Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimiakatemia

Kirjoitettu 17.02.21
Esseen kirjoittaja: Aleksi Heinonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tiimiakatemia - Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi?
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2. Yhteisöllisyys, 3. Yrittäjyys

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Päätin lukea täppäkirjan Tiimiakatemia – Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi, jonka on kirjoittanut yksi talomme valmentajista Timo Lehtonen. Tiimiliiderimme Veera kovasti minulle painotti, ettei kirja enää viimeiselle vuodelle anna mitään, mutta ajattelin sen palauttelevan tiettyjä perusasioita mieleen ja myös antavan ehkä jotain uutta siihen, miten voin vielä kasvaa tiimiyrittäjänä. Joten kapinoin hieman tiimiliideriäni vastaan ja luin kirjan silti. Lehtonen on kasannut mielenkiintoisen kirjan tiimiyrittäjien tarinoiden kautta ja oli mielekästä luettavaa. Kirja ei valitettavasti enää antanut kauheasti mitään uutta ja se todellakin olisi kannattanut lukea heti Tiimiakatemialle tullessa, mutta kirja laittoi ajattelemaan paljon jo tähän asti ollutta matkaa ja mitä voisi vielä kokea tai mitä on kokematta.

 

Entinen normaali?

Muistan hakeneeni Tiimiakatemialle ensimmäisen kerran vuonna 2015, mutta jostain syystä en edes mennyt pääsykokeisiin ja päädyin pitämään välivuoden. Muutama vuosi myöhemmin kuitenkin päädyin astumaan tähän ihmeelliseen paikkaan, josta olin kuullut paljon. Ajatuksena oli todella yhteisöllinen paikka, joka huipentuu kaiken yhdessä koetun yritystoiminnan jälkeen maailmanympärysmatkaan. Tämä piti täysin paikkansa ja Tiimiakatemia tuntui heti omalta, jossa haluaa opintonsa suorittaa ja luoda uusia ihmissuhteita. Kuten kirjassakin mainitaan, niin yhteisön voima on valtava ja muista opinahjoista poiketen tapahtuu paljon ikimuistoisia hetkiä. Päällimmäisenä itselleni nousee Learning Circus Romaniaan, joka oli tiimimme ensimmäinen yhteinen suoritushaaste ja palkintona unohtumaton reissu ympäri Euroopan. Myös Rakettipäivät, TA Kryssning, vahvarit ja kaikki muut yhteisölliset tapahtumat ovat niitä hetkiä, jolloin kokee olevansa varsin erikoisessa ja arvokkaassa yhteisössä mukana.

 

Kuitenkin Tiimiakatemian tärkeimmät opit tulevat tiimitoiminnan mukana. Jokaisesta yritetään luoda paras mahdollinen tiimipelaaja työelämään ja työkaluista yksi tärkeimmistä on dialogi. Dialogin neljä perussääntöä ovat 1. Kuuntele, 2. Kunnioita, 3. Puhu suoraan ja 4. Odota vuoroasi, jotka pätevät hyvin niin työelämään kuin myös ihmissuhteisiin. Tiimimme Joona on monesti tuonut esille lauseen: ”Sinulla on yksi suu ja kaksi korvaa. Käytä niitä siinä suhteessa”. Mielestäni tämä oppi on sellainen, joka on ollut minulle erittäin arvokas työelämää ajateltuna, koska olen ennen Tiimiakatemiaa ollut hyvin paljon äänessä enkä ole jaksanut keskittyä muiden sanomisiin, mutta kehitystä on tapahtunut. Dialogirinki oli aluksi todella outo ja kummallinen ajatus, mutta nykyään sitä arvostaa paljon enemmän.

 

Tiimitoiminnassa oleellista on liiketoiminnan kehittäminen. Olen hieman sitä mieltä, että usein mietitään vain oppimista, mutta ei kannattavan liiketoiminnan pyörittämistä. Miten voit oppia liiketoiminnasta ilman liikevaihtoa ja kannattavuutta? Mielestäni et mitenkään. Teorian hankkiminen on tärkeää ja sen vieminen käytäntöön, mutta Tiimiakatemialla täytyisi mielestäni mitata myös sitä, kuinka kannattavia käytäntöön viedyt projektit ovat. On toki tietenkin hienoa, kun pystyy pienellä riskillä tekemään virheitä ja oppia niistä. Varsinkin isoimmat virheet tai tappiot lisäävät tiimissä yhteishenkeä ja pakottaa keksimään uusia ratkaisuja. Itselleni jäänyt hyvin mieleen Tiimi2020-tapahtuman epäonnistuminen ja se, kuinka hienosti Gravi käsitteli asian sekä nosti tasoaan entisestään. Haluaisin kuitenkin jatkossa nähdä joitain mittareita, miten liiketoiminnan kannattavuutta mitataan Tiimiakatemialla.

