minkäänlaista tarvetta esiintymiselle.

 

Horjumaton pelottomuus on kuolemanpelon hallitseminen. Joka hallitsee elämän ja kuoleman ei pelkää yhtään mitään. Pelottomuus on mestaruutta.

 

 

”Valaistuminen

 

Zenin tavoitteleminen väkisin vie vain kauemmas itse Zeniin pääsystä. Tätä voisimme heijastaa myöskin yritysmaailmaan. Eli jos haet jotain asiaa väkipakolla, niin tällöin perille pääsy on yhä vaikeampaa. Esimerkkinä jousiammunta, jousiammunta ei ole tärkein asia, vaan tarkoituksena on löytää Zen tila. Zen on vähän kuin flow tila. Tätä kyseistä tilaa voitaisiin verrata esimerkiksi urheiluun tai johonkin harrastukseen. Jos olet aloittanut jotain pienenä ja opit siihen niin seuraavien askelien ottaminen on jokaisella kerralla entistä helpompaa.

 

Miten Zen-ajattelua voisi mallintaa länsimaihin. Kirjassa sanotaan, että jousiampuja maali on nähdä hänet itsensä maalina. Tästä voisimme päätellä, että se tarkoittaisi samaa, kuin länsimaissa yleisesti tunnettu käsite, että olet itse itsesi pahin vihollinen. Yleisesti voitaisiin myös miettiä sitä, että omat ajatukset ja pelot ovat yleensä menestyksemme tiellä.

Mielestämme mainio pohdinnan kohde, puhuttaessa Zenistä on juurikin matkan tärkeys. Länsimaisessa hyvinvointi kulttuurissa puhutaan yleisesti paljon siitä, kuinka matka on päämäärää tärkeämpi. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Tai mistä voidaan tietää että ollaan päästy päämäärään? Ehkä ratkaisuna voisi olla juuri tämä Zen tila. Eli pitäisi saavuttaa sellainen henkinen tila, jossa voidaan toteuttaa elämän parhaimpia suorituksia ja haaveita.

 

Yksi suurimmista kirjan opeista olikin juuri harjoittelun merkitys. On todella haastava päästä pitkälle ilman harjoittelua, mikä puolestaan vaatii malttia ja sinnikkyyttä. Zen kuvasikin mahdollisesti sitä, että elämä on jatkuvaa kehittymistä ja oman rajojen sekä kyvykkyyden tulkintaa.

 

Joonas Tokee, Kasimir Tillanen, Samuel Pöyhönen

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!