Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Onko Tiimiakatemia yrittäjyyden huippuyksikkö?

Kirjoitettu 12.06.13
Esseen kirjoittaja: Janne Tolonen
Kirjapisteet: 4
Kirja: Mind Gym, Tiimiakatemia
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2. Yhteisöllisyys

Onko Tiimiakatemia yrittäjyyden huippuyksikkö?, 5.0 out of 5 based on 2 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (2 votes cast)

Onko Tiimiakatemia yrittäjyyden huippuyksikkö?

Tiimiakatemia – yrittäjyyden huippuyksikkö. Näin täytyy olla, kun menen kysymään halukkaita mukaan projektiini ja kaikilla on kädet niin täynnä hommaa, ettei kalenterista irtoa edes tuntia ylimääräistä viikossa. Silti samaan aikaan kuusi ihmistä jonottaa biljardin peluuseen ja puolet toimistosta katsoo videota anaalin kautta nautittavasta kahvista, videon äänien kaikuessa lähes tyhjässä Onkapannun upouudessa Tiimiakatemiassa. Jokin on siis taatusti pielessä.

Luin Octavius Blackin ja Sebastian Baileyn kirjan Mind Gym – hallitse aikaasi. Kirja käsittelee pääosin ajan hallintaa ja kuinka sitä voi omilla teoilla kehittää. Tästä oivalsin ja lähdin pohtimaan, kuinka uskomattoman huonossa jamassa Tiimiakatemian ilmapiiri ja jopa koko toimintakulttuuri on. Onko tämä pelkästään yksilötason vai aivan koko organisaation haaste? Siitä lisää tästä eteenpäin.

 

Näin ennen vanhaan

Toimintaympäristön tehokkuutta voi verrata Nokian pörssikurssiin – yhtä nopeasti alas parissa vuodessa. En nyt pysty tätä peilaamaan minkään sortin tutkimukseen, mutta tämä fiilis minulla on vain kasvanut vuosien varrella. Tai no jos tiimien liikevaihtoa heiluteltiin vielä joku aika sitten jännetuppitulehduksen uhalla lehmänkellolla ja nyt riittää pari kumautusta kongiin, niin se kyllä kertoo jo melko raakaa faktaa nykytilanteesta. Ei todellakaan mikään hieno asia. Nyt on korkea aika tarttua koko akatemian voimin naruun, ja vetää se Tiimiakatemian lippu siitä keskeltä taas sinne lipputangon huipulle.

Itse olen ollut talossa nyt kesän jälkeen kolme vuotta. Sen aikana akatemia on käynyt läpi valtavat muutokset. Oikeastaan kaikki on muuttunut ja se Tiimiakatemia johon aikanaan ensimmäistä kertaa jalallani astuin, on vain hieno muisto tämän pienen tiimiyrittäjän päässä.

Olen todella ylpeä, että sain nähdä vielä häivähdyksen siitä entisestä Tiimiakatemiasta, jonka Partanen ja tiimiakatemialaiset yhdessä vuosien aikana olivat rakentaneet ja kokea sen yhteenkuuluvuuden tunteen, joka tässä “uskonlahkossa” aikanaan vallitsi. Lähtien aina siitä hetkestä, kun ensimmäisenä päivänä kumarsimme päävalmentajaamme Johannes Partasta samalla, kun tämä otti mikiltä suihin ja haistatti vitut koko porukalle. Tällöin tiesin todella olevani jossain, tekemässä jotain hienoa ja erilaista sekä todella haluavani olla osa tätä sekopäistä porukkaa. Toivoisin, että kaikki tulevat pinkut voisivat kokea tämän saman hienon tunteen.

