Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

7 Habits of highly effective people

Kirjoitettu 29.04.18
Esseen kirjoittaja: Aatu Jaanson
Kirjapisteet: 3
Kirja: 7 Habits of highly effective people
Kirjan kirjoittaja: Stephen Covey
Kategoriat: 1. Oppiminen, 3. Yrittäjyys, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

7 Habbits of highly effective people

 

Stephen R. Coveyn kirja 7 Habbits of highly effective people, kerää yksiin kansiin tapoja ja rutiineita jotka löytyvät usein hyvin menestyneiltä ihmisiltä. Kirja tuntui sopivalta jatkeelta, Frank Martelan Tahdonvoiman käyttöohje kirjalle, ja Tim Urbanin Ted Talkille ja blogikirjoituksille, joita käsittelin edellisessä esseessäni.

 

Tavat ja rutiinit joita tuotteliaat ihmiset usein noudattavat, joko täysin tietoisesti tai luonteen omaisesti vahingossa ovat:

–      Being proactive

  • Beginning with end in mind
  • Putting first things first
  • Think win-win
  • Seek first to understand, then to be understood
  • Synergizing

–      Sharpening the saw

En nyt ruvennut niitä suomentamaan, yritin kyllä, mutta en saanut mitään järkevää aikaan, niin päätin jatkaa noilla englannin kielisillä termeillä.

 

Tärkeäähän ei ole, että nämä omaksuu ja ymmärtää, vaan ne pitää saada juurrutetuksi osaksi jokapäiväistä elämää. Kaikista parhaimpaan lopputulokseen päästään, jos nämä saadaan otettua osaksi persoonallisuutta. Toisaalta, omasta mielestäni persoonallisuus muodostuu hyvin vahvasti, teini-iässä, itse ainakin taistelen edelleen teini-iässä opittuja tapoja vastaan. Ja eipä siinä, hitaalla muutoksella on menty, mutta nyt ainakin olen kuullut kommentteja, että valtavasti olen kehittynyt tiimiakatemian alusta lähtien. Tästä sain myös joulukuussa tunnustuksen, kun sain ’’Valmentajan valittu’’ palkinnon yhdessä Minnan kanssa.

Mutta syvennytäänpäs nyt noihin tuotteliaiden ihmisten tapoihin ja katsellaan tilannetta siltä kantilta, että miltä nämä itselläni näyttävät, ja kuinka voisin itse saada nämä toimintatavat osaksi omaa elämääni. Eiköhän ne siitä sitten iskostu luonteenpiirteiksi ajan myötä.

 

Being proactive

 

Elikkä siis ennakointi. Noh tätähän minulla ei juuri ole, asioihin reagoidaan, kun ne käyvät ilmi, tai aivan viimeistään silloin kun on pakko, ei hetkeäkään aikaisemmin. Tiedän että tämä on hyvin ongelmallista. En osaa ennakoida edes bussi ja junalippujen ostamisen kanssa, ja eihän sitä koskaan tiedä vaikka, jos muuttaa mielen siitä, milloin menee ja minne menee. Mutta enemmin tämä kuitenkin näkyy akatemialla siten, että kaikki tulee tehtyä viimetippaan (jos ollenkaan) ja koskaan se en ole minä, joka ilmoittaa, että ’’ai te ette oo viel tehny sitä, mä oon jo valmis omani kanssa’’. Nyt tähän saattaa tulla muutos, sillä mulla on jo opinnäytetyön aihe valmiina ja siihen liittyvän tutkimuksen pitäisi olla valmis huhtikuun loppuun. Eli tässä nyt kun saan opintojenkirjauksen sille mallille, kuin missä sen pitäisi vähintään olla, alan sykkimään sitten opariini sitä tutkimusta. Mun mielestä paraslääke tähän ennakoimattomuuteen on kirjoittaa asioita ylös mitä pitäisi tehdä, laittaa ne tärkeysjärjestykseen ja alkaa vain suorittamaan järjestyksessä. Sitten kun on rästissä olevat asiat suoritettu loppuun, voi alkaa katsomaan tulevaisuuteen, että minkä laisia deadlineja siellä näkyy. Mutta jatkan varmaan tästä samasta aiheesta tuossa Putting first things firstosiossa.

 

Beginning with end in mind

 

Aina kun teemme jotain, teemme sen käytännössä kahdesti, ensin mielessämme, kun ajattelemme itseämme tekemässä sitä, ja sitten toisen kerran, kun todellisuudessa suoritamme toimenpiteen. Itsehän juuri ajattelin, että Cokis olisi kiva tuosta limuautomaatista, voitte vaan arvata mihin tämä ajatus johti.

Ajatushan tässä on siinä, että ei taloakaan aleta rakentamaan ilman, että ensin on suunnitelma siitä, millainen talosta on tulossa. On pohjapiirustukset, rakennussuunnitelmat, luvat jne. Eli taloa ei vaan aleta rakentamaan vaan on olemassa se visio miltä lopputuloksen tulisi näyttää. Malesia tosin nähtiin sellaisia rakennuksia, että olivat varmaan 10 vuoden jälkeen todenneet, että tarvitaan lisää kerroksia ja alkaneet rakentamaan vaan. Tämä sama pätee elämässä, jos määrittää itselleen tulevaisuuden vision ja perustaa aina kaikki päätöksensä ja valintansa sen mukaan, viekö se sinua visiotasi kohti vai ei, on jo hyvä alku.

