Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Muiden avulla tähteyteen

Kirjoitettu 01.04.13
Esseen kirjoittaja: Unna Ahokas
Kirjapisteet: 1
Kirja: Johtajuus
Kirjan kirjoittaja: John C. Maxwell
Kategoriat: 4. Johtaminen, 4.4. Johtamisen haasteet, 4.7. Johtamisen klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Johtajuus

 

Yksi ensimmäisiä asioita jotka mainitaan John C. Maxwellin ’Johtajuus’-kirjassa on se, että epäonnistuminen johtuu aina johtajasta. Ajatuksena tämä on pelottava, koska se luo niin paljon vastuuta johtajalle. Eikö kaikkien kuulu ottaa vastuu organisaation onnistumisista ja epäonnistumisista? Toisaalta se luo mahdollisuuksia: jos epäonnistuminen on johtajan käsissä, niin silloin on onnistuminenkin. Silloin voin omalla taidollani johtaa minkä tahansa asian onnistumiseen! Vielä minulla ei ole siihen taitoja, mutta onneksi olen vasta elämäni alussa ja Tiimiakatemialla ennen kaikkea oppimassa.

 

Tiimiakatemialla opin ensi kerran erottamaan käsitteet ’management’ ja ’leadership’. Suomen kielessä näille sanoille on yksi sana: johtajuus. Itse koen olevani hyvä nimenomaan ’management’:ssa, eli asioiden johtamisessa. Ihmisten johtaminen on minulle paljon haastavampaa ja rankempaa. Vaikka minulla ei ole luontaista ihmisten johtamisen taitoa, uskon vahvasti siihen, että kaikessa voi kehittyä ja voin aina oppia ihmisenä lisää!

 

Valitsin tämän kirjan nimenomaan siksi, että haluan kehittyä ihmisten johtajana. Haluan tehdä tämän oman henkilökohtaisen elämäni vuoksi, kuten totta kai myös ammatillisen. Haluan olla paras versio itsestäni joka päivä: haluan pystyä aina sanomaan olevani parempi ihminen kuin olin eilen.

 

Minun luontaiset lahjani eivät ole koskaan olleet toisten ihmisten huomioinnissa. Hyvä piirteeni ovat enemmänkin rohkeus, tehokkuus, suorapuheisuus ja mahdollisuuksien näkeminen. Näen nämä tärkeimpin’ piirteinä johtajuudessani tällä hetkellä. Mutta jotta pystyn johtamaan projektini toisten ihmisten kanssa tähteyteen, minun on kehitettävä muita puoliani!

 

Tämän alustuksen jälkeen voimme palata takaisin kirjan oppeihin. Yksi tärkeimpiä on kärsivällisyys. Suureksi johtajaksi ei muututa päivässä, vaan päivä kerrallaan. Yritän muistaa tämän tullessano välillä hulluksi kun tuntuu, ettei mikään liiku eteenpäin. Ajattelin myös, että voisin ottaa lukuun Maxwellin ’21 johtajuuden kiistatonta lainalaisuutta’, sillä sen kirjan voi kuulemma lukea siten, että lukee joka viikko yhden luvun ja vie sen käytäntöön 21 viikon ajan. Tiedostan, etten ole kovin kärsivällinen ja johdonmukainen, joten apukeinot ovat hyviä minulle!

 

Tästä pääsemme kirjan kovimpaan lauseeseen: ”Ala maksaa hintaa heti”. Jos haluaa jotain niinkin kovaa kuin tulla huippujohtajaksi, on uhrattava paljon aikaa ja ajatusta. On myös paras alkaa tekemään se heti.

 

Itsekuri on tiimissämme suurimpia ongelmia. Myös minulla se on monesti haasteena, kun perisynnit laiskuus, himo ja ennekaikkea pelkuruus iskevät kiinni. Kirjassa itsekuriin annettiin neuvoksi tuloskeskeisyys. Kun keskittyy tuloksiin, on helpompi muistaa miksi tekee asioita ja tehdä töitä niiden eteen. Itse kuvittelisin erilaisten mittareiden auttavan. Kun teemme Kaatoon mittarit, teen samalla itselleni henkilökohtaiset mittarit ja katson niitä säännöllisesti muistaakseni mikä on tärkeää. Minun mielestäni minulla tulee johtajana olla kovemmat tavoitteet itselleni kuin muille, jotta voin toimia hyvänä esimerkkinä. Vaikka en pääsisi omaan tavoitteseeni, olen silti saavuttanut vähintään perustason!

