Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tyhjän paperin nautinto

Kirjoitettu 29.09.13
Esseen kirjoittaja: Timo Perttunen
Kirjapisteet:
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: Yleinen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

TYHJÄN PAPERIN NAUTINTO

- Julia Cameron

 

Istun keittiössä, valkoisen lasipöydän ääressä. Oikealla puolellani on itse keittonurkkaus, jossa on kahvinkeitin päällä.

Edessäni näen olohuoneen. Olohuoneessa kämppäkaverini istuu omalla tietokoneellaan, välillä hieman kiroillen (hajoilee omien koulutehtäviensä kanssa). TV:stä kantautuu Simpsoneiden ääni, Homer taas kuristaa Barttia. Tarkemmin katsottuna olohuoneen suuntaan se näyttää aika sotkuiselta, joten tänään taitaa olla siivouspäivä.

Vasemmalla puolella on ikkuna. Ikkunasta välittyy viileä, mutta raikas syksyinen sää. Autoja tulvii pitkin Siltakatua ja lapsiperhe on ulkoilemassa. Isä työntää vaunuja, äiti kävelee vieressä nauraen, toinen muksuista pyöräilee edellä. Pinkillä pyörällään, pinkki kypärä päässä ja pinkki asu päällä, hän näyttää nauttivan olostaan.

Katse takaisin lasipöytään, jossa oikealla puolellani on kahvikuppi, jossa vielä tilkka palanutta kahvia. Vasemmalla puolellani taas Ikeasta ostettu vihreä keinokasvi valkoisessa ruukussa, joka hieman piristää tätä kämppää.

Katson uudelleen pihalle ja mietin, onneksi olen täällä sisällä, sillä täällä on lämmin, niin lämmin että hieman hikeäkin puskee.

Olo on tällä hetkellä jostain syystä onnellinen, en tiedä mistä se johtuu, mutta hymy on korvilla. Ehkä onnellisuus johtuu äsken nähdystä onnellisesta perheestä, en tiedä, muttei sillä väliä, nautitaan kerrankin tästä tilasta.

Seuraavaksi menenkin parvekkeelle nauttimaan kello kahden savukkeestani, jonka jälkeen palaan takaisin kirjoittamisen pariin.

(TAUKO)

Pahus, parvekkeella oli melko viileä shortseissa ja t-paidassa. Tämän lisäksi huomasin, että savukkeitakaan ei ole kuin yksi kappale jäljellä. Täytynee kohta lähteä Kuokkalan K-markettiin ostamaan lisää ja samalla voisin ostaa hieman ruokatarvikkeita.

 

Koppi 1: Kirjoita siitä, missä olet, mitä tunnet, mitä aistit. Kirjoita kaikesta, mitä mieleesi tulee. Näin saat lukijankin kuvittelemaan tilanteen, ja lukija oppii muutaman asian sinusta, jolloin hän ymmärtää myös tekstiäsi paremmin.

MYYTIT

 

Cameron kertoo kirjassaan, ettei kirjoittaminen saa olla liian vakavaa. Monelle kirjoittaminen on todella hankalaa, koska kuvittelemme sen olevan hankalaa. Kirjoittamiseen liittyy

monia myyttejä. Kirjoittaminen ei saa muistuttaa liian arkista tekstiä, mihin tavalliset kaduntallaajat sopeutuvat. Kirjailijan pitää olla omaperäinen ja luova, kirjailijaksi synnytään, sitä ei voi oppia… VÄÄRIN!

Kirjoittaminen koulussa on hankalaa, koska sitä arvostellaan ja pahimmassa tapauksessa muut lukevat tuotoksesi tai mikä vielä pahempaa joudut lukemaan kirjoituksesi ääneen. Pelkäämme arvostelua ja sitä, että nolaamme itsemme, turhaan… Pelkäämme kirjoittavamme väärin, tekevämme paljon kirjoitusvirheitä jne. Kun vain annamme itsellemme luvan kirjoittaa, kirjoitamme ”oikein”.

 

Koppi 2: Älä häpeä tekstiäsi. Kirjoita omalla tuntemuksellasi, uskalla haastaa, uskalla olla erimieltä, ylipäätänsä uskalla.

RAJOITUKSET

 

Älä anna itsellesi aina paljoa aikaa kirjoittaa. Kirjoita vähän kerrallaan, mutta kirjoita tarpeeksi usein. Voit kirjoittaa aina kun sinulla on hetki aikaa, kirjoita kun jonotat lääkärille, kirjoita kun odottelet lempi tv-sarjasi alkamista, kirjoita kun odotat toista juna-asemalla.

Anna itsellesi tavoite/rajoitteet: ”Kirjoitan vain yhden kappaleen…” tai ”Kirjoitan vain kymmenen minuuttia”. Silloin kun annat itsellesi jonkun rajan, niin yleensä rikot sen. Huijaat siis itseäsi. Lupaat kirjoittaa vain yhden kappaleen, mutta kirjoitatkin kolme. Sanot kirjoittavasi vain kymmenen minuuttia, mutta kirjoitatkin tunnin. Koska kirjoittaminen saattaa viedä sinut mukanaan, sinun pitää vain aloittaa.

