Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Jazzia johtamiseen

Kirjoitettu 12.04.15
Esseen kirjoittaja: Sanni Oranen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Jazzia johtamiseen
Kirjan kirjoittaja: Patrick Furu
Kategoriat: 4. Johtaminen, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut, 4.4. Johtamisen haasteet, 4.5. Projektien johtaminen, 4.6. Strategiakirjat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kirjassa pohditaan mitä yhteistä on jazzilla ja johtamisella. Mielenkiintoinen kirja, itse opin ainakin paljon uutta jazzista, mutta toki myös johtamisestakin.


 

 

Hyvän johtajan pitäisi saada tavoitteita asettaessaan aikaan tunnereaktio. Tunteiden avulla ihmisen pystyy motivoimaan mihin tahansa. Henkilön täytyy osata kuvitella päässään, kuinka hyvältä tuntuu, kun tavoite on saavutettu. Tätä apuna käyttäen voisi yrittää esimerkiksi tiimiakatemialla motivoida tiimiläisiä tekemään kirjapisteitä. On tosin hieman hankalaa keksiä, mikä herättäisi niin paljon tunteita, että se motivoisi ihmiset lukemaan.

Tähän mennessä olemme kokeilleet välitavoitteita ja painostusta. Itse mietin, että olisiko vaikka hyvänhenkinen kilpailu ja sparraus esimerkiksi Stiimin ja Aiton kesken hyvä motivaattori? Jos vaikka kaksi samassa tilanteessa olevaa henkilöä laitettaisiin pariksi ja heidän täytyisi sparrata toisiaan tekemään pisteitä. Tottakai parhaille olisi tiedossa palkkio. Ainahan voi kokeilla!

 

Kirjassa oli kappale ja taulukko “Beethoven vastaan Duke”, mielestäni taulukko kuvasti jollain tavalla myös tavallisen koululaitoksen ja tiimiakatemian tyylisen koululaitoksen eroja. Tai perinteisen vanhanaikaisen yrityksen ja uuden ja innovatiivisen yrityksen eroja. Beethovenin mallissa johtaja toteuttaa omaa visiotaan, kun taas Duken mallissa jokainen saa johtaa vuorollaan, kuten esimerkiksi tiimiakatemialla. Jokainen meistä voi ottaa vastuuta ja johtajuutta vaikkei kuuluisikaan johtoryhmään, esimerkiksi projektijohtajuuden. Tiimiakatemialla opettelemme myös koko ajan itsemme johtamista, mihin myös muiden johtaminen perustuu.

 

Minun mielestäni tiimiyritys on aikalailla samanlainen kuin jazz yhtye. Siellä jokainen loistaa vuorollaan, kaikki saa heittää ideoita, läsnäolo ja yhdessä tekeminen on tärkeää yhteisen sävelen ja kielen löytämisessä. Kun luotat tiimiläisiisi, voit nauttia siitä mitä luotte yhdessä. Jos joku mokaa, kaikki tukevat ja ottavat vastuun yhdessä. Jazzissa, jos joku soittaa väärän soinnun, sitä toistetaan niin monta kertaa, että yleisö luulee sen jopa kuuluvan musiikkiin.

 

Yhteinen kieli jazzissa on erittäin tärkeä, sillä sekunneissa pitää pystyä viestittämään ilman sanojakin mitä seuraavaksi tapahtuu. Tiimiyrityksessäkin viestintä on yksi tärkeimmistä asioista, niin tiimin omissa asioissa kuin jokaisessa projektissakin. Useimmiten kaikki “kusahtaa” viestinnän olemattomuuteen tai epäselvyyteen. Kukaan ei ole perillä siitä, mitä kukakin tekee. Oman tiimin kehittyessä näistä asioista ei välttämättä tarvitse aina sopia, kun kaikki jo tietävät mitä tehdä. Tiimillekin kehittyy yhteinen kieli tai ainakin yhteiset käytännöt, jota ei välttämättä edes tiedosta noudattavansa.

 

Läsnäolo on yksi tärkeimmistä luottamuksen rakentajista tiimiyrityksessä. Pitää olla perillä siitä mitä on meneillään ja muiden täytyy tietää mitä sinä teet. Olen tämän kevään aikana huomannut, että kun olemme jokainen tehneet töitä siellä täällä, toimisto tapaamiset, sekä jopa treenit ovat vähentyneet, eikä kaikki pääse paikalle; nämä kaikki ovat syöneet luottamusta. Toivonmukaan ainakin Learning Circuksen jälkeen pystymme näkemään vähän useammin. Lisäksi syksyllä viimeistään täytyy palata kunnolla ruotuun. Meidän täytyy järjestää vähintään yksi sellainen tapaaminen viikossa johon jokainen meistä pääsee.

 

Tiimissä päätökset tehdään yhdessä ja aina se oma kultainen idea ei ole paras. Tämän olen oppinut akatemialla hyvin. Ennen tänne tuloa olin paljon jääräpäisempi, enkä suostunut luopumaan mielipiteistäni ja ideoistani ilman kunnon perusteluita. Täällä olen kuitenkin todennut, että on toki hyvä tuoda omat mielipiteet julki, mutta niitä täytyy olla valmis kehittämään ja muuttamaan. Ihan mitä tahansa päätämmekään, saatan olla pettynyt valintaan, mutta jos muut ovat sitä mieltä, että se on paras vaihtoehto niin minun täytyy vain sopeutua siihen. Voin miettiä kuinka tehdä valinnastamme mahdollisimman hyvä ja antaa kehitysehdotuksia.

 

Kirjan mukaan erilaisia mittareita tärkeämpiä ovat kielikuvat, joita käytetään. Eli vaikka yrityksen motto tai visio, voi olla tälläinen kielikuva. Se tsemppaa eteenpäin, jos se on positiivinen. Esimerkiksi meidän “motto” tms on: täyttä höyryä eteenpäin. Mielestäni olemme ainakin viimeisen vuoden aikalailla toteuttaneet tätä. Vaikka se on hieman huumorisävytteinen, niin voin olla ylpeä tiimistäni ja siitä kuinka kaikki laittaa itsensä likoon, jos tarvitaan. Uskon, että tämäkin vitsillä syntynyt lausahdus, on ohjannut kulttuuriamme. Olen huomannut myös, että mitä tahansa sanon treeneissä tai muualla, voidaan ymmärtää väärin. Puhun melko suoraan ja olen monesti herättänytkin vähän vääränlaista keskustelua sanomalla ehkä hieman väärin sanoin joitakin asioita.

Mielestäni Ilari oli kuullut hyvän esimerkin viestinnän tärkeydestä jossakin ja toi sen meille treeneihin. Ensin hän pyysi meitä kaikkia antamaan hänelle palan paperia. Siinä sitten jokainen meistä repi palan paperia ja antoi sen Ilarille. Jokaisella oli hieman eri kokoinen pala. Tämän jälkeen Ilarilla oli siis kasa paperisilppua, vaikka todellisuudessa hän oli tarkoittanut ihan A4 kokoista paperia.

Tämä kertomus kuvastaa viestinnän tärkeyttä. On siis tärkeää, että osaat sanoa tai selittää asian niin, että muutkin sen ymmärtävät. Hyvin usein, etenkin tekstiviestistä tai luetusta tekstistä on helppo ymmärtää väärin, sillä et näe ihmisen eleitä ja ilmeitä, tai kuule eri äänenpainoja.

 

Sanni Oranen

Osuuskunta Stiimi

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!