Viimeisin kerta, kun mielestäni akatemian yhteisöllisyys tiivistyi huippuunsa oli, kun J. Partanen nimitettiin opetusneuvokseksi. Tämä nimitys tuli ilmi joskus iltapäivän aikana NJL porukan tullessa takaisin bussilla kohti akatemiaa. Heti tiedon varmistuttua Tiimiakatemian porukka soitteli toisilleen ja kutsuin kaikki kynnelle kykenevät akatemialle valmistelemaan juhlia. Reilussa tunnissa koko akatemia oli täydessä työn touhussa, muutamien valmistellessa koristeita, yksien hakiessa skumppaa ja minäkin olin paikan päällä leikkaamassa paperisilppua koriin. Tämä kaikki tapahtui uskomattomalla vauhdilla. Pian meillä oli hienot juhlat, jossa ovelta lavalle asti kulkeva tiimiakatemialaisten kunniakuja ohjasi Partasen mikkiin puhumaan ONNEA HERRA OPETUSNEUVOS kyltin alle ja sitten kilisteltiin koko porukan voimin. Tämä kaikki ei olisi ikinä onnistunut ilman jokaisen niin vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tämä on sitä mitä kutsutaan yhteisöllisyydeksi!

 

Muutosten pyörteissä

Nyt meillä ei ole enää J. Partasta, ei Piippukatua, eikä niitä samoja ihmisiä. Aika tottakai menee eteenpäin ja ihmiset vaihtuvat, mutta kulttuurin tulisi olla se joka säilyy ja luo pohjan kaikkien meidän toiminnalle. Nyt meillä on uudet tilat, paljon uusia valmentajia sekä tiimiakatemialaisia, jotka omaksuvat sen kulttuurin ja toimintaympäristön, jonka he näkevät.

 

“Kun toimii ympäristössä tai organisaatiossa, jonka toimintakulttuuri on pilaantunut, ei voi itsekkään välttyä omaksumasta huonoja tapoja” – Mind Gym


Tällainen määrä muutoksia näin nopeassa ajassa on valtava haaste mille tahansa organisaatiolle. Tiimiakatemian kulttuuri on yhtä kuin me tiimiakatemialaiset. Me luomme kulttuurimme ja pidämme sitä yllä tuli tilanne mikä tahansa. Kysymys vain kuuluu, että mitä haluamme säilyttää ja mihin suuntaan haluamme mennä? Ei Tiimiakatemian kulttuuria ole luotu ja päätetty joskus Partasen veistäessä sitä kivitauluihin, vaan se on muodostunut ja muuttunut vuosien saatossa koko tiimiakatemian muovaamana. Tärkeintä on kuitenkin aina ollut se, että tehdään yhdessä tosissaan, muttei vakavissaan!

Meidän tulee olla huolissaan siitä, millaiseksi Tiimiakatemian kulttuuri muuttuu. Varsinkin, kun niin moni mahdollisista vanhan kulttuurin periyttäjistä ei ole enää meihin vaikuttamassa. Mistä kaivamme sen saman yhteisöllisyyden tunteen ja tekemisen meiningin, jonka sain itse aikanaan nähdä ja kokea. Pakko se on myöntää, että suuri osa tästä yhteisöllisyydestä tiivistyi Partaseen. Näkeehän sen jo siitä kuinka monesti olen hänet tässä tekstissä maininnut. Häntä joko rakastaa tai vihaa, mutta mikä tärkeintä, se mies todella osasi herättää tunteita ja olla myös itse tunteella mukana. Eikä ihme, onhan Tiimiakatemia hänen lapsensa. Se kun joku on niin sydämellä ja tosissaan tekemässä jotain juttua tarttuu myös muihin ja näin kulttuuri sekä toimintaympäristö lähtee rakentumaan sekä leviämään.

 

Ongelman ytimeen

Elämme siis vahvassa muutoksessa ja sitä on nyt kyettävä hallitsemaan. Tiiviisti tämän hetken haasteet ovat tekemisen meiningin löytämisessä sekä yhteisöllisyyden luomisessa. Voiko jokainen tällä hetkellä ylpeänä rinta rottingilla kertoa olevansa Tiimiakatemialta ja pälättää tutuilleen heidän kyllästymiseen asti ja vähän yli siitä mitä siellä touhutaan? Toivottavasti osa tekee näin, mutta yleisesti en ottaen en oikein usko kaikkien pystyvän.

Tiimiakatemian kulttuuri muodostuu tekemisestä ja yhdessä oppimisesta. Tiiviissä yhteisössä tieto ja opit virtaavat lähes automaattisesti. Ristipölytys ei ole vain pakonomainen tiimin paineen vuoksi toisten treeneissä käytävä pyörähdys – se on jotain mitä jokaisen tulisi tehdä luonnostaan pitkin päivää oman tekemisensä ohessa.