 

Koppi 3: Kirjoita tarpeeksi usein. Anna itsellesi rajoja, jotta voit rikkoa niitä. Huijaa itsesi kirjoittamaan.

 

Cameron on kirjailijan lisäksi myös opettaja ja opettajana hän opettaa kirjallisuutta ja kirjoittamista. Hän kertoo kirjassaan yksityiskohtaisesti, miten hän on neuvonut oppilaita kirjoittamaan paremmin. Seuraavaksi kirjoitan muutamat lauseet, jotka kolahtivat ja saivat minut muistamaan peruskoulun ja ammattikoulun ajat mieleen.

Jos teksti on ollut liian puista, sellaista ettei siinä ole ollut tunnetta mukana, on hyvä pohtia seuraavaa lausetta:

”Sinun on valittava, haluatko olla hyvä kirjoittaja vai hyvä oppilas.”

Älä aina kirjoita miten opettajasi haluaa sinun kirjoittavan, vaan kirjoita siitä, mitä mieltä oikeasti olet.

 

Koppi 4: Uskalla kertoa mielipiteesi. Anna tunteillesi valta. Muista myös se, että pienet yksityiskohdat voivat ratkaista pitkänkin tekstin laadun. Älä pelkää sanomisiasi.

 

Kirjoittamiseni keskeytyy nyt hetkeksi, sillä kämppis tuli keittiöön tekemään itselleen makoisaa tortillaa. Jauhelihan hajua sai minut tajuamaan, että minullakin alkaa olemaan nälkä. Siispä lähden marssimaan kohti K-markettia ja ostan itsellenikin jotain syömistä. Sitten voin taas jatkaa kirjoittamista.

Back in the game. Mahan tarpeet on tyydytetty ja lentopallon EM-kisojakin tuli samalla hieman vilkaistua. Samalla kun kirjoitan lueskelen kertauksen vuoksi Cameronin kirjaa ja poiminkin taas muutaman kohdan kirjasta, mikä sai ajatukseni juoksemaan.

 


MIELIALA


(Mielialat: kirjoita olipa sijaintisi puun oikealla tai vasemmalla puolella)

 

Mieliala on ollut usein rajoittava tekijä kirjoittamisen suhteen, varsinkin minulla. Vaikka esseitä on pakko vääntää, niin tuntuu ettei vaan huvita. Kirjoittaminen on tylsää. Ei vaan jaksa. Varmaan kaikilla meillä on ollut näitä kokemuksia. Cameron sanookin kirjassa, ettei kirjoittamista varten tarvitse olla sillä tuulella, vaikkakin usein olen henkilökohtaisesti luullut niin. Esimerkiksi tauon jälkeen minua ei huvittanut ruveta enää kirjoittamaan, mutta parin lauseen jälkeen sitä ei tarvinnut enää murehtia. Cameron kirjoittikin hyvän esimerkin kirjassaan:

 

”Olla kirjoitustuulella, rakastelutuulen tapaan, on ylellisyys joka ei ole välttämätön pitkäaikaisessa suhteessa. Aivan samoin kuin ensimmäinen hyväily voi johtaa mielenmuutokseen, ensimmäinen lause, olipa se epäröivä tai kömpelö tahansa, voi johtaa haluun jatkaa vielä hieman pidemmälle. Meillä kaikilla on sukupuolivietti. Meillä kaikilla on kirjoittamisen vietti.”

 

Huomaa että Julia Cameron on nuorten opettaja, sillä hän osaa vedellä oikeista vivuista. Suurinta osaa nuorista kiinnostaa seksi, niin aiheena kuin muutenkin. Joten Cameron kertoo kirjassaan miten hän on verrannut rakastelua ja kirjoittamista keskenään, ja se on uponnut hänen opiskelijoihin. Se upposi myös minuun.

 

Mitä useammin kirjoitat, sitä paremmin opit hallitsemaan kirjoittamistasi. Kirjoita mahdollisimman paljon, riippumatta siitä, huvittaako vai ei. Tiimiakatemialla joudumme kirjoittamaan monia, monia esseitä. Välillä tuntuu, että kun kirjoittaa saman viikon aikana monta esseetä, niin ne kaikki muistuttavat hieman toisiaan. Siksi suosittelen kirjoittamaan varsinkin silloin, kun mielialasi ei ole tyypillinen sinulle. Kirjoita silloin kun olet vihainen, iloinen, masentunut, onnellinen, nälkäinen, kylläinen ja niin edelleen. Tällä tavalla saat varmasti kontrastia tekstiisi, ja näin ollen esseesi ovat varmasti erilaisia keskenään.

 

Koppi 5: Kirjoita usein. Kirjoita mielialasta riippumatta. Kirjoita.


