Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

10 Leadership Sutras from Bhagavad Gita

Kirjoitettu 19.11.15
Esseen kirjoittaja: Aleksi Halsas
Kirjapisteet: 1
Kirja: 10 leadership sutras from Bhagavad Gita
Kirjan kirjoittaja: Chaitanya Charan
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.04. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Mietin usein ja paljon elämän merkitystä. Miksi olen ja toimin niin kuin toimin? Olenko onnellinen ja miten voisin olla onnellisempi tai tekeekö onnellisuuden tavoittelu minusta edes onnellista lopulta? Ne pienet ja suuret yhteisöt joiden osana toimin; Wedia, Tiimiakatemia, Suomi ja niin monet muut, tuntuvat usein jotenkin ontoilta. Koen jossain määrin kuuluvani joukkoon, mutta tavallaan olen kuitenkin täysin ulkopuolinen, pitkälti omasta tahdostani. Seura tekee kaltaisekseen, mutta se on juuri se asia mitä en halua. En tarkoita, että muut olisivat mitenkään huonompia kuin minä, olemme vain erilaisia, täysin erilaisia maailmankatsomukseltamme.

En muista miksi alun perin päätin lukea tämän kirjan, sen muistan että se oli tarjouksessa Amazonissa muutaman euron hintaan. Jollain tavalla kirja kuitenkin summasi omia ajatuksiani bisneksestä, yrittämisestä ja materiasta. En osaa asioita paperille kirjailijaa paremmin kirjoittaa, joten lainaan häntä:

”The culture’s definition of success lifts wealth from being life’s necessity to becoming life’s purpose – a fundamental category mistake. Food is our necessity, but we don’t make the pursuit of food our life’s purpose. Yet many people unwittingly make wealth their life’s purpose – they equate becoming wealthy with becoming successful and happy, life’s ultimate purpose.”

Suurin osa yhteisömme jäsenistä idolisoi henkilöitä, kuten Steve Jobs, jotka ovat hyvin vauraita ja menestyneitä ulkoisesti. Henkilöt kuten Steve Jobs ovat kuitenkin uhranneet koko elämänsä vaurauden tavoittelulle, loputtomalle sellaiselle. Start up yhteisössä tämä on hyvin yleistä. Kasvu, kasvu, kasvu ja suuret suunnitelmat kuinka valloitetaan maailma. Maailman parantaminen ja kehittäminen ovat kieltämättä hyviä asioita, mutta kaikella on aina hintansa. Itse haluan tavoitella vaurautta, koska se on välttämätöntä. En ole vielä varma, onko tämä järkevää yleensäkään, mutta tällä hetkellä ajatukseni on, että hankin ensin varallisuutta, joka mahdollistaa merkityksellisimpiä asioita.

Minimalismi on ehdottomasti yksi minua jo pidempään kiehtonut asia. Uudet vempaimet, eivät todellakaan tee minua onnelliseksi. Ei minulla toisaalta ole mitään uusien asioiden ostamista vastaan, kuin ehkä ympäristön näkökulmasta. Vaikka minulla ei varsinaisesti mitään materialismia vastaan ole, niin koen tämän kaiken kuitenkin melko lailla tarpeettomaksi. Uskon, että tarvitsemme loppujen lopuksi aika vähän, mutta toisaalta aika paljon saavuttaaksemme ”saturaatio pisteen”, jonka jälkeen varallisuudella ei ole enää mitään merkistystä.

”The problem is not buying the device; the problem is buying into the underlying definition of success. If we don’t question that definition, it may well consume the time we had saved – it will impel us to spend that saved time in looking for newer gadgets in a never-ending cycle.” 

Vaikka ympäristö on mitä on, koen olevani etuoikeutetussa asemassa. En valitsisi mitään muuta ajan jaksoa mieluummin ihmiskunnan historiasta nykyhetken sijaan ja olen vielä kaiken lisäksi syntynyt maahan, jossa saan elää verrattain vapaata elämää ja nauttia ennen näkemättömästä vauraudesta. Tässä vauraudessa on se hauskuus, että 1000 vuotta sitten yksikään kuningas tai hallitsija ei voinut edes kuvitella nykyisenlaisesta vauraudesta, joka meillä jokaisella on Suomessa. Päätän tämän tekstin Edmund Burken lausahdukseen, jonka pohjalla olevien olettamuksien kanssa, en tosin ole ihan samaa mieltä;

The only thing needed for the triumph of evil is that good people do nothing.”

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!