Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Aamurutiinin voima

Kirjoitettu 07.12.18
Esseen kirjoittaja: Esa Salonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tapojen voima
Kirjan kirjoittaja: Charles Duhigg
Kategoriat: 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kello on 6:45. Herätyskello soi, tuhahdan hieman tuskaisesti, nousen ylös ja sammutan puhelimeni herätyskellon. Ensimmäisenä suuntaan aamunkankealla kropallani suihkuun, josta menen päättämään päivän vaatteet ja viimeisenä syömään aamupalaa. Tämän jälkeen suuntaan ovesta ulos kohti päivän haasteita – oikeastaan tiedostamatta mitään mitä juuri tein, koska aamutoimista on muodostunut rutiini, tapa.

Miksi näin? Mikä merkitys sillä on, että aamutoimeni ovat rutiininomaiset?

Ensimmäinen ajatus aamun tuhahduksen jälkeen oli todennäköisesti ”Jaahas, mitäs sitä sitten tänään”. Jonka jälkeen suihkussa jatkoin itseni herättelyn lisäksi päivän agendan miettimistä. Aamiaista syödessäni edelleenkin jatkan mieleni päällä olevien asioiden käsittelyä. Kun lähden ovesta ulos, olen jo henkisesti valmistautunut päivään. Mitäpä jos minulla ei olisikaan aamurutiineja, muodostunutta tapaa? Aivoni joutuisivat työskentelemään aamun toimien kanssa jatkuvasti, eikä tilaa jäisi muulle.

Miten tämä on mahdollista?

Syvällä aivoissa meillä jokaisella on tyvätumake, johon asioiden tarpeeksi usein toistuttua alkaa muodostumaan tapoja, joidenka muodostuminen Duhiggin (2012) mukaan tarvitsee seuraavat kolme osaa:

  1. Ärsyke, joka viestii aivoille, että ne voivat alkaa toimimia automaattisen mallin mukaan ja minkä mallin
  2. Rutiini, joka voi toimia kehollisella, ajatuksellisella tai tunteen tasolla
  3. Palkinto, joka auttaa aivoja päättelemään, onko kyseinen tapojen kehä muistamisen arvoinen tulevaisuudessa

Aamulla herätyskellon soidessa aivoni siis tunnistavat tilanteen ja valitsevat tyvätumakkeestani oikean rutiinin, jota se alkaa suorittamaan. Rutiini ohjaa minua tekemään kaiken mitä olen aiemminkin aamuisin tehnyt ilman sen suurempia ajateuksellisia ponnisteluita. Lopussa ovesta ulos astuessani aivojani odottaa palkinto, ne ovat valmiimpana päivään, joka viestii aivoille sitä, että kyseinen tapojen kehä on muistamisen arvoinen tulevaisuudessa.

Mitä jos haluan muuttaa aamurutiinejani, tapojani?

Tapoja muuttaakseen tulee ymmärtää se, että opitut tavat jäävät tyvätumakkeeseen halusi sitä tai ei, sitä ei Duhiggin (2012) mukaan sieltä voi kokonaan poistaa, mutta sitä voi muuttaa. Tavan rakenteessa ärsyke ja palkinto pysyvät ennallaan, mutta sen välissä olevaa rutiinia pystyy tarpeeksi kovalla tahdolla ja uskolla muuttaa.

Herätyskello soi jälleen, josta syntyvä ärsyke jälleen laukaisee rutiinin. Yleensä aamuiseen rutiiniini kuuluu myös puhelimen selaaminen, mutta haluan päästä siitä eroon, koska ulkoisten ärsykkeiden on todettu olevan haitallisia heti ensimmäisenä aamulla. Tästä johtuen jätän tietoisesti useampana aamuna puhelimen selaamisen välistä, aivoni joutuvat tekemään enemmän työtä sen eteen, mutta tarpeeksi usean toiston jälkeen rutiinini muuttuu, koska ärsyke ja palkinto ovat pysyneet ennallaan.

Miten muuten (kuin aivokapasiteetin vapautusta) voin hyötyä tavoista?

Tapoja on toki myös erilaisia, hyviä ja pahoja, mutta keskitytään nyt hyvien tapojen hyödyntämiseen, jossa Duhigg nostaa esille ´keskeiset tavat´, joiden hyöty hänen mukaansa on seuraava: ”Jos keskittyy muuttamaan tai kehittämään keskeisiä tapoja, voi saada aikaan kattavampia muutoksia. Keskeisten tapojen nimeäminen on kuitenkin haastavaa, Niitä löytääkseen pitää tietää, mistä etsiä. Keskeiä tapoja etsiessä pitää etsiä tiettyjä piirteitä. Keskeiset tavat ovat yhteydessä niin sanottuihin ´pieniin voittoihin’, Ne auttavat tapoja kukoistamaan luomalla uusia rakenteita ja ne synnyttävät uusia kulttuureja, joissa muutos alkaa levitä.”

Ajatellaan esimerkiksi jos lisäisin aamuiseen rutiiniini sängyn petaamisen ja tekisin sen tarpeeksi useasti, jotta siitä muodostuisi tapa. Mihin tämä voisi johtaa? Sängyn petaaminen on kuitenkin jollain tavalla ajatella olevan nukkumisen loppuun asti viemistä, viimeistelyä. Synnyttäisikö tämä asia siis päässäni uuden toimintamallin myös isompien asioiden loppuun asti viemiselle? Se ei taida auttaa kuin kokeilla.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!