Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ei sammakoita vaan rupikonnia

Kirjoitettu 21.11.13
Esseen kirjoittaja: Sara Savolin
Kirjapisteet: 2
Kirja: Eat that frog
Kirjan kirjoittaja: Brian Tracy
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 9. YPK:n ulkopuoliset

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Brian Tracyn Eat that frog on loistava opus- tai omassa tapauksessani äänikirja- itsensäjohtamiseen ja parempaan suorituskykyyn. Sammakon syöminen on kirjan jokaisen luvun pääsanoma, mutta mitä se sitten tarkoittaa?

Usein käy niin, että syö kaikki ”pikku sammakot” alta pois ensin  jotta voi sitten paremmin keskittyä siihen isoon rumaan rupikonnaan. Sitten ilmenee useita muita pikku sammakoita, ja yhtäkkiä päivästä loppuvatkin tunnit käydä käsiksi tuohon rupikonnaan. Rupikonnaan, josta saisit luultavasti mahasi parhaiten täyteen, ja jonka syömisestä voisit olla kaikista ylpein. Mutta ei. Pakenet parasta saalistasi tunteja, ehkä jopa päiviä tai viikkoja.  Kuten ehkä jo ymmärrätkin, tämä on väärä tapa hoitaa asiat, jos tahdot menestyä.

Kuten jo mainittu, hankalimpien asioiden tekemisestä, kuten omassa tapauksessani esimerkiksi kaupan clousaamisesta, saa usein eniten nautintoa, ihan fysiologisestikin. Endorfiinia erittyy tuolloin huomattavasti enemmän kuin mitättömämpien asioiden loppuun saattamisesta. Ja kuten kaikkiin ”nautintoaineisiin”, siihenkin on mahdollista koukuttua. Kun hoitaa vaikeat asiat heti aamulla pois alta, tuntee itsensä vahvemmaksi, ja tuntee mielihyvää asioiden loppuunsaattamisesta. Pikkuhiljaa koukkuun jäännin jälkeen, siitä tulee tapa. Ja kun saat heti aamusta hyvänolon buustin, jaksaa tehdä myös tulevat, vähäpätöisemmätkin hommat sillä samalla energialla, ja sitä energiaa tulee kokoajan aina vain lisää, sillä mikään tulevista hommista ei ole enää vaikeampi kuin se minkä on jo tehnyt. Joten rupikonnat ensin. Aina.

Jotta taas voi nähdä, mikä sitten on se rupikonna joka ottaa pois päiviltä ensimmäisenä, on suunniteltava päivänsä hyvin, mieluiten jo edellisenä iltana. Eli on tehtävä vanha kunnon to do list. Olen sitä jo toteuttanutkin, ainakin viikkotasolla, mutten kenties tarpeeksi tarkasti päivätasolla. Lisäksi listan viereen on hyvä merkitä, kun tehtävän on saanut tehtyä, sillä loppuun saamisen visualisointi lisää onnistumisen ja saavuttamisen tunnetta, joka taas lisää endorfiinitasoa.

 

Vaikka ”suunnittelu” onkin nykyään, ainakin Milliossa, hieman pilkattu sana, sillä se tuntuu aina olevan pois tekemisestä, mikään ei poista sitä faktaa, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Suunnittelu voi tehostaa itse tekemistä jopa useilla tunneilla. Mutta sitä ei kannata toki tehdä työaikana, vaan esimerkiksi illalla ennen nukkumaanmenoa, jolloin seuraavana päivän voi käyttää tuntinsa tehokkaasti.

 

Slice it up

Päivän tai projektin tehtävien pilkkominen ”salamipaloiksi” Tracyn sanoin, on myös elintärkeää. Se näkyi Palvelu lahjaksi B2B myynnissä suoraan. Oli hyvä asettaa alhaiset, mahdolliset tavoitteet, esimerkiksi 1 tai 2 buukkia. Kun nämä sattuivatkin onnistumaan melko nopeasti, nousi energiatasoni niin paljon, että vaikken puhelinmyynnistä pidäkään, halusin silti lisää; ”Vielä pari puhelua”. Olin siis koukussa onnistumiseen.

Multitasking- sano sille EI

Kuuntelin äänikirjaa lenkillä ja tajusin että multitasking on vähän niin kuin olisi lenkillä; jos juoksemisen keskeyttää hetkeksi, vaikka sitoakseen kengännauhat uudestaan, jutellakseen vastaantulevalle kaverille tai vain hengähtääkseen, on suorastaan tuskaista aloittaa juokseminen uudestaan. Kaikki ”koneet” on startattava uudestaan ja juoksurytmi on löydettävä uudestaan. Ja saman tilanteen kohtaan esimerkiksi kirjoittaessani esseitä. Jos en saa niitä kerralla valmiiksi, en varmasti jaksa jatkaa niitä enää ikinä täydellä teholla uudestaan, vaan luovutan ja ajattelen ”onhan tämä näinkin ihan hyvä”- ja lähetän esseen pankkiin. Tiedän, että olisin voinut kirjoittaa varmasti enemmänkin aiheesta, jos vain olisin tehnyt sen jo ensimmäisellä kerralla, flown vallitessa.
Joten kyllä, tajuan että multitasking on pahasta, mutta silti sitä on jotenkin pirun vaikea olla tekemättä oikeassa elämässä. Suurin osa siitä miksi harjoitan monen asian yhtä aikaa tekemistä, on se että haluan auttaa muita, enkä osaa sanoa ei. Se on myös yksi Tracyn suurimmista opeista. “Say NO. Say it early and say it often”. Mutta toimistolla on liian helppo lopettaa työvuorokeskustelu, kun kaveri pyytää leikkaamaan pahvia samalla kun hän näyttää mistä kohtaa leikataan, ja sitten kun palaat takaisin alkuperäiseen keskusteluun, puhutaankin jo kassakoneen koodaaamisesta, ja olen menettänyt olennaista informaatiota. Oliko se pahvinleikkaamisen arvoista? Ei tainnut olla, sillä se johti jopa jonkinlaiseen konfliktitilanteeseen myöhemmin. So I need to work on that.

 

Rupikonnan syöminen heti aamutuimaan vaatii melkoista itsensäjohtamista, ja tuntemista. Pitää osata selvittää esimerkiksi ne asiat, mitkä hidastavat ja estävät itseä olemasta hyvä jossain, tai suorittamasta jotakin tehtävää. Mutta sen, ja monen muun asian selvittäminen itsetutkiskelulla, ovat tie menestykseen.

Tee heti se, mikä vetää Million sanoin padan jumiin pahiten, niin lopun päivän elämä on kivempaa!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!