Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Lupa toimia eri tavalla

Kirjoitettu 17.12.13
Esseen kirjoittaja: Anniina Maukonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Lupa toimia eri tavalla
Kirjan kirjoittaja: Anssi Tuulenmäki
Kategoriat: 7. Innovointi, 7.3. Innovatiivisen yrityksen kehittäminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olimme syyskuussa LÄNin kanssa vierailulla Aalto-yliopistossa. Siellä meille piti esityksen itse Anssi Tuulenmäki. Hän puhui aikalailla samoista asioista, mitä kirjassakin esiteltiin, kuten strategisesta innovaatiosta sekä kokeilemisen kynnyksen madaltamisesta.

Strateginen innovaatio tarkoittaa sitä, että tehdään strategisesti erilaisia toimintamalleja kuin muut. Helpointa se on erittäin kehittyneellä ja vakiintuneella toimialalla: siellä kaikki toiminnot on aina tehty samalla tavalla ja tehdään edelleen. Otetaan esimerkiksi pankit. Jos Nordealta, Osuuspankilta ja Tapiolalta otettaisiin liikkeistä logot pois niin mistä tietäisit, kenen liikkeessä edes asioit?

Haasta toimiala!

Tiimiakatemia on strateginen innovaatio. Johannes Partanen on kumonnut mielenmallit koulusta; meillä ei ole luentoja, ei tenttejä, ei pulpetteja, eikä opettajia. Hänellä oli visio, jota kaksikymmentäyksi vuotta sitten hän pilotoi ensin yhdellä luokallisella vapaaehtoisia opiskelijoita. Homma toimi, ja opiskelijat olivat innoissaan tästä uudesta tavasta oppia. Sen jälkeen pikku hiljaa hommat on muotoutuneet siihen, mitä Tiimiakatemia on nykypäivänä. Nyt meistä on alettu ottaa mallia, ja syksyllä JAMKissa aloitti 200 hyvinvointialan opiskelijaa opiskelunsa tiimeissä.

Mutta miten pitäisi reagoida, kun ulkoisesti strateginen innovaatio toimii, mutta vuosien saatossa sisäiset toiminnot ovat muokkautuneet ja jämähtäneet tiettyyn pisteeseen? Tiimiakatemialla näin on mielestäni käynyt. Vaikka opiskelun muoto on mullistava, ei teot enää vastaa sitä hienoutta mikä Tiimiakatemiassa on. Asioita tehdään Tiimiakatemian omalla muokkautuneella kaavalla vuodesta toiseen, eikä kukaan uskalla rikkoa kaavaa. Vaikka meitä kannustetaan rohkeuteen ja rajojen rikkomiseen ja ajatuksien pöllyyttämiseen. Nyt olisi siis aika haastaa Tiimiakatemia toimialana, muuttaa jotain Tiimiakatemian sisäisiä toimintoja. Nämä toiminnot näkyvät kuitenkin ulos asti, jos lähdetään tekemään rohkeita kokeiluja jonkun tuotteen tai palvelun eteen.

Valmentajat ovat selvästi tajunneet myös, että jotain on muututtava. Aikaisemmin tiimeissä ei ollut johtoryhmiä, kunnes joku tajusi, että nyt tiimillemme on saatava johtoryhmä ja niin se on tullut kaikkien käytänteeksi, riippumatta siitä, miten se toimii tiimissä. Tänä syksynä kuitenkin pinkkutiimeissä on kolmenlaista eri johtamismallia; jorymalli, parijohtamismalli ja solumalli. Entinen absoluuttinen totuus jorysta ei enää olekaan totta, vaan tiimejä on haastettu kokeilemaan jotain uutta.

”Mitä kaikki toimialallasi tekevät samalla tavalla? Tee se eri tavalla.”

Soulinc on myös ottanut käyttöön oman strategisen innovaation. Mielestäni on hienoa, että otimme tiimissä rohkeasti esille sen, että jorymalli ei meillä toimi. Miksi tehdä jotain, jos se ei tuota haluttuja tuloksia? Siitä on opittu, ja samoja virheitä on turha tehdä uudelleen. Ei tehtaassakaan käytetä rikkinäistä konetta vuodesta toiseen, vaan se korjataan tai vaihdetaan uuteen. Me päätimme saman tien vaihtaa. Syntyi atomimalli, jossa alussa kaikki ovat johtajia ja kaikilla on mahdollisuus ottaa hommat käsiinsä. Emme myöskään ottaneet soluille perinteisiä nimiä emmekä menneet edellisten tehtävien mukaan, vaan loimme uudet omien tarpeidemme pohjalta.

