Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

UnFuck Yourself

Kirjoitettu 24.12.20
Esseen kirjoittaja: Jim Leväsluoto
Kirjapisteet: 2
Kirja: Unfuck Yourself
Kirjan kirjoittaja: Gary John Bishop
Kategoriat: 1. Oppiminen, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kuuntelin kirjan Unfuck Yourself, jonka on kirjoittanut Gary John Bishop. Tämä oli upea kirja kuunnella tämän syksyn jälkeen. Pop-up tapahtumaa, kun yritin projektiryhmäni kanssa järjestää niin voin sanoa, että mieleen putkahti ajatusta jos toista. Kaikkia ajatuksia ei voi kontrolloida ja useammat ajatukset tulevat automaationa ja ovat negatiivisia. Joka päivä kumminkin tein asioita mitä mieli tai ajatukset eivät hetkellisesti olisi halunnut, mutta niin se kuuluu pitää rytmi tekemisessä. Aina ei tarvitse olla hyvä päivä, mutta aina voi toimia niin kuin olisi.

Olen myös odotellut eri asioiden motivaation ajatuksia, jotta alan tekemään, mutta se on väärin ja nyt vien esimerkiksi kirjat käytäntöön. Ei se tule se ajatus, että tätä pitäisi tehdä tai tätä haluaisi tehdä aina. Sitä pitää vain alkaa tekemään. Muutokset tehdään tekemällä eikä odottelemalla. Kun tekee asioita niin silloin ajattelu vaihtuu siihen tekemiseen. Ajatukset aina muuttuvat tekojen mukaan. Ajatukset ovat automaattisia, joten se muokkaantuu tekemisen mukaan. Jos teet jotain niin märehtiminen turhista asioista katoaa ja tärkeimmät ovat pinnalla. ”Ilman tekoja ajatukset ovat vain ajatuksia.”

Olen jo kesken kirjan kuuntelun päättänyt, että seuraavan kirjan kuuntelen tai luen kahden päivän päästä. Noin kahden päivän välein aloitan siis uuden kirjan lukemisen tai kuuntelemisen, mutta maksimissaan 3 päivää saa olla viimeisestä. Sitten välipäivät ovat reflektioille. En enää odota sitä taianomaista fiilistä, jolloin tekisi ja olisi fiilis tehdä reflektioita tai lukea kirjaa. Ei sitä tulisi, ei sitä tullut koko syksyn aikana. Yhden kirjan kerkesin lukea ja sekin oli, kun halusin sen pois alta. Keksin aina jotain hauskempaa, mieluisempaa tai parempaa tekemistä näiden tilalle. Ja koska olen todella laiminlyönyt kirjat niin ajatukseni eivät todellakaan ole kirjoissa vaan kaikessa muussa. Miksi siis minulle yhtäkkiä tulisi ajatus, että hip hei luenpa nyt kirjan. Nyt jälkeenpäin en tiedä mitä kokonaisuudessa edes ajattelin, sivuutin vain kirjat pois koska en halunnut.

Tykkään oikeasti lukea mielenkiintoisia kirjoja, haastaa ajatteluani ja kirjoittaa, mutta olen vain laiskistunut ja ajatteluni on tullut tekemiseni mukana samalle tasolle. Siihen tarvitsen muutosta ja se on tekeminen. En luota puoliin ajatuksiini, koska siirrän asioita. Jos aloitan niin silloin myös teen. Aloittaminen vie maksimissaan minuutin, joten miksi ihmeessä se on se minun pelkoni ja muuri tekemiselle? En tiedä, en ole aikaisemmin miettinyt tätä aihetta niin pitkälle, joten nyt oloni on hiukan tyhmä. Tiedän että tällainen käyttäytyminen, ajatukset ja tekemisentaso on ihmisenluonnolle normaalia, mutta silti. Onneksi Daniel laittoi minulle viestiä tuosta kuusimyyntiprojektista. Ei kiinnostanut meinaan sitten pätkääkään, mutta sanoin että kyllä minä tulen. Nyt olen yhteensä 11 tuntia K-Marketin pihalla seisonut välillä sateessa myymässä kuusia. Ei kiinnostanut mutta tein silti. Ai että tuntuu hyvältä!

Minulla oli yksi kunnon tekemisen viikko tänä syksynä. Silloin kun päätin että haluan sen tapahtuman järjestää. Minua ei kiinnostanut ollenkaan onko se mahdollista, jaksanko, kannattaako. Olin vain kyllästynyt laiskuuteni ja halusin päästä tekemään jotain. Ajatukseni pyöri kauheasti epäonnistumisissa ja muissa heti kun tajusin että nyt täytyy järjestää eikä voi enää perua tai päästä karkuun tekemisiltä. Onneksi sain sen suoritettua, mutta eihän se koskaan järjestynyt. Yritin joka tapauksessa loppuun asti ja tein tapahtuman eteen asioita, joita ei olisi tarvinnut edes tehdä, mutta tein. Olen loppujen lopuksi ylpeä tekemisestäni, mutta en projektista. Projektihan ei onnistunut mutta se ei haittaa, pääsin ainakin tekemään ja suorittamaan. Vaikka se ei onnistunut olen nyt kehittänyt tekemisen tasoani ja nyt otan opikseni ja kalenteriini merkinnät, että asioita pitää tehdä ei vaan ajatella niitä. Niin kirjat kuin projektit ja muut. Jos minulla on liikaa vapaa-aikaa, joka menee helposti laiskotteluksi taas, niin otan kalenteriini eri kotihommia, jotka vaan teen. Jos tämänkin jälkeen aikaa on vielä paljon laiskotteluun niin sitten täytän kalenteriani jollain projektilla, vaikka ei olisi mieleiseni. Rakastan laiskotella niin kuin varmasti moni muu, mutta laiskottelu ei tarvitse kahta päivää viikosta tai enempää, ei tarvitse päivääkään. Yritän jättää noin 2 tuntia jokaiselle päivälle, että saan olla ihan rauhassa laiskotella tai mitä tahansa. Kohta sekin kaksi tuntia täyttyy muulla tekemisellä, jos halu laiskotella katoaa tekemisen myötä? Kukaan ei tiedä, se jää nähtäväksi.

Tässä kirjassa tuli esille niin paljon lausahduksia, jotka ovat niin hyviä. Jää toivottavasti mieleen ja jos ei olen jo muutamat kirjottanut ylös niin voin lukea ääneen, jos joskus on laiska fiilis. Esimerkiksi, elä elämää sellaisena kuin se on kuin semmoisena kun kuvittelet. Pienesti voisin sanoa, että välillä ympäripyöreästi asioita toistettiin tai kerrottiin eri näkökulmasta tai eri sanoin. Mutta toisto on oppimista parhaimmillaan. Ajatuksien hallinta ja negatiivisten ajatuksien sivuuttaminen ja suorittaminen negatiivisista ajatuksista huolimatta vaatii työtä ja toistoja. Ajatuksien muuttaminen ja ajattelun kehittäminen ei tule olemaan mukavaa eikä helppoa. Et myöskään tule olemaan omalla mukavuusalueellasi, mutta se tulee varmasti olemaan kaiken vaivan arvoista. Saat itsestäsi enemmän irti eli pääset elämään enemmän niin kuin haluat elää. Sitä pystyy ihan oikeasti harjoittamaan ja siinä kehittymään.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!