Mihin katosi vanha kunnon höpöttelykulttuuri. Se on kovin tylsää, jos paikalla on aina vain samat naamat. Ennen meitä kehotettiin usein lähtemään höpöttelemään vanhempien tiimiyrittäjien kanssa. Tämä oli mukavaa vaihtelua työnteon ohessa ja samalla vahingossa saattoi oppia jotain ja päästä jopa vanhemman tiimiyrittäjän projektiin mukaan. Voisiko oppimiseen parempaa paikkaa olla! Meitä tulisi kannustaa huomattavasti enemmän tiimirajojen ylittäviin projekteihin. Ne edesauttavat tiedon virtaamista tiimien välillä ja on mukavaa vaihtelua tehdä hommia välillä myös oman tiimin ulkopuolelta olevien ihmisten kanssa.

Me emme kilpaile akatemialla toisiamme vastaan. Meidän tulisi tukea toisiamme ja oppia yhdessä. Tottakai terve kilpailu on tärkeässä roolissa, mutta katkeruus ja kateellisuus muiden hommia kohtaan saa luvan jäädä rajakadun poikien huoleksi meitä kohtaan.

Kuinka moni oikeasti tietää yhtään mitään toisten tiimien projekteista? Mietippä omassa päässäsi mitä projekteja esimerkiksi Ideaflylla on nyt. Tuskin tiedät kovin montaa. Ei kukaan voi auttaa toisia projekteissa ja jakaa omia oppejaan heidän kanssaan, jos kaikki projektit pidetään piilossa. Pelätäänkö akatemialla niin paljon epäonnistumista, että projektit on pidettävä piilossa mahdolliseen onnistumiseen asti? Tämä on melko kaukana yhteisen oppimisen maksimoimisesta, johon meidän Tiimiakatemialla tulisi pyrkiä.

 

Tehokasta ilmapiiriä?

Tämän kehityksen suunta on muutettava ja siinä suurin vastuu on meillä jokaisella itsellämme. Jokainen voi pohtia omaa ajankäyttöään ja päivittäistä toimintaansa. Mihin suurin osa päivästä kuluu? Miksi teen muka niin paljon töitä, mutta firman tili huutaa silti tyhjyyttään? Tähän kaikkeen löydät ratkaisun, kun viitsit ottaa sen suurennuslasin käteen ja alat tutkimaan itseäsi.

Mind Gym -kirjassa nostettiin esille yritysten ongelma nimeltä pärstäaika. Hauska käsite ja se tarkoittaa sitä, että ihmiset viettävät työpaikallaan aikaa vain naamansa näyttämisen vuoksi. Onko sinulle sanottu joskus, että sinun tulisi viettää enemmän aikaa toimistolla? No tämähän ongelma ratkeaa kätevästi olemalla siellä enemmän eli näyttämällä omaa naamaansa siellä aikaisin aamulla ja myöhään illalla. Tämä tuskin vie itsessään mitään toimintaa mihinkään suuntaan. Tosin nyt kun katsoo akatemian väkilukua päivisin, niin tuntuu, että tämäkin paine on tainnut kadota johonkin.

Jos ei oikeasti ole mitään järkevää tekemistä, niin ei ole mitään järkeä olla toimistolla. Henkilökohtaisesti minun mielestäni tehokas tyyppi viettää mahdollisimman vähän aikaa toimistolla ja enemmän aikaa asiakkaissa kentällä. Erään hyvän vanhan asiakkaani työympäristössä on sellainen kulttuuri, että mikäli ei ole mitään järkevää tekemistä toimistolla, niin silloin ollaan kentällä hakemassa sitä. Taitaa toimia sillä yritys on kasvanut reilun 40% vuosivauhtia.

 

“Mitä enemmän tapaamisia, sitä enemmän sopimuksia.” – J. Partanen


Tämähän tarjoaa siis ratkaisua meidän kulttuurimme muuttamiseksi ja itselläni se on jo auttanut huomattavasti. Vietä siis enemmän aikaa asiakkaissa ja omaksu heidän kulttuurinsa toimivat elementit. Mikäli meillä ei ole kannustavaa esimerkkiä Tiimiakatemialla, niin etsi se asiakkaista. Itse vietin päivän kyseisessä yrityksessä tehden heihin liittyviä hommia ja myös omia muita töitä. Toimintakulttuuri tarttui välittömästi ja sain älyttömästi virtaa omaan toimintaani. Samalla tein ainakin kolmen päivän työt verrattuna mitä olisin saanu aikaan akatemialla. Tämä on siis elävä esimerkki kulttuurin ja toimintatapojen tarttumisesta.

