Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

7 avainta hyviin henkilökemioihin

Kirjoitettu 20.07.13
Esseen kirjoittaja: Linda Heikkilä
Kirjapisteet: 1
Kirja: Seitsemän avainta hyviin henkilökemioihin
Kirjan kirjoittaja: Tony Dunderfelt
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin Dunderfeltin kirjoittaman Seitsemän avainta hyviin henkilökemioihin, koska koen että näistä avaimista on enemmän kuin hyötyä niin Tiimiakatemialla, myöhemmässä työelämässä kuin omissa sosiaalisissa suhteissakin. Avainten avulla toivon oppivani välttämään turhia erimielisyyksiä niin työkavereideni kanssa kuin esimerkiksi poikaystäväni ja kavereidenikin kanssa.

Kirja antaa ihan alussa perusväittämän: 80% ihmisten välisistä erimielisyyksistä, riidoista ja huonoista henkilökemioista voidaan välttää tai tuloksellisesti hoitaa, kun oppii käyttämään tässä esiteltyä 7 avainta.

  1. AVAIN – Konkreettiset havainnot
  2. AVAIN – Tilan antaminen toisen kokemukselle
  3. AVAIN – Oman näkemyksen reilu sanominen
  4. AVAIN – Rakentavat sanat ja ilmaisut
  5. AVAIN – Yhteiset tavoitteet
  6. AVAIN – Sisäinen rauha
  7. AVAIN – Anteeksiantaminen

Itse en käsittele esseessäni kaikkia 7 avainta aivan niin tarkasti. Käsittelen tarkemmin ne avaimet, joista koin saavani joitain konkreettisia tekoja omaan käyttäytymiseeni.


1. AVAIN – KONKREETTISET HAVAINNOT

Kirjan mukaan yhteistyön alku on konkreettiset havainnot. Tilanteet tulee havannoida mahdollisimman vähän tulkiten, arvioiden, syytellen tai vääristellen tapahtumia. Meidän ei tule etsiä vastausta siihen, mitä luulemme, pelkäämme, toivomme tai vaadimme tapahtunueen vaan keskittyä siihen, mitä kuka sanoi ja kenelle ja mitä sitten tapahtui? Tämä on varmasti monille hankalaa, myös minulle. Riitatilanteessa helposti asettuu puolustuskannalle, jolloin toinen on syypää kaikkeen eikä osata ottaa koko tilannetta huomioon.

Psykologinen SAAVI muodostuu itsekeskeisistä tulkinnoista, jotka puolestaan aiheuttavat sen, että emme havannoi mitä ympärillämme tapahtuu vaan kuulemme vain oman äänemme ja mielipiteemme. SAAVI:n viittä häiritsevää toimintoa tulisi kaikkia välttää, jotta pystyy luomaan hyviä ja toimivia henkilökemioita.

Syyttely

Analysointi

Abstrahointi/Yleistäminen

Voivottelu

Ivaaminen

Itselleni SAAVIn toiminnoista yleistäminen on pahin ja juuttunein tapa. Käytän useasti ylisanoja kuten esimerkiksi ”Aina sä teet noin” tai ”Miks sä et koskaan voi tehä näin?” Tätä itseasiassa olen kirjan lukemisen jälkeen pyrkinyt tietoisesti vähentämään ja muiden käyttäessä yleistyksiä tai ehdottomia väitteitä olen kysynytkin, että mikä on saanut heidät tekemään tällaisia johtopäätöksiä.

Riitatilanteessa syytämme usein toista pahasta olostamme ja siirrämme omia tunteitamme toisen päälle. Me siis projisoimme. Minä itse ainakin monesti riitatilanteen jälkeen huomaan kuinka typerästi olen liioitellut asian vakavuutta ja syyttänyt toista. Mutta sillä hetkellä se on tuntunut oikealta ja hyvältä kun oma tunnetila kevenee. Projektiossakin on 3 eri astetta:

  1. Mieliala projisoituu ympäristöönHuonolla tuulella maailma on harmaa ja hyvällä tuulella maailma on aurinkoinen
  2. Oma tyyli ja tapa toimia projisoituu toiseen ihmiseenVaadimme toiselta samanlaista toimintaa kuin itseltämme, ja petymme, kun hän ei tee kuten itse olisimme tehneet.
  3. Projisoin oman varjopuoleni toisiinEn myönnä olevani esimerkiksi itsepäinen, mutta raivostun ihmisiin jotka ovat mielestäni itsepäisiä. Se mitä en halua nähdä itsessäni tai myöntää itsessäni olevan, projisoin toisiin.

