Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

12 Rules For Life

Kirjoitettu 25.02.21
Esseen kirjoittaja: Toni Kangas
Kirjapisteet: 3
Kirja: 12 Rules For Life
Kirjan kirjoittaja: Jordan Peterson
Kategoriat: 1. Oppiminen, 3. Yrittäjyys, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut, 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jordan Petersonin ”12 Rules for life” (2018) on ensimmäinen ja viimeinen lukemani e-kirja.  

Kirjan ensimmäinen sääntö onkin itseasiassa ”Let all books be hardcover or paperback, not e-books”. Näyttöjä tulee tuijoteltua päivässä muutenkin ihan tarpeeksi, joten kirjat on kyllä mukava pitää fyysisenä. Löysin kirjan lukaistuani hyvän ystäväni Vili Seleniuksen esseitä, joista tämä https://esseepankki.tiimiakatemia.fi/12-rules-for-life-an-antidote-to-chaos/ nousi ylitse muiden. Selenius esittää seuraavan teorian, jota kirjassa ei mainita: ”Peterson oli louhimassa ametisteja Egyptissä v. 2017 ja hänen retkikuntansa leiriytyi yöksi Siinainvuoren juurelle. Peterson lähti kapuamaan vuorenrinnettä tähystääkseen huomista louhospaikkaa, kun yhtäkkiä pilvet peittivät taivaan ja alkoi salamoimaan. Itse Jumala ilmestyi Petersonille vuoren rinteellä ja mylvi hänelle 12 elämänohjetta, jotka Peterson hakkasi graniitinsirpaleella vuoren rinteellä levänneisiin savitauluihin.” 

Olen törmännyt Petersonin YouTube videoihin, joissa hän esittää melko perinteisiä elämänohjeita luokan edessä jossain kampuksella. Nämä videot käsittelevät aiheita kuten ”Miksi on vaikeaa istua alas ja tehdä hommia” tai ”Miten lopettaa vitkuttelu”. Perinteistä self-help settiä. Muistan lukeneeni juttuja, joissa kritisoitiin, että Petersonin monet jutut ovat tuulesta temmattuja, eivätkä ne perustuisi mihinkään oikeisiin tutkittuihin teorioihin. Peterson olisi siis populisti, joka kertoisi erityisesti nuorille asioita, joita he haluavat kuulla. Törmäsin myös luonnollisesti syytöksiin, joissa häntä syytettiin äärioikeistolaisuuden harjoittamisesta. En ikinä lähtenyt selvittämään sen enempää mitään näistä syytöksistä, mutta todettakoon, että ennakkoasenteeni Petersonia kohtaan oli ja on hieman epäileväinen. Siksi myös osittain innostuin tämän opuksen lukemaan. 

 

Säännöt: 

  1. “Stand up straight with your shoulders back” 
  2. “Treat yourself like you are someone you are responsible for helping” 
  3. “Make friends with people who want the best for you” 
  4. “Compare yourself with who you were yesterday, not with who someone else is today” 
  5. “Do not let your children do anything that makes you dislike them” 
  6. “Set your house in perfect order before you criticize the world” 
  7. “Pursue what is meaningful (not what is expedient)” 
  8. “Tell the truth — or, at least, don’t lie” 
  9. “Assume that the person you are listening to might know something you don’t” 
  10. “Be precise in your speech” 
  11. “Do not bother children when they are skate-boarding” 
  12. “Pet a cat when you encounter one on the street” 

 

 

4. “Compare yourself with who you were yesterday, not with who someone else is today”

Simppeli sääntö, joka on varsin looginen. On turha verrata itseään muihin. Itsensä muihin vertaaminen synnyttää kateutta. On helppo alkaa vertailemaan, kuinka jollain muulla on käynyt tuuri tai kuinka joku muu on syntynyt kultalusikka perseessä. Jokaisen ihmisen lähtökohdat ovat erilaiset ja siksi vertailu on turhaa.  

Peterson esittää, että on oltava tavoitteita, joihin tähdätä, mutta juuri kateuden välttämiseksi on tärkeää verrata edistystä itseään vastaan.  

 

5. “Do not let your children do anything that makes you dislike them”

Jos oma mukulasi vituttaa sinua, vituttaa se todennäköisesti myös muita. Oman lapsen ei tulisi antaa tehdä mitään, mistä et pidä. Lapset ovat kiinnostuneita ympäröivästä maailmasta ja koettelevat rajojaan. On vanhemman tehtävä antaa lapselle palautetta mikä on oikein ja mikä väärin.  