 

Toinen keino itsekurin ylläpitämiseen on palkitseminen silloin kun onnistuu ja tästä palkinnosta luopuminen silloin kun epäonnistuu. Ainakin minulle käy liian usein niin, että luovutan jo puolivälissä ja annan itselleni silti palkinnon.

 

Tekosyyt ovat jotain joka ajaa minut ja varmasti muitakin ihmisiä hulluksi. Kun omille teoilleen ja erityisesti tekemättömyydelle keksii jatkuvasti tekosyitä, muut eivät pysty luottamaan mihinkään tekoihin. Aion kiinnittää huomiota syihin, joita käytän ja pyrin kyseenalaistamaan myös muiden tekosyyt.

 

Kirjassa menestys määritellään ’Ennalta asetetun päämäärän asteittainen toteuttaminen’. Tämän asian voi nähdä monella tavalla. Ehkä liiketoiminnassa asian voi ajatella näin, mutta henkilökohtaisessa elämässä minusta on on tärkeämpää, että osaa vaan elää elämää ja nauttia hetkestä eikä aina miettiö päämääriä ja tavoitteita. Liiketoiminnassa taas tavoitteet ovat erittäin tärkeitä ja aina pitäisi pyrkiä niitä kohti. Toisaalta normaalissa työpäivässä tärkeintä on se, että työ on hauskaa ja haastavaa ja että työilmapiiri on hyvä.

 

Varmasti suurin osaa liiketoiminnan alalla toimiva on kuullut 20-80 periaatteesta. Se tarkoittaa sitä, että 20% työntekijöistä on 80% arvoisia. Ja loput 80% ovat vain 20% arvoisia. Jokaisen pomon tulee tietää ketkä kuuluvat 20 prosenttiin ja panostaa heihin. Minulla on vaion neljä ihmistä ravintolaprojektissani, joten yksi hesitä on siis tämä 20%. Tiedän kyllä selvästi kuka tämä henkilö on, mutta en ole vielä tarpeeksi panostanut hänen hyvinvointiinsa.

 

Tehtävät

 

Kun laittaa ravintolan pystyyn parissa kuukaudessa, on tehtävää mielettömän paljon. Tuntuu kuin joka kerta kun puhuu jollekin ihmiselle, he antavat ohjeita asioista joita kannattaa tehdä. Tämä on tietysti ihanaa, mutta huono puoli on se, että tehtävälista lisääntyy jatkuvasti. Monet asiat kuten lupien hakeminen ovat myös sellaisia, että ei itse pysty vaikuttamaan siihen milloin ne saa läpi.

 

Tehtävien paljouden vuoksi on tärkeää määrittää millaisia tehtävät ovat. Laitan nyt hieman meidän tehtäviämme tärkeysjärjestykseen:

Erittäin tärkeä, erittäin kiirellinen 

 

Panimot, tukku
JV-kortit
Salmonella
Anniskeluluvat
Omavalvonta
Brändi
Hankinnat: siivousaineet
Varauskalenteri
Markkinointi
Yhteistyökumppanuudet

Erittäin tärkeä, ei kiirellinen 

Tekstit nettisivuille
Sisustukselliset jutut
Keilaratakoulutus
Kyltit
Siivousohjeet
Pohjakassa, maksupääte
Mittaristot

Ruokalista
Kassakonekoulutus
Projektiryhmän ohjeet
Myyjäkoulutus
Tuotteiden teko harjoitus

Ei tärkeä, erittäin kiirellinen 

 

Ei tärkeä, ei kiirellinen 

Täytyy sanoa, että kiireen vuoksi olemme luopuneet jo automaattisesti kaikesta turhasta, eli ei tärkeästä. Kun puhun ’kiireellisestä’, tarkoitan sillä viikon sisällä tehtävää. Avaamme alle kolmen viikon päästä, joten kiirettä pitää ihan kaiken kanssa!

 

Monesti tiimimme toiminnassa sekä omassa työssäni päädyn tekemään turhia hommia. Kirjassa puhuttiin priorisoinnin tärkeydestä. Harkittu välinpitämättömyys on kirjan mukaan hyödyllistä. Varmasti näin onkin, mutta esimerkiksi Tiimiakatemialla kannatetaan kaiken kokeilemista. Välillä on hyvä tehdä kaikkea ’turhaa’, josta voikin oppia jotain uutta tai ymmärtää elämää laajemmin.

 

Delegoinnin taito on tärkeää johtajuudessa. On myös ymmärettävä, että välillä perusasioita on johtajankin tehtävä, jotta ei kadota pintaa työhön. Helposti todellisuus unohtuu ja omassa mielessään alkaa liioittelemaan tai vähättelemään asioita. Näin ainakin itse asian näen. Kun Oulun bussilinjoja päättää Turussa asuva ihminen joka liikkuu autolla, ei ole ihmekään, että ne ovat huonosti suunnitellut.