Minun on myönnettävä, että ainakin kohdat 1 ja 2 tunnistan heti itsessäni. Nyt kun ajattelen asiaa, todella monet riidatkin esimerkiksi poikaystäväni kanssa johtuvat siitä, että minua ärsyttää kun hän ei tee asioita miten minä teen tai tekisin. Oma tapani on ainoa oikea tapa ja turhaudun kun poikaystäväni (tai kuka tahansa muu) ei tee samalla tavalla asioita. Tässä minulla onkin tsempattavaa, sillä tämä aiheuttaa varmasti jatkossakin turhautumista ja riitatilanteita, jos en jousta asioissa ja anna ihmisten tehdä asioita heidän tavallaan. Muiden tavat tehdä asioita ei takuulla ole sen huonompia kuin omat tapani. Ainakaan yleensä.

Kohta 3 vaatii aika paljon oman toiminnan analysointia ja itsetuntemusta. Itse en sanoisi projisoivani ”varjopuoltani” muihin tai sitten en vain tiedä/tajua sitä.

Niin projisoimista kuin riitatilanteita yleensäkin voitaisiin välttää, kun alamme löytää tilanteita helpottavia ratkaisuja ja oivalluksia, emmekä heti kuvittele asioita vaikeammiksi kuin ne oikeasti ovat.

2. AVAIN – TILAN ANTAMINEN TOISEN KOKEMUKSELLE

Riitatilanteissa toisen kuunteleminen voi olla hyvinkin hankalaa. Monesti reagoimme puhumalla, ennen kuin olemme muodostaneet mielikuvaa toisen kertomasta. Välillä emme edes yritä, vaan röyhkeästi keskeytämme toisen puheenvuoron. Eikä tätä tapahdu vain riitatilanteissa vaan myös normaalissa keskustelussa. Toisinaan saatamme ”nukahtaa” tilanteesta ulos, koska mielipiden on tylsä emmekä pysty kokemaan toisen kokemusta samalla tavalla.

Jos kuunteleminen tuntuu hankalalta tai tilanne tuntuu muodostuvan liian teennäiseksi, kirja antaa vinkkinä helpon menetelmän, jolla tilanteesta voi selvitä. Kun toistaa samoilla tai lähes samoilla sanoilla niitä asioita, joista toinen puhuu tai tekee näkyväksi hänen tunteensa niin puhujalle tulee tunne, että olet vilpittömästi kiinnostunut hänen asiastaan. Näin osoitat myös empaattista myötäelämistä. Esimerkiksi jos puhuja puhuu hiljaisella ja epäröivällä äänellä, voi sanoa ” Tuntuu siltä kuin sinun olisi vaikea puhua tästä.”


3. AVAIN – OMAN NÄKEMYKSEN REILU SANOMINEN

Tästä avaimesta silmiini osui eritoten otsikko ”Keskeyttämisen jalo taito.” Treeneissä ja yleensäkin dialogitilanteissa en keskeytä ihmisiä juuri koskaan. Odotan aina hiljaista väliä, jolloin voin avata suuni. Usein käy niin, että hiljaista väliä ei tule ja asia siirtyykin jo seuraavaan ja näin sitten jätänkin oman mielipiteeni sanomatta.

Kirjan mukaan se on kuitenkin täysin väärä käsitys, etteikö ihmistä saisi keskeyttää. Täytyy vain ottaa huomioon se, että miten ja milloin keskeyttää. Kirja on listannut muutaman tavan, joilla voi keskeyttää toisen asiallisesti:

  • Tavallisesti ihminen on yleensä muutamassa minuutissa kertonut oman asiansa pääkohdat. Jos hän jatkaa ja koet, että hän alkaa toistaa itseään, niin keskeytä. Opi tunnistamaan toisen puheen taukokohdat, jolloin voit tulla omalla puheellasi sisään.
  • Vältä ”kiirehtiviä hymähtelyitä” vaan mene suoraan asiaan. Älä aloita ”mutta”-sanalla. ”Joo ihan hyvä, mutta…” Tällöin toinen tuntee tulleensa väheksytyksi.
  • Jos tuntuu sopivalta, aloita hänen etunimellään. ”Kari, nyt minun on sanottava, että…”
  • Pyydä lupa puhua ”Sopiiko sinulle, että sanon nyt oman mielipiteeni…”
  • Joissakin tilanteissa voit koskettaa toista olkapäiden ja kyynärpäiden väliselle alueelle, kun haluat viestittää, että on sinun vuorosi puhua.

Näitä kohtia pyrin käyttämään silloin, kun haluan tuoda oman mielipiteeni esille. Se, miksi saatan treeneissä olla hiljaisempi kuin normaalisti, ei johdu siitä että pelkäisin puhua tai koska minulla ei ole mitään sanottavaa. Se saattaa joskus johtua yksinkertaisesti vain siitä, että en osaa keskeyttää ihmisiä, jolloin asia siirtyy usein jo seuraavaan.