En tiedä enkä jaksa selvittää onko Petersonilla mitään koulutusta lasten kasvatuksesta, mutta omaan korvaan homma kuulostaa varsin loogiselta. Miten voi oppia, mikä on oikein ja väärin, jos kukaan ei ole sitä kertomassa? Peterson listailee myös ihan suoria ohjeita kasvatukseen 

  1. Limit the rules – if there are too many rules – or if they are too complicated – then they become hard to follow. We naturally want to follow desire paths and rules should take account of this. What are the fewest possible rules we need in schools? 
  1. Use minimum force necessary – obviously (OBVIOUSLY!) we should always avoid physical force unless there’s an imminent risk of someone getting hurt. What’s important is we should use the minimum compulsion necessary. What is the least severe sanction that might be effective? 
  1. Don’t do it alone* –  if you’re operating in isolation, without the support of your school, everything is harder. If children don’t obey the school’s rules it is each individual teacher’s responsibility to do something about it. This only works if the there is a system designed to support teachers. 
  1. Understand your own capacity to be harsh, vengeful, arrogant, resentful, angry and deceitful – we’re much more likely to do something unjust when not being our best selves. This is made easier by adhering to #3 – if we’re alone we have little wiggle room, but if we have support, a calmer head can hep us out. We should always ask whether students have really broken the rules or whether we’re taking out our frustrations unjustly. 
  1. Act as a proxy for the real world – school is a relatively safe environment to fail in. The punishments for mistakes are infinitely less harsh than those children will experience when they’re adults. If we balk at our duty to help socialise our students we will be setting them up for a life of misery. 

  

What no means, in the final analysis, is always, “If you continue to do that, something you do not like will happen to you.” Otherwise it means nothing. Or worse, it means “another nonsensical nothing uttered by ignorable adults.” Or, worse still, it means “all adults are ineffectual and weak.” This is a particularly bad lesson, when every child’s destiny is to become an adult, and when most things that are learned without undue personal pain are modelled or explicitly taught by adults. What does a child who ignores adults and holds them in contempt have to look forward to? 

Koen, että ihminen on vastuussa omasta lapsesta kuten itsestään. Jos vaivautuu pienen rakkauspalleron maailmaan saattamaan, on siitä täydessä vastuussa vähintään, kunnes tämä täyttää 18-ikävuotta. Ulkotreenipaikoilla, ja erityisesti Kuokkalan uudella ulkotreenipaikalla, huomaa, että monet eivät ajattele samoin. Treenipaikka on loogisesti rakennettu lasten leikkipaikan viereen ja lapset sosiaalisina veijareina haluavat leikkiä aikuisten kanssa. Vaikka lapsilla on omat liukumäkensä, keinunsa ja liaanisettinsä leikkipuistossa, viehättävät perus leuanvetotangot näitä kavereita. Kun he näkevät, että viereisissä laitteissa killuvat aikuiset, haluavat hekin osansa. Monesti vanhemmat seuraavat lapsiansa treenipaikalle ja katsovat tyytyväisinä vieressä. Vaikka monet treenaajat selvästi häiriintyvät lapsista, eivät vanhemmat tee asialle mitään. Lapset pyörimässä jaloissa ovat ärsyttäviä, kuin myös vaarallisia. Itseäni ei ainakaan kiinnostaisi potkaista timopetterin päätä irti, kun hän on epähuomiossa sniikannut taakseni, kun lähden vetämään muscle-uppia. Odottavatko vanhemmat, että treenaajat antavat korjaavan palautteen lapsille heidän puolestaan? 

En ole vielä kertaakaan nähnyt, että kukaan jumppaaja olisi sanonut lapsille mitään. Itseäni ei myöskään innosta ajatus lähteä kouluttamaan muiden lapsia. Tietysti osa vapaakasvattaja äipistä ja isistä ei itsekään ymmärrä, että tilanteessa on mikään pielessä. Mutta eniten hämmästyttävät juuri ne vanhemmat, jotka selvästi ovat vähän kiusaantuneita ja tajuavat, että lapset voisivat myös leikkiä leikkipaikalla, mutta eivät tee asialle mitään.  

 

7. Do what is meaningful (not what is expedient)”

Peterson esittää, että elämää ei ole tarkoitettu reiluksi, hauskaksi, saatikka helpoksi. Helppous vie elämästä merkityksellisyyden. Merkityksellisyyden tavoittelu on tärkeää, koska se luo Petersonin mukaan onnellisuutta.  

Päämäärien tulee olla arvokkaita ja tähdätä korkealle. Menestyneimmät tekevät uhrauksia tulevaisuutensa eteen. Vähemmän menestyneet eivät ole valmiita uhrauksiin. 

Tämä oppi on vahvasti yhteydessä perinteiseen ajatukseen, jossa ihminen on luotu olemaan alati tyytymätön. Viettimme pakottaa meidät puskemaan eteenpäin, jotta kehitymme lajina. Sen puolesta on loogista, että laakereillaan lepääjä ei voi olla kauhean tyytyväinen. Tätä on helppo testata makoilemalla viikonloppu sängyssä. Ei välttämättä ole kauhean hyvä olo tällaisen session jälkeen. 

 

Peterson, God or a fagget? 

Jos Petersonin opuksesta jättää politiikan ja uskonnon veks, jäljelle jää, vaikkakin todella yleismaallisia, ihan relevantteja ajatuksia. On mielenkiintoista, että kirja on ollut best-seller useissa eri länsimaissa. Melkein itse kirjan perusajatuksia mielenkiintoisempaa on, kuinka paljon kysyntää, näinkin konservatiiviselle ajattelulle löytyy, kun monet mediat tahtovat olla enemmän ja enemmän vasemmalla, myös Suomessa. Olen toisaalta sen puolen ulkona skenestä, että sain kuulla Petersonista vain jokunen vuosi sitten ja en tiedä kuka vasemmiston vastaava keulahahmo on, vai onko sellaista edes Petersonin mittakaavassa olemassa. 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!