 

Joskus Tiimiakatemian projekteissa ihmiset tuntuvat pelkäävän johtajuuden ottamista ja erityisesti sille ajan uhraamista. Viime vuoden ravintolastamme oppineena näen erittäin tärkeänä, että otamme aikaa myös asioiden ja ihmisten johtamiselle, emmekä tee vain työtä sokeina työmyyrinä! Ei me olla täällä oppimassa vain hampurilaisen tekoa, vaan markkinointia, myyntiä, taloutta, johtamista ja asiakaspalvelua!

 

Delegointi on kyllä tärkeää, mutta toinen puoli mitä kirjassa ei mainittu on toisilta taakan pois ottaminen. Johtajan on nähtävä kun ihmisillä on liikaa hommaa ja autettava silloin. Pienetkin teot voivat luoda suurta tunnetta! Itse en ole tarpeeksi osannut vielä auttaa projektilaisiani. Toisaalta olen aina ollut hyvin auttavainen ja harvoin sanon ystävilleni tai työtovereilleni ’ei’.

 

Suureksi johtajaksi

 

Haluan olla suuri johtaja. Toisaalta haluan montaa muutakin asiaa elämässäni, enkä ole vielä valmis laittamaan niitä tärkeysjärjestykseen. Tiedän kuitenkin, että tällä hetkellä haluan johtaa niin tiimini kuin ravintolaprojektini hyviin tuloksiin. Haluan, että kesän lopulla olemme levänneitä, onnellisia, hyvissä väleissä, kehittyneet ja oppineet ja totta kai kaikilla taskut pullottavat!

 

Kirjassa sanottiin, että tee sitä mistä nautit ja tule hyväksi siinä. Pitäisi etsiä se asia mikä tuntuu mahtavalta ja tehdä siitä ammatti. Itse näen, että ei pidä odotella liian kauan jotain taianomaista täydellistä työtä, vaan kokeilla ja tarttua mahdollisuuksiin. Usein joutuu tekemään sellaista mikä on epämukavaa ja inhottavaa, mutta sen avulla pääsee eteenpäin. Usein itsekin olen ollut hämmentynyt siitä, mitä haluan elämälläni. Silloin täytyy vain mennä töihin tai vaihtaa maisemaa ja toivoa, että jotain tulee vastaan. Löysin Tiimiakatemian muuttamalla kaupunkiin josta en tiennyt muuta kuin nimen.

 

Tarvitsen oikeasti mentorin. En tiedä mistä sellaisen saisin ja miten ihmeessä sellaista edes tapaisin kun olen Pielavedellä koko kesän!

 

Kirjassa käytiin läpi johtajuuden viisi tasoa ja kerrottiin mitä ne vaativat. Mietin omaa johtajuuttani niiden avulla.

 

1. taso: Asema

 

Koen olevani ensimmäisellä tasolla ravintolaprojektissani, sillä olemme aloittaneet niin vähän aikaa sitten. Koen tuntevani työtehtäväni. Olen vasta alkanut toimia, mutta ainakin tähän mennessä koen, että olen toiminut roolini mukaisesti. Rooliin kuuluu vastuun hyväksyntä, työn johdonmukainen tekeminen ja se, että tekee töitä enemmän kuin odotetaan. Mielenkiintoinen on myös pointti siitä, että luovien ajatusten tarjoaminen muutoksista ja parannuksista oli osa tätä. Olen koittanut välttää liikaa päällepäsmäröintiä, koska en halua olla mikään tyranni ja tiedän myös, että monet ihmiset eivät osaa suhtautua innostuukseeni. Olen kuin raketti tai huippuauto: innostuminen sadasta nollaan hetkessä!

 

Mielestäni hyvä johtaja tekee töitä mielettömän tehokkaasti. Ei tarvitse tehdä töitä tunneissa enemmän, tärkeämpää on se, mitä saa aikaan!

 

2. taso: Suostumus

 

Tämä on vaativa taso. En edes usko, että kaikki johtajat saavuttavat tällaista tasoa. Ainakin mitä olen kuullut joistain johtajista, he rakastavat enemmän tuotetta kuin ihmisiä luomassa sitä. En näe, että tämä taso on jokaiselle johtajalle siis ehdoton, vaikka kirjailija niin uskookin.

