Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Miten meitä hallitaan

Kirjoitettu 02.12.13
Esseen kirjoittaja: Tomi Tajakka
Kirjapisteet: 3
Kirja: Miten meitä hallitaan
Kirjan kirjoittaja: Peter Miller, Nikolas Rose
Kategoriat: 4. Johtaminen, 6. Markkinointi

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Ihmisen elo on mielenkiintoista. Tietynlaiset taipumukset ja tarpeet seuraavat meitä sukupolvesta ja vuodesta toiseen. Yksi asia, joka tuskin koskaan häviää on se, että aina löytyy kanssaihmisiä, jotka syystä tai toisesta haluavat hallita. Moni haluaa toki hallita elämäänsä ja olla oman elämänsä herra, mutta moni haluaa tehdä niin myös muille. Tällä asialla on kaksi puolta. Millainen ihminen on tuon halun takana ja mitkä ovat hänen suunnitelmansa? Ja minkälaiset hänen keinonsa ovat. Millerin ja Rosen Miten meitä hallitaan, pyörittelee hallinnan käsitettä. Kyseessä on ennemminkin raportti erilaisista näkökulmista ja tutkimuksista, kuin suoranainen kirja aiheesta.

 

Hallinta

Ehkäpä yksinkertaisin tapa ajatella hallinnan käsitettä on ajatella ihmiskunnan historian kautta. Nykyinen laajalti käytössä oleva jollain lailla demokratiaan nojaava malli on monimutkainen ja vaikeasti käsitettävä, verrattuna kauan sitten vallinneeseen kuninkaiden, sukujen, yksinvaltiaiden ja päälliköiden aikaan. Itseasiassa olemme tulleet hallintomallissamme niin pitkälle, että sen toimivuus on todellisen uhan alla juuri monimutkaisuuden ja vaikeuden takia. Tästä mainittiin myös Jokuveli-kirjassa. Yhteiskuntamme hallintorakenne on niin laaja ja monimutkainen, ettemme pysty sitä juurikaan tällä hetkellä parantamaan tai luomaan siihen uutta. Kaikki aikamme menee kahlatessa sen eri tasoilla korjatessa sen toimimattomuuksia. Mikä sitten olisi toimiva malli? Joskus olen kuullut sanottavan, että valistunut diktatuuri olisi paras tapa johtaa valtiota. Mutta lopulta kuitenkin harvoin löytyy ihmistä, joka pystyisi rehellisesti ajamaan muiden asioita ohi omien tarpeidensa. Tuntuukin siltä, että kautta aikojen hallintaa ja halua siihen on ohjannut omat tarpeet ja läheisten tai verkostojen tarpeet.

 

Valtio

Valtioiden hallinto on monimutkainen asia. Itse koen suurta ahdistusta ja epätoivoa juuri siksi, että nykyinen systeemi on niin laaja ja monimutkainen, ettemme pysty hallitsemaan omaa elämäämme. Lähtökohtaisesti nykyinen demokraattinen malli haluaisi tuoda hallinnan yksilötasolle, pois diktaattorin käsistä ihmisten haltuun. Mutta koko koneisto on kasvanut niin valtavaksi, että yksittäinen ihminen on ainakin mielestäni välillä kuin huokaus tuulessa, vailla isompaa vaikuttamisen mahdollisuutta.

 

Valtion hallinnassa ei ole kyse vain sinne äänestettyjen ihmisten tavasta hallita ja päättää. Monesti jää huomioimatta, että äänestäessään omaa ehdokastaan, ihminen äänestää myös tämän verkostoa. Tälle ryhmälle tämä ihminen saattaa olla tilivelvollinen ja sen suunnalta saattaa tulla voimakastakin vaikuttamista päätöksentekoon. Paranneltu versio nykyisestä mallista voisi toimiakin, mutta lähtökohtaisesti sen pitäisi olla myös täysin läpinäkyvä. Sitä se ei tällä hetkellä ole. Itseasiassa hyvin kaukana siitä. Hallintaan liittyy aina taho jota halutaan hallita ja joka haluaa hallita. Missä näiden tahojen intressit ja suunitelmat kohtaavat, se onkin mielenkiintoinen kysymys. Ja ihan pohjimmiltani mietin oikeutta. Kenellä loppujen lopuksi on oikeus hallita ja mitä. Onko nyky-yhteiskunnassa meillä ihmisillä lopulta isommassa kuvassa minkäänlaista vaikutusvaltaa tähän asiaan? Ja jos on, niin mitkä reitit sinne johtavat. Tällä hetkellä tuntuu, että monimutkainen rakenne palvelee juuri niitä, jotka haluavat mahdollisimman vähän muutosta ja tehdä omat toimensa sopivasti piilossa. Monimutkaisuus kääntyy niiden voitoksi, jotka haluavat hallita.

 

Hallinta Tiimiakatemialla

Olen monesti ajatellut, että toimiessaan Tiimiakatemian perusajatus kiehtoo minua suunnattomasti. Litteän rakenteen tiimit toimivat läpinäkyvästi ja yhteisten arvojen pohjalta. Palautetta saa ja pitää antaa. Asioihin voi ja halutaan puuttua, koska tekemistä ohjaa halu ja intohimo. Toki Tiimiakatemian malli ei ole mikään pyhäksi tekevä siunaus, mutta nykyisen yllä kuvatun monimutkaisuuden vierellä se on raikas tuulahdus jonkinlaisesta toivosta. Mutta toki tiimi rakentuu yksilöistä. Jos jollain yksilöllä on tarve hallita ja tehdä niin täysin omista tarpeistaan katsoen, vaikeutuu tiimin toiminta samalla. Mutta tiimitoiminnan läpinäkyvyys on erinomainen tapa pitää toiminta oikeanlaisessa kurssissa. Tiimiakatemian malli ei ole yksinkertainen oppia ja ajaa ihmisten ajatuksiin, mutta siinä on toimiessaan valtavasti hyviä puolia. Se ei perustu ottamiseen, vaan antamiseen.

