Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

4 tunnin työviikko

Kirjoitettu 14.12.14
Esseen kirjoittaja: Tuomo Kuisma
Kirjapisteet: 2
Kirja: 4 tunnin työviikko
Kirjan kirjoittaja: Timothy Ferris
Kategoriat: 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut, 3.3. Yrityksen roiminnan kehittäminen, 3.4. Uusia tuulia ja haasteita yrittämiseen, 7.1. Luovan ajattelun työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tiimissämme suurta huomiota saanut Timothy Ferrisin kirja 4 tunnin työviikko aiheutti uteliaisuutta ja pian netin selailun jälkeen kirja löytyikin postilaatikostani. Suhtauduin hieman epäilevästi (monelta osin teen näin kirjan lukemisen jälkeenkin) moniin kirjan antamiin ohjeisiin, mutta paljon kansien väliin on saatu ujutettua järkeäkin. Neljä tuntia töitä viikossa, samalla leppoista elämää ulkomailla oleskelemalla kuulostaa utopistiselta ajatukselta, mutta ei tietyssä pisteessä varmasti mahdottomalta.

 

Touhukkuus ei ole tehokkuutta

Suurimpana juttuna minkä sisäistin pitkälti itseeni, on se, ettei touhukkuus ja kiireiseltä vaikuttaminen ole todellakaan tehokkuutta. Esimerkiksi viimeisimpänä nousee mieleen tekemämme joulumessuprojektin myynti- ja suunnittelupäivät, jolloin käytännössä teimme töitä, mutta tehokkuus oli nollan luokkaa. Etenkin Tiimiakatemialla olen itse sortunut useaan otteeseen tähän kiroukseen ja huomannut että lukuisista tehdyistä tunneista ei ole jäänyt käteen juuri mitään. Ei ainakaan rahallisesti saatika opillisesti. Ohjenuoraksi itselleni otankin sen, että jos teen jotain (joko työhön tai vapaa-aikaan liittyvää) pyrin tekemään sen tehokkaasti, enkä kuluta aikaani turhaan. Tällöin työtehtävät saa nopeammin tehtyä ja aikaa jää sen jälkeen vaikkapa hauskojen kissakuvien selailuun. Oman asuntoni siivoukseen sain kulumaan noin kaksi tuntia, asunnon sotkuisuudesta murehtimiseen käytin noin kaksi kuukautta. Tämä kertoo varmaan aika paljon.

Tehokkuuteen auttaa joka päivälle simppeli tehtävälista, jossa on kaikki pakolliset tehtävät listattuna ja mielellään vielä aikataulutettuna. Hauskana, mutta ajatuksia herättävänä pointtina Ferris mainitsee työpäivän ”sydänkohtaus”-tekniikan, jonka avulla esimerkiksi kahdeksan tunnin työpäivä pitäisi tiivistää kahteen tuntiin, jos sydänkohtaus iskisi heti tämän jälkeen. Tällainen ajattelu saa asettamaan tehtävät nopeasti todelliseen tärkeysjärjestykseen ja suorittamaan ne nopeammin ilman turhanpäiväistä hortoilua sinne ja tänne. Tällaisessa tehokkuudessa ehkä eniten auttaa se, että tekee kaikista ikävimmät työtehtävät ensimmäisenä. Tämän jälkeen on helppo jatkaa eteenpäin ja nauttia seuraavien helppoudesta. Tällöin aikaa ei kulu myöskään murehtimiseen ja pelkoon tehtävän suorittamisesta (esimerkkinä aiemmin mainittu asunnon siivous).

 

Raha vs. se mitä rahalla saa

Rahahan on todetusti huono motivaattori, mutta silti se on itselleni merkinnyt monesti varsin paljon. Kuitenkin olen ajattelussani huomannut muutosta siihen, että ajattelen enemmän asioita mitä rahalla saa, enkä itse rahasummaa tai suurta rahakasaa. Tämä auttaa motivoitumaan ja esimerkiksi uuden hifisarjan hankkiminen tuntuu konkreettissemmalta kuin 1000 euroa tilillä. Pointti oli melko huono, mutta tästä aasinsiltana pääsee siihen mitä Ferris kirjassaan ajaa useasti takaa. Monesti ihmisillä on ajatuksena tehdä hillittömiä viikkotyötunteja ajatuksena, että joskus tilillä on paljon rahaa ja joskus on sitten aikaa rentoutua ja tuhlailla raskaasti ansaittuja rahoja rentoutuen. Entä jos tällaisen ”tuhlailun” ja rentoutumisen ujuttaa jo tähän elämäntilaan eikä vain odota eläkepäiviä? Ferris puhuu paljon ”minieläkkeistä”, joita viettää nykyisessä elämässään.

Itsensä kehittämisestä ja peloista

Olen lukenut muutamia kirjoja, joista osa kehottaa pysymään omalla mukavuusaluellaan ja osa taas laajentamaan sitä aktiivisesti. Ferrisin kirja sijoittuu jälkimmäiseen kategoriaan ja jonkinasteisen pohdiskelun jälkeen alan olla siinä tuloksessa, että siinä Ferris on myös oikeassa. Vaikka oman mukavuusalueen laajentaminen onkin todella työlästä, on lopputulos siinä lähes aina plussan puolella. Kirja neuvoo kohtaamaan yhden pelon päivittäin ja tällaista ohjenuoraa olen aina tilaisuuden tullen pyrkinytkin noudattamaan. Pelko on itselleni muovannut elämää monella tavalla, usein pelkästään negatiivisesti. Siksi tällainen toimintatapa tuntuu sekä hankalalta, mutta myös palkitsevalta.

 

Irtonaista ja sekalaista sieltä täältä

Kirjasta jäi paljon asiaa, mikä vaatii sulattelua, ja jota on hankala kirjailla jotenkin järkeviksi kokonaisuuksiksi. Kysymykset kuten ”mikä minua innostaa?” jäävät pyörimään mieleen ja toivon mukaan tietyllä tapaa muokkaavat ajattelua kohti omaa unelmatietä. Lisäksi mieleen jäi 80/20 – malli, jonka mukaan Ferris toimi verkkokauppansa asiakkaita karsiessaan. 20 % asiakkaista toi 80 % tuloista, ja tämän huomatessaan hän karsi loput 80 % asiakkaista pois, säästäen tuhottomasti aikaa. Nykyisessä tilanteessa tällainen jaottelu on hankala, mutta asiakasmäärien (mahdollisesti) kasvaessa jonkunlainen jaottelu lienee hyvä tehdä. Yksi hyvä vinkki mikä jäi mieleeni myös, on ”ehdota ratkaisuja mielipiteiden sijaan”. Siinäpä pohdittavaa.

 

Kirjaa suosittelen ehdottomasti kaikille. Vaikka kaikkia ohjeita ei voi, eikä pidäkään ottaa sataprosenttisesti, löytyy jokaiselle jonkunlaisia ohjeita miten tehostaa omaa työntekoaan ja elämäänsä yleisesti.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!