 

Tässä tasossa ensimmäinen tehtävä on ’rakasta ihmistä vilpittömästi’. Se on mielettömän tärkeä taso tiimityöskentelyssä. Kuten olen jo aiemmin esseissäni pohtinut, on vaikea hyväksyä muut ihmiset heidän puutteistaan huolimatta. On vaikea työskennellä ihmisten kanssa, joita ei ole saanut millään tapaa valita. Samalla koen, että hekään eivät hyväksy minua minuna, joka tietysti on suoraan verranainen omiin tunteisiini. Tässä on siis suuri este, joka on ylitettävä. On löydettävä itsestä nöyryys ja hyvyys.

 

Johtajan on haluttava toisten menestystä, todetaan kirjassa. Itse pohdin tätä kauan. Aion laittaa kaksi asiaa käytäntöön: alan puhua toisista ihmisistä positiivisessa sävyssä (ja puhun nimenomaan heidän onnistumisistaan sen sijaan, että korostaisin itseäni) sekä luen projektilaisteni oppimissopimukset ja mietin tosissani miten voin auttaa heitä saavuttamaan tavoitteensa.

 

Sain jorypalautteessa kommentin siitä, että ajattelen tiimiä ennen itseäni. On hyvä, että muut näkevät näin. Itse en osaa sanoa asiasta juuta enkä jaata, sillä en ole tietoisesti ajatellut asiaa. Haluan totta kai parasta yrityksellemme, sillä se on tärkeimpiä asioita mitä tällä hetkellä elämässäni on.

 

3. taso: Tuottavuus

 

Pehmeiden puheiden jälkeen päästään kivaan asiaan: rahaan. Rakasta ei uskalleta puhua, sitä vältellään suurissakin organisaatioissa kuin ruttoa. Aion kannustaa meitä puhumaan rahasta ja miettimään asioita jatkuvasti myös taloudellisesta kannasta. Olen myös jo aloittanut budjetointikirjojen lukemisen ja aion jatkaa linjaa. Opin citypyörät-projektista sen, että jos myynti ja rahja eivät ole jatkuvasti huulilla, ne ovat huonossa jamassa. Tiimimme kassakriisi kertoo samasta!

 

Projektimme ei jatku syksyllä jos emme pysty tekemään tulosta. Haluan mielettömän paljon tehdä tätä projektia pitempään kuin vain kesän yli, jotan rahaa on tehtävä!

 

4. taso: Toisten kehittäminen

 

Tästä puhuin jo aiemmin. Avainpelaajien löytäminen, ponnistuksien johtajuudessa sijottamien 20% tärkeimmistä ihmisistä, kumppanien kerääminen ja ihmisten pitäminen tärkeimpänä voimavarana ovat tämän tason pääjutut.

 

Tämä taso tulee luonnostaan jos tekee kaikki mitä aiemmissa tasoissa puhuttiin!

 

5. taso: Yksilöllisyys

 

Tässä on erittäin kova taso. Tällaisista ihmisistä puhutaan ja heidät muistetaan. Tätä tasoa ei pidä tavoitella itseisarvona, kirjassa muistutetaan siitä, että kaikki tasot ovat tärkeitä ja jos et pidä huolta perusasioista kaikki romahtaa. En halua vielä edes lähteä analysoimaan tällaista tasoa, koska olen itse niin kaukana siitä.

 

Loppu tuli

 

Yksi suurimpia haasteita minulle tällä hetkellä on vision kirkastaminen. Pakollisia asioita tehdessä ovat projektimme tavoitteet ja visio jääneet liian pienelle huomiolle. Siksi otankin mahdollisimman pian meille ajan jolloin voimme keskittyä pelkästään näiden asioiden miettimiseen!

 

En tiedä, pitävätkö johtajuuden tasot paikkaansa, mutta ainakin sain hyviä ajatuksia. Kirjailijalla on liian jumala-keskeinen näkökanta minun makuuni. En ainakaan usko, että minun omasta visiostani vastaisi jokin taivaallinen henki. Ympäristöni antaa vaikutteita ja minä teen päätökset. En halua siirtää vastuuta muille kuin itselleni.

 

Viimeisenä haluan ottaa esille sanan vapaus. Tämä sana kuvastaa kaikkea sitä mitä näen tärkeimpänä elämässä ja mitä haluan myös korostaa johtajuudessa ja ravintolaprojektissamme. Välillä en ehkä vaikuta siltä, että vapaus on minulle tärkeää, sillä pidän säännöistä ja ohjeista niin paljon. Ehkäpä muistan kesälläkin välillä aina höllätä ja antaa ihmisten vain elää elämäänsä! 🙂

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!