 

Hyvä hallinta

Lähtökohtaisesti hallinta-sanalla on minulle negatiivinen merkitys. Hallinta tarkoittaa jollain tavalla rajoittamista ja toisten kontrolloimista. Mutta hallinta ei itsessään ole paha. Hallitsemista ohjaa moraali, sitä tekee ihminen, joka voi vaikuttaa sen luonteeseen. Olemme kulkeneet valtavan matkan hyvää kohti entisestä hallintomallista. Yksinvaltiaiden ja aiemmin hallinneiden tarve ja halu oli kerätä itsellensä varallisuutta, ottaa muilta pois oman halun takia. Nykyinen malli pyrkii lähtökohtaisesti keräämään varoja ja luovuttamaan ne yhteisen hyvän ylläpitoon ja takaisin ihmisille vaikkapa erilaisten palvelujen muodossa. Mutta tässä törmätään jälleen hallinnan eettiseen puoleen. Mitä nuo edellä mainitut asiat tarkoittavat ihmisille?

 

Kuluttajan hallinta

Kirjassa on erittäin mielenkiintoinen luku kuluttajan osasta kaikessa tässä. Olin hämmästynyt, kuinka kauan kuluttajan toimintaa on tutkittu laajoilla ja monimutkaisillakin tieteellisillä tutkimuksilla ja mihin kerättyä tietoa on käytetty. Tietysti sitä on suurimmalta osin käytetty tuotteiden mainostamiseen ja kulutustarpeiden luomiseen. Tämä on liiketaloudellisestakin näkökulmasta erittäin mielenkiintoinen asia. Millainen kuluttajan hallinta menee jo liian pitkälle? Toki kerättyä tietoa voitaisiin käyttää myös hyvien asioiden ajamiseen, mutta usein markkinatalouden toimijoilla on käytettävissään suurimmat taloudelliset resurssit kuluttajien ohjaamiseen.

 

Pelkään, että liian laajan tiedon ja lähes rajattomien resurssien yhdistelmä muokkaa maailmasta homogeenisemman ja isojen tahojen ympärille muodostuvan maailman. Ketjut ja ylikansalliset tuottajat voivat tarvittaessa käyttää niin paljon enemmän resurssejaan ihmisten hallintaan, että maailmasta tulee pikkuhiljaa heidän haluamansa näköinen. Ihan yksittäisenä poimintana mieleeni tulee Google. On totta että kyseessä on varsin nerokkaasti suuniteltu tuote ja brändi, mutta pelottavaa on se, ettei heidän toiminnallaan ole pian minkäänlaisia rajoittavia tekijöitä.

 

”Kuluttajan tekemän valinnan ei enää katsottu johtuvan yksin tuotteesta, siitä mitä se tarjosi itsessään ja itsestään. Valintaa ei tullut myöskään ymmärtää miksikään sellaiseksi, mikä johtui yksinomaan asemaa, tyyliä, onnellisuutta tai muuta sellaista koskevasta lupauksesta. Tietyissä olosuhteissa tämä saattoi olla jopa haitallista, jos luvattiin jotain sellaista, joka oli tavallisen ihmisen tavoittamattomissa. Tietyn tuotteen valinta oli pikemminkin ymmärrettävä sisäisesti kytkeytyneeksi tavallisen ihmisen sille arkielämässään antamaan merkitykseen, mikä tuo psykologinen merkitys sitten olikin.”

 

Mielestäni edelliseen lainaukseen sisältyy vahvasti nykyisen markkinoinnin ja brändinrakennuksen ydinasioita. Luodaan tarve ihmiselle niin, että hän kokee itse ajattelevansa omat ajatuksensa. Kyseessä on kuitenkin kaupallisiin tarkoituksiin suunnattu tapa hallita. Ajattelin, että mitä maailmassa tapahtuisikaan, jos tällaiset voimat suunnattaisiin kasvun tavoittelusta, kulutuksen ylläpidosta ja voiton tavoittelusta johonkin hyvään. Nyt vahvimmat tavat vaikuttaa ihmisiin ovat markkinatalouden käytössä. Mutta toisaalta sitten, onko oikein vaikuttaa ihmisiin ja hallita heitä heidän tietämättään? Täytyisikö kaiken kuitenkin lähteä ihmisen itsensä halusta tehdä asioita. Ja kaikki tarmo tulisi ohjata siihen, ettei meitä hallita jonkin suljetun oven takaa, jonne ei saa kurkistaa, ellei satu olemaan tietyn lähipiirin tai yhteiskuntaluokan edustaja.

 

Millerin ja Rosen kirja on mielenkiintoinen, mutta se on kirjoitettu varsin raskaasti ja se ei toivomallani tavalla saanut ajatuksiani liikkeelle. Odotin kirjalta jotain suurempaa ajatusta, mutta lopulta se kuitenkin vain käsittelee hallinnan tutkimusta ja sen tuloksia.

 

Tomi Tajakka

osuuskunta Idealeka

tomi.tajakka@idealeka.fi

 

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!