Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Meillä ei oo vapaata tahtoa!

Kirjoitettu 26.01.16
Esseen kirjoittaja: Aleksi Halsas
Kirjapisteet: 1
Kirja: Free Will
Kirjan kirjoittaja: Sam Harris
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.04. Johtaminen, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Onko meillä vapaata tahtoa vai onko se vain illuusio, on aihe jota Sam Harris kirjassaan käsittelee. Itse asiassa Sam Harris väittää, että vapaantahdon kutsuminen illuusioksi on jo osa illuusiota. Törmäsin Sam Harrisin työhön muistaakseni ensimmäistä kertaa hänen ollessaan vieraana Joe Rogan Experiencessä. Silloin Sam Harris argumentoi vahvasti vapaan tahdon olemassa oloa vastaan ja vakuutti minut, vaikka Joe Rogan ei hirveän vakuuttunut ollutkaan. Sam Harrisin perus väittämä on se, että meillä ei ole vapaata tahtoa ja kaikki päätöksemme ovat ennalta määrättyjä, aikaisempien tapahtumien toimesta.

Annan tästä muutaman esimerkin:

  1. Neljä vuotias poika leikkii isänsä aseella ja tappaa sen seurauksena nuoren naisen. Asetta säilytettiin lapsen ulottuvilla ja ladattuna. Yleisesti ottaen voisin sanoa, että nelivuotiasta ei pidetä vastuullisena teoistaan, joten vastuu siirtyy vanhemmille, mutta minkä takia asetta on säilytetty niin kuin sitä on säilytetty?…
  2. 12- vuotias poika, jota on pahoin pidelty pienestä pitäen, ampuu tarkoituksella nuoren naisen, koska nainen kiusasi häntä. Pojan tausta on selkeästi vaikuttanut hänen käytökseensä ja nainen myös kiusasi häntä, mutta onko ampuminen silti pojan vika? Kysymys on jo haastavampi ja sillä rajalla, että onko 12 vuotias vastuullinen. Jos nyt kuitenkin hyppäisit 12 vuotiaan pojan kenkiin ja sinua oltaisiin pahoin pidelty viimeiset 10 vuotta päivittäin, niin pystyisitkö toimimaan samassa tilanteessa eri tavalla, kuin miten poika toimi?…
  3. 25- vuotias mies, jolla oli loistavat vanhemmat ja täydellinen lapsuus, ampuu tuntemattoman nuoren naisen, ”ihan vain pitääkseen hauskaa”. Onko tämä miehen vika?… Yleinen mielipide on, että tämä on ehdottomasti hänen vikansa, mutta mistä ajatus siitä, että tappaminen on hauskaa on hänelle tullut?…
  4. 25- vuotias mies, jolla oli loistavat vanhemmat ja täydellinen lapsuus, ampuu tuntemattoman nuoren naisen, ”ihan vain pitääkseen hauskaa”. MRI kuvaus kuitenkin paljastaa golf pallon kokoisen kasvaimen hänen etuaivokuoressaan (etuaivokuori vastaa tunteiden ja käyttämisimpulssien kontrolloinnista, nykytieteen käsityksen mukaan). Onko tämä henkilö vastuussa teoistaan, vaikka hänen käytöksensä voidaan osoittaa olleen kasvaimen syytä?…

Jokaisessa tapauksessa nuori nainen kuolee ja jokaisessa tapauksessa hänen kuolemansa johtuu tapahtuma ketjusta, joka tapahtuu toisen ihmisen aivoissa. Sam Harris nostaa esiin erityisesti eron 3 ja 4 tapauksien välillä, sillä nykyisessä kulttuurissamme aivokasvain jollain tavalla muuttaa moraalista vastuuta, vaikka myös 3 esimerkissä henkilö luokitellaan motiivin perusteella psykopaatiksi ja harvemmin itse päättä ryhtyvänsä psykopaatiksi. Molempien alkuperänä pidetään ihmisen omaa biologiaa, mutta toinen näistä on selitettävissä tarkemmin fysiologisesti. Toisaalta kasvaimet syntyvät pitkälti epäterveellisten elintapojen pohjalta, jolloin aivokasvaimen syntyminen, voidaankin perustella esimerkki nelosen omaksi syyksi. Tällöin epäterveellisen ruuan syöminen olisi kuitenkin lähtökohtaisesti rikos.

Haasteena tässä on myöskin se, että henkilön on mahdotonta päättää minkälaiseen tietoon hän törmää. Hän ei välttämättä kuule missään vaiheessa tiedosta, jonka perusteella hän pystyisi välttämään syövän syntymisen ja näin syövän syntyminen ei hänen vikansa olekaan. Tämä ei tarkoita sitä, että meidän täytyisi lopettaa toimintamme ja maata vaan sängyllä. Tai sitä voit itse asiassa kokeilla, se käy yllättävän haastavaksi sillä sinulla nousee hyvin nopeasti mielihaluja tehdä muitakin asioita, kuin vaan maata sängyllä, jotka ovat jo ennalta määritelty ympäristösi ja kokemustesi pohjalta.

Ongelma vapaan tahdon kanssa ei ole siinä, että siinä ei ole mitään järkeä objektiivisesti, vaan siinä, ettei sitä ole subjektiivisesti. Tämän huomaa hyvin helposti tutkimalla omaa ajatuksenjuoksuaan ja esitän tämän nyt esimerkin kautta, niin että kaikki näkevät:

Kirjoitan loppu esseeeseen mitä ikinä haluan. Kaikki kirjoittamani tulee tietenkin olemaan omien päätöksieni tulosta. Kukaan ei pakota minua kirjoittamaan mitään mitä en halua ja kukaan ei ole määrittänyt minulle sanoja tai aihetta josta kirjoitan. Voin kirjoittaa siansaksaa tai Suomea ihan miten haluan ja mikäli haluan laittaa omenabanaanijuustokakun tähän lauseeseen, voin sen tehdä. Kun nyt kuitenkin tarkkailen tätä tajuntani virtaa, voin todeta että ei tämä vapaus ylety kovin syvälle. Mistä ajatus omenabanaanijuustokakusta oikein tulee, ja miksi en laittanut lauseeseen esimerkiksi juoksevaa norsua? En tiedä. Minulla on tietenkin vapaus vaihtaa tuota sanaa, mutta jos teen näin niin miten voisin perustella sen vaihtamisen, miksi tein sen? Olenko vapaa valitsemaan, että omenabanaanijuustokakku sopii tuohon lauseeseen paremmin, vaikka minusta ei tunnu että se on yhtään sen parempi sana kuin juokseva norsukaan? Olisinko voinut kirjoittaa siihen jotakin mistä en ole ikinä kuullutkaan? Ymmärrätte varmasti mistä tässä on kysymys, en tiedä mistä sanat tulevat mieleeni ja en voi täten muuttaa mieleni toimintaa.

Hirviiiiiommmm, kai tämäkin essee täytyy joskus lopettaa, mutta banaanit ovat kuitenkin edelleen aika makeita. Eipä meillä siis vapaata tahtoa ole.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!