Tärkeää on se mitä haluat tekemisilläsi saavuttaa, tee kunnon suunnitelma, jotta tekemisesi ei vain ole päämäärätöntä suorittamista. Itselläni tässä ei ole oikein ollut koskaan ongelmia. Eli silloin kun jotain suunnitellaan, niin siinä kyllä hyvin suunnitellaan se mitä, sillä tekemisellä halutaan saavuttaa.

 

Put first things first

 

Tämähän nyt tarkoittaa aivan päivänselvästi priorisointia. Tee tärkeät asiat ensin ja sitten jos aikaa jää yli, niin tekee niitä hauskoja ja vähemmän kiireellisiä asioita. Tämä itselläni on ollut suuri riippakivi, sillä katson paljon mieluummin elokuvia, youtubea tai pelaan vaikka pleikkarilla, kuin luen kirjoja ja kirjoitan esseitä. Tämä priorisaatio ongelma oli pitkään ongelma, kunnes kirjapisteet siirtyivät kategoriastakiireelliset, kategoriaan JUMANLAUTA TÄÄ OLIS PITÄNY TEHDÄ JO VUOSI SITTEN, VIIMEISTÄÄN. Ja hupskeikkaa alkoi tapahtua. Taisi paniikkimonsteri herätä horroksesta. Tähän näkisin, että hyvä apu on kirjata tehtäviä ylös, niin kuin olen alkanut kirjaamaankin ja olen huomannut, että siitä on ollut apua. Paljon vähemmän päivässä tulee niitä hetkiä, että mitäs sitä nyt tekisi. Aina voi kaivaa listan esiin ja sieltä se seuraava nakki napsahtaa.

 

Think win-win

 

Ajattele sellaisella mindsetillä, joka hyödyttää sinua itseäsi, mutta myös muita. Älä yritä aina saada sitä suurinta osaa itsellesi. Ne ovat ärsyttäviä sellaiset ihmiset, joiden muka kuuluu saada aina enemmän kuin muiden ja varsinkin kun olen neuvottelutilanteissa lähes poikkeuksetta aina häviävänä osapuolena, niin olisi kiva, että välillä vastapuoli ajattelisi win-win-tyylillä. Itse ajattelen omasta mielestäni ihan hyvin tällä win-win mindsetillä, totta kai osaan olla itsekäs, mutta yleensä ne ajatukset pidän itselläni. Joskus jopa tuntuu pahalta, kun huomaa että jossain tilanteessa jossa automaattisesti pitäisi olla win-win mindsetillä liikenteessä, joku yrittää kahmia itselleen suuremman osuuden. Tästä sen enempää esimerkkejäluettelematta, niin vuoden 2017 rakettimyynti.

Lisänä vielä, että kuvitelkaapa neuvotteluja joissa molemmat ovat liikkeellä win-lose mindsetillä? Tilanteesta tulee hyvin nopeasti lose-lose. Win-win mindsetillä on paljon parempi luoda suhteita, sillä silloin niistä hyötyvät molemmat osapuolet ja näin saadaan luotua arvostukselle perustuva suhde, oli se sitten asiakkaan kanssa, tai yhteistyökumppanin kanssa, tai ihan vaikka parisuhteessa.

 

Seek first to understand, then to be understood

 

Tämähän nyt on selvä tilanne. Jotta ihmiset oikeasti ymmärtävät sinua, sinun pitää ensin ymmärtää heitä. Itselleni tämä on aika ajoin vaikeaa, sillä en aina (lähes koskaan) ymmärrä muiden mielipidettä, jos se poikkeaa radikaalisti omastani. Aina eron ei tarvitse edes olla niin kovin radikaali. Näin usein vain päädymme välttelemään eri mielipiteiden välillä ja keskustelu ei johda mihinkään, sillä molemmat osa puolet vain pyrkivät todistamaan toisen mielipiteen vääräksi. Välillä englannin kielisissä keskusteluissa saatamme molemmat vältellä samasta asiasta samalla puolella, mutta emme vain ymmärrä toisiamme. Tällaisista tilanteistahan selviäisi paljon nopeammin ja paremmin jos on ensin kuunnellut toista. Siis oikeasti kuunnellut ja ymmärtänyt mitä toinen on sanonut. Tämä pelkästään ei riitä, vaan pitää myös oikeasti ymmärtää, miksi toinen henkilö ajattelee kuin ajattelee, joskus tämä voi jopa tarkoittaa tarkentavien kysymysten esittämistä. Näin vältyt siltä, että et käsittele asiaa vain omasta näkökulmasta, vaan ymmärrät myös vastapuolen näkökulman. Vastatessasi hänelle näin on paljon helpompi löytää lähestymiskulma, jossa myös vastapuoli ymmärtää sinun mielipiteesi.

