Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Zen ja jousella ampumisen taito

Kirjoitettu 05.09.19
Esseen kirjoittaja: Oskari Kakko
Kirjapisteet: 3
Kirja: Zen ja jousella ampumisen taito
Kirjan kirjoittaja: Eugen Herrigel
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Aloin keväällä lukemaan yhtä asiakaspalvelua käsittelevää kirjaa, mutta se jäi totaalisen kesän tulon ja yllättävän lukemis gonahduksen seurauksena varjoon. Tämän seurauksena tartuin rakkaan kämppikseni suosituksesta legendaariseen Zen ja jousella ampumisen taitoon. Se olikin aivan oivallinen valinta.

 

Kirja on niin lyhyt, että en jaksa tehdä siitä samanlaista ylipitkää lyhennelmää millaisen lähes jokainen esseepankin essee sisältää.

 

Aluksi suhtauduin todella pessimistisesti, mutta aika nopeasti huomasin läpyskän olevan kaikesta outoudestaa huolimatta yllättävän kiinnostava ja jopa ajoittain nerokas. Kirjan voi ymmärtää monelta eri kantilta.

 

Mitä jousella ampuminen tässä tapauksessa tarkoitetaan?

Ensimmäiseksi tuli mieleen, että se voi olla esimerkiksi omien heikkouksien tai pelkojen kohtaamista. Treeneissä joku tiimiläisistä sanoi, että ”välillä tuntuu, että jengi haluaa olla suoraan ammattilaisia ja ei ole valmiina kulkemaan matkaa ja tehtävä tämän eteen tarvittava duuni”. Pitää lähteä pienestä liikkeelle ja vaikka välillä liian hitaasti eteneminen ja välillä jopa hetken paikallaan oleminen tuntuu turhauttavalta, mutta se on pakollista. Siinä vaiheessa yleensä hommat alkavat etenemään, kun asian ajattelemisen lopettaa ja antaa ampumisen tulla suoraan selkärangasta, kuin itsestään. Silloin lopettaa samalla epäonnistumisen pelkäämisen, joka nostaa omaa suoritusta huomattavasti. Usein juuri se epäonnistumisen pelko estää kehittymisen ja jo kerran kokeilemisen jälkeen helpottaa, kun huomaa että vaikka mokaa ei mitään kovin pahaa voi sattua.

Yksi tällainen pelko on pitkään ollut enkun puhuminen, mutta asiassa on tullut hieman edistystä, kun on vaan alkanut käyttämään sitä siellä ja täällä.

 

Toisaalta ampumista voi verrata esimerkiksi akatemiaelämään, jonka kanssa olen kevään aikana hieman tuskaillut. Tuntui että kaikki meni vastoin, kuin oli suunnitellut ja asiat vain junnasivat paikoillaan. Tuntui että akatemialla istuessa ajatus ei kulkenut yhtään ja se oli todella turhauttavaa. Nyt syksyyn alussa on huomannut, että kaikki tuskailut ovat unohtuneet, kun on ollut projekti, jonka parissa työskennellä. Muistankin kuulleeni saman yhdeltä akatemian alumnilta aivan akatemiataipaleen alkua.

 

Tajusin kirjaa lukiessani, että olen lopulta ollut todella huono sitoutumaan tiimiin tai projekteihin. Ja sitoutuessa innostus on monesti todella nopeasti lopahtanut. Tähän yritänkin jatkossa kiinnittää enemmän huomiota.

 

Uskon kirjan muistuttavan seuraavien projektien aikana ainakin olemaan kärsivällinen ja tekemään tarvittavan työn, vaikka ei motivaatio joka hetki olisikaan täynnä. Mutta ehkä tärkein asia joka kirjan luvun jälkeen tuli, oli lukumotivaation palaaminen. Tästä on hyvä lähteä jatkamaan, ehkä hieman projekti läheisempiin kirjoihin.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!