 

Uusi normaali?

Missä sitten olemme nyt? Kuten valtaosa väestöstä, niin myös tiimiakatemialaiset ovat siirtyneet etäaikaan. Ensimmäisessä kappaleessa puhuin yhteisön voimasta. Nykyään se on kärsinyt, niin paljon ettei sitä oikeastaan koe olevan. Emme ole päässeet samalle tasolle etäajassa, kuin missä oltiin entisessä normaaliarjessa. Yhteisöllisistä tapahtumat on järjestetty Zoomin välityksellä ja se on tuntunut hieman tekohengitykseltä, koska kaikista huomaa, ettei niistä saada irti samanlaista energialatausta ja innostumista kuin ennen. Yhteenkuuluvuuden ja merkityksellisyyden tunteet ovat yksiä ihmisen psykologisia perustarpeita, joita etäaika ei tyydytä. Itselle vaikeinta on ollut, että tulee oltua liikaa vain samojen ihmisten kanssa ja näin ajatus kapenee. Tiimiakatemialla hienoa on ollut ajatusten vaihtaminen ja ns. höpöttely kahvitauoilla, joka ruokkii luovuutta, mutta nyt se ei ole ollut mahdollista, koska kahvitauot tulee vietettyä yksin kotona. Henkinen ja fyysinen ergonomia kärsii kun työkaverit ja toimistotuolit ovat tavoittamattomissa.

 

Itsensäjohtaminen on korostunut huomattavasti etäaikana ja jokainen voi varmasti allekirjoittaa ajatuksen siitä, että kaipaa yhdessä tekemistä. Yhdessä tekemistä toki edelleenkin on, mutta usein Zoomissa istuskellessa ja ruudun välityksellä. Gravissa olemme viime aikoina huomanneet hyvin, miten paljon etäaika on vaikuttanut dialogitreeneihin. Etätreeneistä puuttuu innostus ja sen kanssa on painittu monet kerrat. Miten treenit saadaan toimivammiksi? Erittäin hyvä kysymys, johon minulla ei ole vastauksia. Paljon asiaan on varmasti vaikuttanut, että ihmiset eivät joudu panostamaan dialogiin samalla tasolla kuin kasvotusten. Kun joutuu lähtemään eri ympäristöön ja tekemään töitä virkistäytyäkseen, niin lähtökohdat dialogille on jo aivan erilaiset kuin nyt etäaikana. Nykyään porukka tulee treeneihin suoraan heränneenä ja silloin keskittymiskyky on paljon huonommalla tasolla. Etätreeneissä tai -palavereissa tehdään päätöksiä ehkä tehokkaasti, mutta niissä viihdytään huonommin.

 

Yksi kirjassakin mainituista arvoista Tiimiakatemialla on matkustelu ja kansainvälistyminen. Tällä hetkellä elämme jatkuvassa epävarmuudessa siitä, että milloin pääsee taas turvallisesti matkustamaan ulkomaille ja se on varmasti vähentänyt motivaatiota. Koko tiimimme on osoittanut halukkuutensa lähteä maailmanympärysmatkalle ja itselleni se oli yksi motivoivimmista asioista Tiimiakatemialle tullessa. MYM ei kuulosta tällä hetkellä kovinkaan mahdolliselle, mutta haluan elää toivossa, että vielä päästään yhdessä reissuun ja päätetään yhdessä kaikki kokemat asiat hienolla tavalla ulkomailla.

 

Paljon on Tiimiakatemiaa vielä kokematta ja tästä ajasta voimme myös ottaa paljon hyvää mukaan kohti parempaa työelämää. Digiajassa olemme ainakin oppinut elämään ja hieman pakotettuina joutuneet opettelemaan uusia työkaluja esimerkiksi Zoom, Miro ja Teams. Myös yhteisön viestintä on kokenut kasvojen kohotuksen etäaikana. Korostin esseessäni muutamia teemoja, jotka olivat dialogi, yhteisölliset tapahtumat, yhteenkuuluvuuden ja merkityksellisyyden tunteet sekä matkustelu ja kansainvälistyminen. Nämä ovat tällä hetkellä sellaisia teemoja, joita kaipaan eniten Tiimiakatemian normaalista arjesta. Kun näitä ongelmia saadaan taklattua ja pystymme luomaan vaihtoehtoisia toimintatapoja, niin olemme entistä vahvempia tiimiyrittäjiä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!