 

Synergizing

 

Muiden kohteleminen kunnioittaen pitäisi olla kaikille itsestään selvyys, jostain kumman syystä näin ei aina tapahdu, varmaan opetettu muille kotona eri arvot kuin itselleni. Samalla pitäisi olla myös avoin, jotta muiden on mahdollista ymmärtää, miksi olet sellainen kuin olet.

 

Meillä kaikilla on erilaiset näkemykset ja vahvuudet, joiden avulla selviämme jokapäiväisestä elämästä. Pystyt valjastamaan synergian täyden potentiaalin vain, jos olet avoin muille ja otat nämä erot huomioon. Kun ihmiset toimivat todellisessa synergiassa, he kuuntelevat toisiaan, laittavat itsensä toisen kenkiin ja käyttävät erojaan hyväksi luodakseen jotain todella mahtavaa. Tämä on aina silloin tällöin toiminut meidänkin tiimissä todella hyvin, mutta viime aikoina olen kokenut, että tässä on otettu vähän takapakkia, eikä ihmisiä enää oikein edes kiinnosta nähdä kunnolla vaivaa, sillä akatemia loppuu pian.

 

Sharpen the saw

 

Noniin, olemme päässeet viimeiseen tapaan, joka pitäisi omaksua, ennen kuin minusta voi tulla menestynyt. Tässä kohdassa, keskitytään paljon itseensä ja omaan hyvin vointiin. Tarkoitus ei kuitenkaan ole tappaa itseään työllä ja stressillä.

 

Tämä osio keskittyy neljään avain osa-alueeseen elämässäsi, jotta jaksat joka päiväistä myllerrystä. Ensimmäiseksi täytyy pysy fyysisesti hyvässä kunnossa. Tässä kohtaa täytyy varmaan myöntää, että itse en ole kovin hyvä liikkuja. Liikunta on kyllä kivaa, kun sitä tehdään porukalla, tai se on riittävän vaarallista ja saa adrenaliinin virtaamaan, kilpailu tilanteet myös auttavat. Ongelmaksi ehkä muodostuu se, että en ole kovin innokas lenkkeilijä tai salilla kävijä, sillä niistä puuttuu sosiaalinen puoli ja vaarallisuus kokonaan. Toisaalta taas kaikki urheilu vaatii jossain määrin investointeja, ja tässä rahallisessa tilanteessa, ei ole oikein varaa kuin olla vain kotona.

 

Täytyy pitää huolta omasta hengellisestä hyvin voinnista, tämä voi tarkoittaa rukoilua tai meditointia esimerkiksi. Vaihtoehtoisesti voi aika-ajoin pysähtyä miettimään omia arvojaan, joka itselläni toimii paljon paremmin. Varmuuden vuoksi uskon kuitenkin Jumalan olemassa oloon, mutta rukoileminen ei ole se mun juttu oikein ja meditointi puolestaan huithappelihippivegaanien puuhaa ja siihen en ala. Tätä omien arvojen pohdiskelua tuleekin aika-ajoin harrastettua, mutta ei läheskään niin usein kuin pitäisi, ja joskus joihinkin tilanteisiin arvot pitää soveltaa lennosta, sillä en ole niitä ehtinyt pohtia.

 

Henkinen hyvinvointi on myös tärkeää, omasta mielestäni ehkä jopa tärkein näistä kaikista, ja täytyy kyllä sanoa, että tästä en ole kyllä koskaan pitänyt sen kummempaa huolta, jos sen kanssa ei ole mitään ongelmia ilmennyt. En tiedä olisiko niiltäkin vähäisiltä ongelmilta vältytty, jos keskittyisin sen hyvinvointiin, mutta kiireessä maailmassa, kaikkeen ei aina voi löytää aikaa. Asioiden organisoiminen ja aikatauluttaminen voisi näin alkuun olla hyvä keino vähän helpottaa henkistä tuskaa, mutta kumpikaan niistä ei ole koskaan ollut vahvuuksiani. Aikatauluja kyllä osaan ja pystyn tekemään, mutta niissä pysyminen ei ole vielä koskaan onnistunut.

 

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, on tärkeää pitää huolta omasta sosiaalisesta ja tunteellisestä terveydestä (kuulostaa hassulta, kun kääntää englannista suomeen). Tarkoittaen, että tietoisesti pyrkii ymmärtämään muita ja rakentamalla positiivisia ihmissuhteita, joista saa voimaa ja energiaa molemmat osapuolet. Tässä on itselläni asiat melko hyvällä mallilla, vaikka nyt viime aikoina olen joutunut osalle sanomaakin, että nyt ei ole aikaa eikä energiaa heidän ongelmilleen, sillä omissakin ongelmissa on riittävästi tekemistä tällä hetkellä. Toivottavasti, kun tästä stressipallosta selvitään, pystyn ottamaan tämän kirjan neuvot ja elämän tavat läheisemmäksi osaksi elämääni, mutta nyt paremmalle elämälle ei ole aikaa.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!