Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hivutus

Kirjoitettu 30.08.16
Esseen kirjoittaja: Sanni Oranen
Kirjapisteet: 2
Kirja: huimaavat korot
Kirjan kirjoittaja: Mirja Tervo
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tykkään kyllä kengistä, mutta tämä kirja oli minulle hieman liikaa. Liikaa jalkoja. Liikaa negatiivisia mielikuvia. Liikaa turhaa sepustusta. Kirja kertoo Suomalaisesta naisesta, joka pääsee töihin merkkikenkien liikkeeseen New Yorkiin. Itselleni tulee tässä kohtaa kuva Sinkkuelämästä ja Carriesta, jota olenkin aina mielelläni katsellut.

Tämä luksuskenkien myyminen on kuitenkin kaukana luksuksesta. Asiakkaat ovat kamalia mätine varpaankynsineen, palautuksineen, valituksineen, sukkahikineen, tylyine käytöksineen… Ja silti kenkiä pitää saada rutkasti myydyksi, koska myyjillä on tulospalkkaus. Ja se on tulos tai ulos. Näinpä siis myyjienkin kesken peli on raakaa. Varastetaan toiselta asiakkaita ja puukotetaan työ”kaveria” selkään. Tämä kuulostaa minun mielestäni brutaalilta, koska minulle tärkeintä työssä on työilmapiiri ja työyhteisö.

 

Missä on tiimihenki? Eikö nämäkin kenkämyyjät toimisi paremmin tiiminä. Tiimiakatemian aikana olen asennoitunut jo siihen, että on tiimi josta saa tukea ja uutta innostusta kaikkiin hommiin. Tottakai myynnissä on hyvä olla pientä kilpailua, mutta ei minua ainakaan kannustaisi hyviä ystäviäni vastaan kilpaileminen. Raha ei toimi minulla kovin hyvin motivaattorina, ennemmin tulen tyytyväiseksi hyvästä palautteesta ja hymyilevistä asiakkaista.

 

Suomessa tällaisia statussymboleita – yli 500 dollarin kenkiä – ei ehkä arvosteta samalla tavalla kuin New Yorkissa- tai minä en ainakaan pidä niitä arvossa. Vaikea siis samaistua näihin asiakkaisiin. Itsekin ostan merkkikenkiä, mutta pääasiassa ne maksavat alle sata euroa ja ovat Nikejä. Ostan niitä, koska ne ovat hyviä. Suomessa vastaavantyyppinen myynti ei toimisi ainakaan tällä tuotteella, tai asiakasryhmä olisi hyvin pieni. Minulla on ainakin sellainen kuva, että Suomessa ei kehdata ostaa hienoja ferrareita ja kalliita merkkiasioita, vaikka olisikin varaa, koska sitä pidetään ylimielisyytenä. Täällä suurin osa kansasta kuuluu keskiluokkaan – toisin kuin rapakon toisella puolen, jossa tuloerot ovat huomattavasti suurempia.

 

Itse koen myös myyntitaktiikkana omakseni ihmisläheisemmän myynnin. Tykkään rupatella asiakkaiden kanssa, ja sitä kautta mahdollisesti löytää heidän tarpeitaan. Koen, että hyvä asiakaspalvelu on myös iso osa myyntiä, etenkin Suomalaisessa myyntikulttuurissa. Minä ainakin koen hyökkäävät myyjät vain ärsyttäviksi ja silloin en ainakaan osta mitään. Mukavalta myyjältä on mukavampi ostaa. Suomessakaan myyjän ei silti pidä odottaa, että asiakas tulee myyjän luo. Päinvastoin – myyjän on päästävä asiakkaan luo. Täällä ei saa tuputtaa, vaan täytyy olla asiakkaan kanssa samalla puolella. Sitä voisi kutsua hivuttautumiseksi. Hivutusmyynti on minun mielestäni paras taktiikka.

 

Hivutusmyynnin vaiheet:

1.Asiakas astuu kauppaan.

2.Tervehdi kolmen sekunnin kuluttua, ei siis liian aikaisin. ÄLÄ myöskään mene liian lähelle fyysisesti.

3. Anna asiakkaan kierrellä hetki.

4.Yllätä, kun asiakas on kunnolla sisällä kaupassa ja katselee jotakin tuotetta. Sano tähän tyyliin “Moikka, oisitko apua tarvinnut?” TAI “mitenkäs hurisoo?(mikä ny o luontevata siulle)”

5.Asiakas vastaa, että En. TAI Hyvin hurisoo, koska Suomessa kaikilla hurisoo aina hyvin vaikka ois oma koira just kuollu. Tunteista ei SAA puhua.

6.Ohita vaihe 5. ja sano: Siinä onkin ihana se *kylpytakki*, se on ihan kokonaan puuvillaa ja kiva kun on froteeta se sisus niin ei jää iho sillein ällösti märäksi.

7.Tässä kohtaa asiakas ei voi olla vastaamatta, (Tai jos on niin voit luovuttaa ja luottaa että kyllä se jotain ostaa.)jatkatte siis rupattelua tyyliin:  

  • Asiakas: Aijaa. 
  • Sä: Joo mulla on itellä toi pinkki. Ja miehellä sininen (eikä sulla mitään miestä ees oo). 
  • Asiakas: Joo, mä itseasiassa tarvisin mun miehelle jonkun joululahjan. 
  • Sä: Aijaa, millasta oot miettiny? 
  • Asiakas: En kyllä yhtään tiiä, se on aina niin vaikee. 
  • Sä: Niinhän se on.. mut hei, mä ostin mun miehelle tällasen parranajosetin. Ei ne kuitenkaan ikinä niitä ite osta.  
  • Asiakas: Joo, se vois olla kyllä… Pitää kattoo..  
  • Sä: Tota Hotakaisen kirjaa on mennyt kyllä tosi paljon. (Oikeesti 2 kpl, muista liiotella-> tulee menemään)

8.Asiakas nappaa hotakaisen ja sanoo vielä kattelevansa.

9.Tulee kassalle ja ostaa hotakaisen ja villasukat ja salmiakkia.

 10.Sä möit sen. Olet nyt käynyt hivutusmyynnin ekan oppitunnin.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!