Kirjoittamisen ohessa teen tällä hetkellä montaa muutakin hommaa. Näin saan uusia ideoita kirjoittamista varten ja tekstistä tulee tällä tavoin, luovaa, outoa ja omaperäistä. Tällä hetkellä istun omalla sängyllä, nojaten seinää vasten. Oikealla puolella on Ikean kuuden euron pöytä, jonka päällä Julia Cameronin kirja. Olen siis makuuhuoneessani, jossa yläpuolella paistaa kirkas lamppu ja huone on hyvin valoisa. Olohuoneesta kantautuu television ääni. Lentopallon EM-finaali on juuri alkamassa. Pyykinpesukone lopetti juuri ääntämisen. Lähdenkin seuraavaksi ripustamaan pyykkiä, etteivät ne taas vahingossa unohdu vuorokaudeksi koneeseen, jonka jälkeen haju on mitä on. Ennen kuin lähden muistan painaa Ctrl + S yhdistelmää, ettei elämäntyöni mene hukkaan. CHECK!

 

Cameronin kirjassa on jokaisen luvun jälkeen jokin harjoitus. Luin harjoitukset läpi, mutten tehnyt niistä kuin muutamia, koska osa harjoituksista olisi vienyt useita tunteja. Kuitenkin harjoitusten laatiminen kirjaan oli todella hyvä veto, sillä ne voivat todella auttaa monia.

Suomessa (kuten varmaan myös monessa muussa maassa) on itsensä vähättelyn kulttuuri. Emme tykkää kerskua tekemisistämme, olemme nöyriä, tottelemme kun käsketään, nielemme kiukkumme. Sitten kun olemme omasta mielestä tehneet jonkin asian hyvin ja olemme ylpeitä siitä, viemme sen arvioitavaksi. Arvostelija saattaa olla ystäväsi, perheesi tai kuka tahansa. Yleensä arvostelija viilaa pilkkua. Eli se löytää hyvästä asiasta jonkun huonon puolen ja monesti se masentaa meitä. Itsetunto kokee kolauksen, koska palautteesta jää vain se risu mieleen, eikä ne ruusut. Vajoamme tiettyyn horrokseen, emmekä osaa arvostaa itseämme tai työtämme. Cameron laatikin mielestäni hyvän harjoituksen, joka voi kohentaa omaa arvostustamme ja kenties huomaamme itsestämme uusia puolia.

 

Harjoitus

 

Kirjoittaminen on itsensä vaalimista. Kirjoitamme usein syvällisesti ja iloisesti itsellemme läheisistä aiheista. Tämä harjoitus auttaa tarkastelemaan henkilökohtaisia arvojasi.

Varaa aikaa yksi tunti. Lähde ulos ja mene johonkin miellyttävään kirjoitusympäristöön. Se voi olla kahvila, mutta myös puisto, kirjasto tai synagooga.

Kirjoita numerot 1-50. Luettele viisikymmentä pientä ja suurta asiaa, joista olet ylpeä.

 

Esimerkiksi:

 

1. Muutto Jyväskylään.

2. Pääsy Tiimiakatemialle.

3. Vahvasta tupakasta luopuminen.

4. Läheisten syntymäpäivien muistaminen.

5. Merkonomiksi lukeminen.

6. Se miten osaan piirtää.

7. Lentopallon Suomen mestaruus.

8. Suhde vanhempiin.

9. Opin tekemään kanapastaa.

10. Ulkomailla matkustelu.

 

Seuraavan viikon aikana lue tämä lista aina, kun sinulla on aikaa. Mitä se kertoo arvoistasi? Saat ehkä huomata, että arvostat itsessäsi rohkeutta, huomaavaisuutta, fyysistä tai älyllistä uskallusta, aloitteellisuutta tai taipumusta mietiskelyyn. Tieto siitä, mitkä kokemukset ovat olleet arvokkaita sinulle, ei ole avain ainoastaan siihen mitä haluat ehkä tehdä enemmän, vaan myös siihen mitä haluat ehkä kirjoittaa.

 

Tähän harjoitukseen on myös hyvä päättää raapustukseni. Kirjasta opin paljon kirjoittamisen suhteen. En kylläkään tiedä miten valmentajat tai muut tähän suhtautuvat, mutta tulipahan pitkästä aikaa hieman erilainen essee. Cameronin vinkit olivat mielestäni todella hyvin, vaikkakin kirja jossain vaiheessa rupesi toistamaan itseään. Pidin siitä kuinka Cameron kirjoitti itsestään ja tekemisistään, tuntui kuin olisin ollut samassa huoneessa hänen kanssaan ja katselisin samoja maisemia mitä hän juuri kuvaili. Suosittelen lämpimästi lukemaan kyseisen kirjan. Kirja auttaa kirjoittamisen suhteen ja mikä parasta aika lentää kuin siivillä.

Nyt on aika sammuttaa makuuhuoneesta valot ja siirtyä olohuoneen sohvalle, katsomaan televisioita. Taidan tässä käydä vielä savukkeella ja lisäillä tähän raapustukseeni hieman kuvia. Koska siitä on tullut tavallaan minun tyylini. No joka tapauksessa kirjoittaminen tästä kirjasta loppuu nyt ja tyytyväisin mielin voin keskittyä muihin illan tehtäviin. Kiitos kun luitte, toivottavasti nautitte, toivottavasti opitte.

 

Timo Perttunen

Mittava Innovations

tipi@mittava.fi

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!