7. AVAIN – ANTEEKSIANTAMINEN

Anteeksiantaminen saattaa olla joskus todella vaikeaa, varsinkin jos oman katkeruuden takana on varsin ymmärrettäviä syitä kuten hyväksikäyttöä, petetyksi tulemista tai kaltoin kohtelua. Katkeruus tulee ajatuksesta, että on uhri, jolla on oikeus syyttää toista, joka on kohdellut kaltoin. Hän ansaitsee vihamme.

Kirjan mukaan anteeksiantaminen tuntuu ainakin seuraavista syistä vaikealta tai liki mahdottomalta:

  • Anteeksianto osoittaisi, että hyväksyn sen mitä hän on tehnyt. Silloin hän voittaisi ja minä häviäisin. En ikinä suo sitä iloa hänelle.
  • Antamalla anteeksi osoitan heikkouteni. Vihaamalla osoitan voimani.
  • Anteeksiantamattomuus on paras tapa ottaa etäisyyttä henkilöön, joka minua on loukannut.
  • En halua puhua anteeksiannosta, sillä en halua mennä ronkkimaan vanhoja haavoja.
  • Kärsimäni vääryys on niin suuri, ettei mikään voi sitä lievittää.
  • Voisin antaa anteeksi ja siten päästä tästä tuskasta, mutta pelkään, että silloin altistun jälleen uusille vastoinkäymisille ja minua haavoitetaan kauheammin uudelleen.
  • En ansaitse olla onnellinen tekemieni vääryyksien takia.
  • Miten pyydetään ja annetaan anteeksi, oikeasti?

Nämä ovat liiankin tuttuja omalla kohdalla. Olen monesti ollut antamatta anteeksi minua loukanneille ihmisille yllämainittujen syiden takia. Joidenkin ihmisten kohdalla edes tämä ei saa minua uskomaan, että kaikille pitäisi pystyä antamaan anteeksi. Minä vilpittömästi olen sitä mieltä, että jotkut eivät yksinkertaisesti ansaitse anteeksiantoani.

Vai suhtaudunko anteeksiantoon jotenkin liian ”juhlallisesti” enkä huomaa, miten anteeksiantaminen vaikuttaa ihan arkipäivään?

Kirjassa oli muutamia harjoituksia, joiden avulla voi harjoitella anteeksiantamista, mutta omaan korvaani ne kuulostivat aika naurettavilta…

RAKKAUSHARJOITUS

Kulje huoneessa ja pysähdy hetkeksi minkä tahansa esineen tai ilmiön eteen. Sano sille: sinä saat olla juuri sellainen kuin nyt olet. Tee näin useille huoneen esineille ja mahdollisesti ihmisille. Kohdista suopeuden lämpö myös itseesi.”


YÖN YLI – HARJOITUS

Käytämme yön hiljaisuutta avuksemme, kun tiedämme, että seuraavana päivänä meillä on haastava tapaaminen. Ennen nukkumaan menoa luomme itsessämme mielikuvan vaikeasta ihmisestä. Näemme hänet edessämme ja voimme muistella lyhyesti, mitä on viime aikoina tapahtunut hänen kanssaan. Sitten puhumme hänelle ystävyyteen ja hyvän yhteistyön edistämiseen liittyviä sanoja. ”Huomenna kun tavataan, niin tahdon, että löydeämme yhteisen tien eteenpäin. Aion kuunnella sinua kunnes ymmärrän.” Sitten poistamme mielikuvan hänestä. Kehossa voi sen jälkeen luoda tunteen pärjäämisen voimasta. Nousemme ylös ja jatkamme iltapuuhiamme. On tärkeää, ettei jää pyörittämään äskeistä mielessään, vaan tekee jotain aivan muuta. Harjoitus kestää maksimissaan kaksi minuuttia. Jos sen aikana kiihtyy tunneperäisesti, niin palaa takaisin lauseisiinsa ja sanoo itselleen, ettei tässä vaiheessa kannata ryhtyä muistelemaan menneitä vaan rakentamaan parempaa kohtaamista huomiseksi.”

 

Mielestäni nämä molemmat kuulostavat aika typeriltä ja tuulesta temmatuilta keinoilta, mutta yksi ilta kuitenkin huomasin, kuinka huomaamattani käytin ”Yön yli-harjoitusta” hieman muokattuna omaan mieleen sopivaksi. Sitä en kuitenkaan tiedä, että tehosiko se, koska loppujen lopuksi en nähnytkään ajattelemaani ihmistä seuraavana päivänä.

 

 

Linda Heikkilä

Osuuskunta Idealeka

linda.heikkila@idealeka.fi

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!