Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kovaa peliä

Kirjoitettu 06.10.13
Esseen kirjoittaja: Miikka Niininen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Kovaa peliä,
Kirjan kirjoittaja: Theo Fleury
Kategoriat: Yleinen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

”Kahdella aamuyöllä nostin aseen pöydältä, latasin sen, otin varmistimen pois päältä ja panin piipun suuhuni. Sormi tärisi liipaisimella. Istuin siinä ikuisuudelta tuntuvan hetken… …Yhdellä nopealla liikkeellä heitin aseen lattialle. Vedin pari kokaviivaa, otin vielä yhden kulauksen Stolia ja pystyin vähän rentoutumaan.”

Jos kirjan ensimmäisillä sivuilla kerrottaan, kuinka päähenkilö meinasi tappaa itsensä kesällä kiekkokausien välissä. Ei sitä ihan herkästi oleta, että kirjasta saa mitään muuta irti kun viihdettä ja silmiä avaavan kirjan. Positiivisena yllätyksenä kirjasta nousi muutama ihan hyvä pointti irti.  Ja kirjahan siis oli Theo Fleuryn elämänkerta Kovaa peliä

Parit pointit kirjasta nousi ylitse muiden. Ensimmäisenä asiana nousi asenne ja päätöksen teko. Mies joka on vetänyt viinaa ja huumeita kuusitoistavuotiaasta asti lopettaa reilut kaksikymmentä vuotta myöhemmin kerrasta kuin seinään. Niin se kertoo asenteen merkityksestä aika paljon. Eli jos minä itse päätän jotain suurin syy sille että jotain jää tekemättä on asenteen puute. Mutta mistä sen asenteen sitten löydän? Löytyykö asenne kovasta halusta onnistua jossain vai mistä se löytyy? Ehkä se asenne löytyy sitten kovasta tahtotilasta. Tällä hetkellä omalla kohdalla ainakaan tahtotila ei ole kovin kova sillä, oikein mikään ei kiinnosta, mihinkään ei jaksa panostaa tosissaan. Nyt on onneksi alkamassa TA-rekry. Rekrystä on oikeasti hyvä fiilis ja haluan lähteä panostamaan siihen tosissaan. Rekryn lisäksi pitäisi löytää pari muutakin projektia, mihin sytyn. Muuten olen akatemialla turhaan, hukkaan omaani ja muiden aikaa.

Sitten vielä yksi lainaus tavoitteista: ”Aloittaessani lätkän pelaamisen tavoitteeni oli pelata NHL:ssä. Kuusivuotiaasta tammikuun 1. päivään kun minut varattiin, minulla oli päässäni vain yksi ajatus, eikä kukaan voinut pysäyttää minua.”

 

Toinen pointti on ongelmien/konfliktien ratkaisemisesta. Eli ongelmat / konfliktit pitää miettiä isoksi kasaksi paskaa, ja kasaa pitää ruveta pienentämään vähän kerralla.

”Koska ongelmani olivat yksinkertaisesti liian musertavia Jenn sanoi: ”Aletaan pienentämään sitä isoa paskakasaa vähän kerrallaan” joten käsittelimme yhden asian kerrallaan ja totesimme: ”Öö, ei se ollutkaan niin paha juttu” ja sitten tartuimme seuraavaan asiaan.”

Eli jos tiimissä on jotain konflikteja/ongelmia pinnan alla kytemässä, yksi juttu kerrallaan käydään läpi. Ei heitetä koko kasaa kerralla tuulettimeen, jos se kasa meinataan saada joskus pois. Jos sen heittää koko kasan kerralla tuulettimeen, ja kasa leviää joka puolelle niin sitä sotkua ei siivoa enää millään. Eli yksi ongelma kerrallaan, ei koko kasaa kerralla.

Kolmas pointti. ”Minua ärsyttävät eniten valmentajat, jotka eivät ole koskaan pelanneet” (s.126) Eli miten voit johtaa tai valmentaa jos et tiedä mistä asiassa on kysymys. Fleury kertoo tilanteesta jossa hän oli tullut pelin jälkeen pukukoppiin täynnä tikkejä ja verta vuotaen. Ja valmentaja Dave King tulee koppiin ja kertoo, että Fleury on pettänyt joukkueensa, ei ole tehnyt tarpeeksi töitä pelissä. Perään Fleury toteaa, että ansaitaksesi pelaajien kunnioituksen, sinun on oltava valmiina pukemaan sotisopa päälle ja hypätä kaukaloon, tai edes tietää mitä pelaaminen/voittaminen vaatii pelaajilta. Eli miten tämä sitten viedään tiimiyritykseen? Esimerkillä johtaminen, jos vaadit muilta jotain, sinun on oltava itsekin valmiina tekemään se. Ja vaikka et muilta vaatisikaan mitään, esimerkillä on helpompi sytyttää tiimi kuin sanahelinällä.

Pari kivaa lainausta loppuun

”Sellaisissa tilanteissa huippu-urheilijan suoritus on 95 prosenttisesti henkinen, ja vain 5 prosenttia on muuta” – Fleury tärkeistä/ratkaisevista otteluista.

”Olet juuri niin sairas kuin salaisuutesi” kuusitoista vuotta raittiina ollut kaveri eräässä AA-kerhon kokouksessa.

Minun pitää lukea tämä kyseinen kirja vielä uudestaan, sillä tuntui, että jäi vielä jotain hyviä pointteja jemmaan.

 

Miikka Niininen

Osuuskunta Mittava Innovations

miikka(a)mittava.fi

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!