Tarvitsemme siis esimerkkejä ja vahvoja ihmisiä joilta omaksua ja mallioppia tehokasta toimintakulttuuria. Kun esimerkkiä ei ole lähellä nähtävillä tai omaksuttavissa, alkaa tämä syömään itseään hyvin nopeasti.

Käsittääkseni akatemian keski-ikä oli ennen hieman nykyistä suurempi ja onhan tämä trendi ollut näkyvissä jo meidänkin aikana. Viimeisimmässä saapumiserässä ei tainnut muutamaa työ- ja elämänkokemusta omaavaa henkilöä enempää saapua taloon. Suurimmalla osasta porukkaa ei ole kokemusta kesätöiden lisäksi minkäänlaisesta oikeasta työympäristöstä, taikka mistään mitä Tiimiakatemian tyyppinen ympäristö vaatii tehokkaaseen toimintaan ja ajankäyttöön. Näinpä lopulta “koululaisten” omaksuma löysä oma-aloitteisuuden puutteesta kärsivä tyyli valtaa suurimman osan ilmapiiristä. Mistä ihmeestä kukaan voin oppia uutta työtapaa, jos kukaan ei ole sitä näyttämässä tai kertomassa? Emme voi syyttää ketään laiskuudesta, jos tämä ei tiedä millainen on oikeasti tehokas. Hakekaa siis mallia asiakkaista!

 

Kyllä tästä hyvä tulee!

Voi olla, että aika kultaa muistot. Näin on varmasti osaltaan käynyt itselleni, mutta on muutos yhteisöllisyydessä ja kulttuurissa silti aivan valtava. Muistan sen, kun ajattelin joskus pinkkuvuonna sitä, kuinka paljon minua viimeisenä vuonna tämän loppuminen vituttaa. Tämä tuntui oikeasti maailman siisteimmältä paikalta! Tällä tavoin haluaisin kaikkien tiimiyrittäjien voivan ajatella ja tämä tulee ainoastaan todella vahvasta yhteisöllisyydestä.

Tämä hieno J. Partasen aikaansaannos ja sen 20 vuoden aikana tiimiakatemialaisten muodostama kulttuuri tulee pitää hengissä. Se on yksin ja ainoastaan meidän tiimiyrittäjien ja valmentajien käsissä. Tähän loppuun tiivistän kolme pointtia, jotka meidän kannattaa ottaa tulevaisuudessa huomioon:

  • Ota mallia tehokkaista toimintaympäristöistä ja erityisesti hae niitä asiakkaista.
  • Riko tiimirajoja sekä höpöttele höpöttele ja vielä vähän höpöttele lisää!
  • Pyri yhteisen oppimisen maksimointiin. Se on jokaisen tiimiakatemialaisen velvollisuus!

Kuten aiemmin sanoin, niin nyt meidän tulee todella tarttua naruun ja vetää sitä yhdessä. Kyllä se lippu sieltä pikkuhiljaa nousee taas huippuunsa ja toivottavasti vielä reilusti sen yli. Tämä ei tule helposti ja toivon, että tämä essee herättää jonkinlaisia ajatuksia sinun päässäsi. En olisi avautunut näin pitkästi, ellen olisi erittäin huolissani Tiimiakatemian tulevaisuudesta ja voivani ylpeänä todeta olevani osa sitä. Vihaan tsemppareita, mutta nyt ei muuta kuin yhdessä suunta ylöspäin!

 

 

 

Keskustele artikkelista

1 kommentti to “Onko Tiimiakatemia yrittäjyyden huippuyksikkö?”

  1. Heny sanoo:

    No nyt! Vaikka oonkin vasta vuoden täällä tallannut niin kyllä kyllä ja kyllä miten olenkaan samaa mieltä! Tää essee lähti jakoon nyt!

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!