Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Jazz

Kirjoitettu 20.02.15
Esseen kirjoittaja: Aleksi Saarinen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Jazzia Johtamiseen
Kirjan kirjoittaja: Patrick Furu
Kategoriat: 4. Johtaminen, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut, 4.4. Johtamisen haasteet, 4.8. Johtamisen käsikirjat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jazzia Johtamiseen!

Olemme kuluneen kolmen viikon aikana kuluttaneet tiimin kanssa suurimman osan treeniajasta vision, mission ja tavoitteiden luomiseen. Visio ja missio luonnistuivat kohtuu mutkitta, mutta tavoitteiden tekemisessä alkoi homma hiertämään.

Treenit etenivät siihen asti ihan kivasti kunnes alettiin yhdessä keskustelemaan siitä, että mikä olisi vuodelle 2015 sellainen yhteinen ja iso tavoite jota kohti lähteä tiiminä menemään. Huomasin, että selvästikään asia ei osaa tiimistä kiinnosta pätkääkään. Päätinkin lukaista kirjan jossa käydään läpi jokaisen yksilön vahvuuksia ja kuinka niitä käytetään hyödyksi oli tilanne mikä tahansa. Jazzia johtamiseen, on nimensä mukainen kirja. Kirjassa esitetään paljon keinoja hoitaa asioita improvisaatiolla.

Aloitetaan visiosta. Paljon olen kuullut mielipiteitä siitä että kannattaako vision luomiseen keskittyä ollenkaan. Itse olen sitä mieltä että visio on tärkeä asia ja sen eteen pitääkin hieman nähdä vaivaa. Kirjassa mainitaan selkeästä visiosta ja sumeasta visiosta. Selkeällä visiolla tarkoitetaan jotain super konkreettista (Maailman paras ruokakauppa), jonka jossain vaiheessa voi saavuttaa ja se on käsin kosketeltavaa, kun taas sumea visio (Tiimiakatemian visio) on joku häilyvä asia kaukaisessa tulevaisuudessa eikä kukaan yksittäinen henkilö voi sitä sen tarkemmin selittää tai saavuttaa. Kumpi nyt sitten on parempi? Vai onko kummassakaan mitään järkeä? Omasta mielestäni visio on yhteinen haave jonka voi totetuttaa vaan jos jokainen on valmis tekemään helkkarin paljon duunia. Se on yhteinen tahtotila joka ajaa jokaista eteenpäin. Vision ei ole tarkoitus olla jarru tai taakka. Meidän visiona tällä hetkellä on olla Tiimiakatemian ”Yrittämään innostavin tiimiyritys”. Erittäin häilyvä visio, mutta silti seurattava. Itse olen innoissani meidän omasta visiosta. Ja koska olen innoissani, niin se on minulle riittävä ja tärkeä!

Kun kuljetaan kohti visiota on asetetteva tavoitteet. Tavoitteet voi olla suuria tai pieniä. Poiketen visiosta, tavoitteet voidaan sitouttaa tiimin, projektin tai yksilön tasolle eikä yksikään taso ole toista tärkeämpi. Tämä oli asia jota emme tiimiyrityksenä ymmärtäneet. Vaan aloitimme väittelyn miten tavoitteet pitää luoda. Totuus on se, että meillä ei kellään ole tavoitteiden luomisesta mitään kokemusta muutakuin henkilökohtaisella tasolla. Yksikään menestynyt yritys tai yhteisö ei olisi onnistunut jos heillä ei olisi ollut tavoitteita. Kirjassa esitellään 2 tavoitteiden asettamis kaavaa:

  1. S.M.A.R.T (Specific, measureable, attainable, relevant, time-bound)
  2. H.A.R.D (Heartfelt, animated, required, difficult)

Kirjassa puhutaan myös niin sanotuista perinteisistä tavoitteista. Jotain sellaista mistä ihmiset eivät saa kiinni, jotain sellaista mikä ei ole tarpeeksi haastavaa. Pelataan niin sanotusti varman päälle. Kirjassa todetaan että yksikään yritys perustavoitteilla ei pysty huipputuloksiin. Omasta mielestäni meidän tiimin on päästävä pois perustavoitteista ja siirtyä käyttämään esimerkiksi H.A.R.D tavoitteita. Kysymykset joihin tässä mallissa haetaan vastauksia:

  1. Onko tavoite jotain mikä merkitsee enemmän kuin maallinen mammona ja maine?
  2. Onko tavoite mahdollista visualisoida niin että jokainen jäsen sen ymmärtää?
  3. Onko tavoite elintärkeä tiimille? Onko tavoite aivan välttämätön?
  4. Vaatiiko tavoitteeseen pääseminen joitakin uusia taitoja jäseniltä? (Jos vastaus KYLLÄ, hyvä)

S.M.A.R.T vastikään:

  1. Onko tavoite merkityksillinen jokaiselle? Onko se tarpeeksi yksinkertainen?
  2. Voidaanko sitä mitata jollain mittarilla?
  3. Onko saavutettavissa, mutta silti kunnianhimoinen?
  4. Onko tavoite oleellinen?
  5. Onko tavoite helposti aikataututettavissa?

Yllä olevat kysymykset eivät välttämättä avaudu yhdelle tai kahdelle ihmiselle, mutta yhdessä mietittynä päästään varmasti oikeaan ratkaisuun. Molemmissa malleissa kuitenkin olennaista on se että näitä tavoitteita ei ole asetettu koneille vaan ihmisille ja jokaisen ihmisen ajatukset on otettava näissä huomioon. Omasta mielestäni meillä on vieläkin hieman ”konemainen” meininki. Ajattelua vierastetaan ja tekemistä kunnioitetaan. Ihmiset on luotu ajattelemaan ja pyrkimään jatkuvaan kehittymiseen. Miksi estää kehittymistä vain tekemällä samoja asioita mitä joka ikinen päivä muutenkin tekisit?

Näillä ajatuksilla siirrytään seuraavaan päivään ja mennään eteenpäin. Haluaisin tällä kirjoitelmalla innostaa ihmisiä luomaan yhteistä visiota ja tavoitteita. Välillä ihmisen kuuluu ajatella! Tässä on koko elämä aikaa tehdä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!