”Kaikkein pahin epäonnistuminen on se, ettei opita mitään. Ja se, ettei edes yritä.”

Tammikuussa alkaa sitten atomimallimme kokeilu. Kirjassa todettiin mielestäni hyvin, että kokeilut onnistuvat aina. Joko syntyi se, mikä pitikin, tai sitten opittiin miten se ei ainakaan onnistu. Näistä syntyy toteutuksen ideoiden polku, eli hajuja siitä, miten homma pitäisi hoitaa. Näin meillä on tarkoitus tehdä. Sovitaan yhdessä mittarit, joilla mitataan atomimallin eri osien toimimista. Kuukauden päästä katsotaan, mitkä osat ovat mittarien mukaan toimineet ja mitkä eivät. Näin näemme, mitä osia pitää muuttaa ja olemmeko unohtaneet jotain tärkeää.

”Hyvin suunnittelemalla on saatu esiin puolet enemmän syitä!”

Usein ennen kokeilua suunnitellaan, koska ei haluta mennä asiakkaan luo puolivalmiin tuotteen kanssa. Jännittää. Mitä jos asiakas tyrmää ideani? Muista, idea ei ole vielä mitään! Idea on vasta raakile, joka tarvitsee muokkaamista edes tullakseen tuotteeksi tai palveluksi. Huonoa suunnittelussa on se, että silloin oikein kaivetaan esille niitä riskejä ja epävarmuustekijöitä, jotka vallitsevat NYKYTILANTEESSA. Ja ne taas syövät homman etenemistä, kun alkaa tulla pupu pöksyyn. Siksi, kun ensin kokeilet ihan raa’alla idealla tai tuotteella, asiakas voi antaa palautetta tuotteestasi, joiden perusteella muokkaat tuotettasi. Tällöin epävarmuustekijät poistuvat pikku hiljaa. Hienoa, eikö?

Nyt sinä kysyt: mutta entäs, kun esittelen ideani asiakkaalle, ja siinä on paljon aukkoja joihin en osaa vielä vastata? Sehän on mahtavaa! Olet oppinut jotain! Sitten sinä tietenkin otat niistä selvää ja poistat esteet.

Itsekin jämähdän usein suunnittelun tuomaan epävarmuuteen. Eikö olisi jo pitänyt oppia, että pitää tehdä ennenkuin kerkeää ajatella tarkemmin, niin silloin ei pelota. Rohkeita tekoja syntyy innostumisen vaiheessa, varsinkin itselläni olen huomannut sen. Onneksi atomimallia pohtiessamme otimme rohkean asenteen ja teimme päätöksen kuitenkin suhteellisen nopeasti, koska muuten oltaisi varmasti jääty vellomaan tuohon suunnitteluvaiheessa ilmenneisiin syihin. Ei oikeasti ennen kokeilua voi tietää, mitkä hommat toimii ja mitkä ei. Ne ovat vain arvailuja ja mielipiteitä nykyhetkessä.

”Täysin uutta ei voi suunnitella, se täytyy kokeilemalla luoda.”

Jotenkin kun saisi iskostettua ihmisten päähän sen, että idea ei ole vielä mitään. Idean toteuttmaisen kaavan tulisi mennä näin:

  1. minulla on idea
  2. jaan idean muille nopeasti
  3. annan muiden lisätä ajatuksia ideaani
  4. kokeilen ideaa (pilotoin)
  5. opin
  6. kokeilen ideaa (pilotoin)
  7. opin

kun se nykyään menee usein näin (kärjistetysti):

  1. minulla on idea
  2. pihtaan ideaa kauan kunnes jaan sen
  3. ideaani ei saa muokata, se on hyvä sellaisena kuin se on
  4. suunnittelen idean toteutusta
  5. näen kaikki epävarmuustekijät nykytilanteessa
  6. hylkään idean

”Vasta prototyypin tekemällä  epävarmuus alkaa vähentyä, vasta sitten uutta tietoa alkaa syntyä siitä, miten asia pitäisi oikeasti tehdä.”

Miksi ei kokeilla? Onko kokeilemisen ongelma kentälle menemisessä? Siinähän ei edes tarvitse myydä mitään, vaan pyytää apua. Eikö se ketuttaisi ihan todella paljon, jos ensin olisit hionut tuotettasi kuukauden päivät, ja sitten esittelet sen asiakkaalle ja hän ei pidäkään siitä? Jos jatkuvasti kokeilisi, loppuvaiheessa tuote olisi varmasti sitä, mitä asiakas haluaa.

Tietenkin joskus on myös luotettava omiin vaistoihin jotain tuotetta tai palvelua tehdessä. Kaikkea ei tarvitse toteuttaa juuri niinkuin asiakas haluaa, jos uskot tuotteeseesi. Näin tekivät esimerkiksi meidän pojat Asiakasnäkökulman kanssa; he suunnittelivat tuotetta noin puoli vuotta, kunnes tekivät ensimmäisen pilottinsa. Pojat olivat homman kanssa tosissaan alusta asti, joten he suunnittelivat palvelua pitkään antaakseen itsestään ammattimaisen kuvan. Asiakasnäkökulma on kuitenkin tekemisissä isojen yritysten kanssa, joiden kanssa pitää olla vakuuttava alusta asti, muuten he tuskin löytävät lisää aikaa kalenteristaan sinulle.

Strategia = agenda

Se, mikä yritystasolla on strategia, on yksilötasolla agenda. Elämäsi agenda. Agenda auttaa tekemään joko tai valintoja, sitten löytyy merkityksellisiä ihmisiä ja yksityiskohtia, agenda auttaa kestämään niskaan satavaa paskaa, se muuttaa arkiset asiat uskoksi, toivoksi, rakkaudeksi, innostukseksi ja unelmiksi. Eli käytännössä se tarkoittaa sitä, mikä on tavoitteesi, ja esimerkiksi miksi teet töitä Tiimiakatemialla.

Itselleni on selvää, mitä haluan akatemian aikana saavuttaa.Tietenkin MYMmin, sekä haluan kasvattaa omaa osaamistani mahdollisimman erilaisissa tehtävissä. Olen nuori, joten haluan saada erilaisia näkökulmia, kokemusta ja oppia lisää. Kirjassa todettiin, että ”motivaatio on 50% suorituksesta urheilussa”. Tämä tarkoittaa sitä, että eikö silloin kannattaisi käyttää paljon aikaa motivaation hakemiseen ja löytämiseen, oman agendan kehittämiseen? Tiimissämme olemme päättäneet käyttää viimeisen vuotemme juurikin tähän. Haluamme löytää jokaiselle ne omat tavoitteet, joiden saavuttaminen tuo motivaatiota työntekoon. Haluamme auttaa jokaista tiimiläistämme vielä akatemian aikana niin paljon kuin pystymme, jotta hänellä olisi mahdollisimman suuret mahdollisuudet saavuttaa unelmansa.

”Uuden luomisen kannalta vaikka kuminauhoilla ampuminen on hyödyllisempää kuin puku ja kravaatti päällä patsastelu.”

Soulincilla meillä on vakiintunut epävirallinen sanonta ”tehdään tosissaan, muttei vakavissaan”. Mielestäni siihen kiteytyy hyvin se, miten töitä pitäisi tehdä. Meillä tämä myös toteutuu hyvin, treeneissäkin yhtenä hetkenä saatetaan nauraa ja pursuilla ihan yli aiheen, ja seuraavana hetkenä tilanne on takaisin agendassa. Suhtaudutko työhösi riittävällä vakavuudella, jos se ei koskaan mene leikiksi?Tästä on ollut paljon puhetta Tiimiakatemialla lähiaikoina, kun ihmiset eivät osaa enää tuottaa muuta kuin hassuja esityksiä esimerkiksi vahvareihin. Informaatio jää vähäiseksi, mutta ilman hauskuutta on taas liian kuivaa. Kuinka yhdistää nämä kaksi tekijää? Työt on kuitenkin tehtävä tosissaan ja varsinkin akatemialla, on tuotettava lisäarvoa yhteisölle.

Usein loppupeleissä on niin sisällä kaikissa toiminnoissaan niin työajalla kuin vapaalla, että on vaikeaa ajatella miten asian voisi tehdä toisin. Toimiala tai toimintamalli on sinun pääsi sisällä: ei ole oikeasti mitään tiettyä mallia, miten vaikka ruokakaupan tulisi toimia, mutta on kovin vaikea miettiä miten se voisi toimia eri tavalla ja lähteä kokeilemaan sitten sitä. Maailma ei ole todellakaan vielä valmis. On todella paljon mahdollisuuksia luoda uutta. Kun joku vain uskaltaisi kokeilla!

Lopuksi lause kirjasta, jonka toivon tämän esseen jälkeen jossain ihmisessä toteutuvan.

”Pääasia ei ole ”oikea” tulkinta, vaan oma mielipide, sielun liikahdus ja sitä kautta ajatusten muuttuminen toiminnaksi erilaiseksi kuin ennen ja erilaiseksi kuin muilla.”

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!