Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ajatelmia Tiimiakatemiasta – mitä me oikeasti tehdään täällä?

Kirjoitettu 13.12.13
Esseen kirjoittaja: Kati Tikkanen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tiimiakatemia
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2. Yhteisöllisyys, 2.6. Tiimiyrittäjävalmentajien yhteisöllisyyden "pakolliset kirjat"

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Miten selität Tiimiakatemian ihmisille, jotka eivät sitä tunne?

Mitä kerrot mummollesi, kun hän kysyy mikä sinusta tulee isona?

Kuinka selität yliopistokavereillesi tenttien puutteen?

Tiimiakatemialaisten kanssa ollessa ei tule miettineeksi sitä, miltä tämä koko systeemi näyttää ulkomaailmalle. Mutta aina kun istuu iltaa vanhojen ystäviensä kanssa, tajuaa miten oma elämä poikkeaa paljon siitä perinteisestä kuviosta, jonka yksi päätehtävistä on käydä luennoilla, lukea tentteihin ja verkostoituminen tapahtuu erilaisissa oppilaskunnan järjestämissä tapahtumissa. Näen tämän eron toki hyvin positiivisena sillä minun ”kouluni” ei opeta monimutkaisia matemaattisia ongelmanratkaisukeinoja, kuten erilaisia algoritmeja tai todennäköisyyslaskentaa jolla voi ennustaa talouden liikehdintää. Näen että minun opinahjoni kasvattaa käytännöllisiä ja luovia ongelmanratkaisijoita. Molempia tarvitaan jotta pystymme ratkaisemaan tämän päivän vaikeita ongelmia kuten nuorisotyöttömyys tai luonnonvarojen väheneminen.

En pidä erilaisten koulujen arvottamisesta, vaan näen että yhteistyöllä voisimme saada yhä parempia tuloksia kisailun sijaan. Uskon, että voin oppia toisilta opiskelijoilta rutkasti, kunhan vain olen valmis antamaan saman verran takaisin. Mutta se, että opin ja teen töitä tällä hetkellä hyvin eri tavalla kuin suurin osa opiskelijoista, pakottaa miettimään miten toimin ryhmässä jossa on perinteisistä opinahjoista tulevia opiskelijoita.

Pitkällisen esipuheen jälkeen kerron miksi ylipäätään kirjoitan tästä aiheesta. Luin Timo Lehtosen kirjoittaman Tiimiakatemia-kirjan, jonka 3 kirjapistettä ei ole tullut turhasta. Kirja on helppolukuinen mikä antaa ymmärryksen siitä, miksi se on ollut varsin suosittu tiimiakatemialaisten keskuudessa. Mutta minulle selkeni myös, että kirjaa on hyvä pyöritellä mielessään pidempäänkin kuin se yksi paniikki-ilta ennen opintojenkirjausta. Se avaa meille valtavan ymmärryksen siitä, mitä olemme tai ainakin mitä edustamme. Toki Tiimiakatemia on muuttunut näiden 20 vuoden aikana, mutta näkyykö se ulkomaailmalle? Tuskin. Emme ole edes kaikille jyväskyläläisillekään kovin tuttu, joten uskon että mitä avoimemmin teemme yhteistyötä myös muiden opiskelijoiden kanssa, sitä enemmän parannamme omaa imagoamme maailmalla. Tulevaisuudessa he voivat olla työkavereitamme, alaisiamme tai pomojamme.

En näe mitään syytä peitellä sitä, mitä olen tai mistä tulen. Mutta en näe myöskään tarvetta ylikorostaa sitä. Aivan kuten ”10 ohjetta tiimiyrittäjälle” kohdassa 9 sanotaan: ole nöyrä ja luo menestykseni aina uudelleen. Voimme olla ylpeitä itsestämme, mutta silti nöyriä. Tiimiakatemialla on mahtavaa, että virheitään ei tarvitse peitellä. Se opettaa heti nöyryyttä: parhaatkin tekevät virheitä. Nykyään vietämme jopa epäonnistumisten päivää, jolloin voimme oppia toistemme virheistä. Tämä on ehkä suurin asia, minkä olen opintojeni aikana sisäistänyt: usko itseesi, kokeile ja jos epäonnistut, älä unohda jakaa sitä muille. Jos onnistut, kerro sekin muille. Onnistumiset antavat energiaa niille, jotka ovat valmiita sitä vastaanottamaan.

Tulin valituksi oman osuuskuntani johtoryhmään, hiukan yllättäen, mutta olin joskus saattanut asialla leikitelläkin. Olin vain varma, ettei minulla ollut vielä tarvittavia taitoja. Heti asiakaspäälliköiden foorumeilla mieleni avautui asian suhteen. Kerroin että olin ajatellut että minulla oli haluja, muttei taitoja ryhtyä asiakaspäälliköksi. ”Mutta tuohan on ihan väärä tapa ajatella, kaikki lähtee halusta.” Minulle todettiin ja tajusin ajatelleeni asiaa väärältä kantilta. Kaiken pitäisi tosiaan lähteä siitä, mitä haluan tehdä ja vasta sitten miettiä onko minusta siihen. Johtajuuskin mietitytti. Kirjaa lukiessani pysähdyin miettimään Partasen kirjoittamiin ohjeisiin liiderille.

”Ole johtajana aina läsnä ja tavoitettavissa sekä kuuntele aidosti.” Tätä haluan alleviivata asiakaspäällikkönä. Minun tulee kiinnittää huomiota siihen, että olen tavoitettavissa, jos tarvitaan apua vaikkapa sopimusten kirjoittamisessa tai asiakkaan kanssa on joku ongelma. Aion myös lähestyä asiakkuuksia projektien kautta, joten tämä vaatii oma-aloitteisuutta ja kiinnostusta muiden projekteihin.

”Kaverijohtajuus ei ole koskaan palkinto, sillä se on ansaittava joka päivä.” Hirvittävän hyvä lause jota ei ihan heti tule edes miettineeksi. Kaverijohtajana en voi ripustautua asemaani, vaan joka päivä minun on pidettävä mielessä se, miten voin parhaiten auttaa ja johtaa tiimiläisiäni.

Haluan tuoda Mittavaan tekemisen meininkiä hauskalla tavalla, joten kaverijohtajuus antaa minulle myös mahdollisuuden irrotteluun. Kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa. Kuten olen todennutkin, edellisen asiakaspäällikön suuret saappaat vaihtuvat punaisiin korkokenkiin. Ei minun tarvitse jäljitellä edellistä ollakseni hyvä johtaja. Teen omat valintani ja kehitän oman tapani johtaa ja seurata. Ehkä tämä on juuri sitä Tiimiakatemian ydintä: etsimme itse oman tapamme tehdä asioita, kehitämme sitä ja pidämme siitä kiinni. Oli kyse sitten yrittäjyydestä, johtajuudesta tai vaikkapa markkinoinnista.

Olen nyt tietynlaisessa murroksessa. Tiedän, mihin olen menossa mutta en osaa vielä sanoa kaikkia pieniä askeleita siihen. Pahin kapinavaihe tai pakenemisen halu on mennyt ohi ja haluan keskittyä oman itseni ja tiimiyritykseni kehittämiseen. Siinä missä kolmannen vuoden opiskelijat miettivät ja akatemian jälkeistä aikaa, haluan nyt ensi vuoden keskittyä hyviin asiakkuuksiin ja projekteihin, jotka voivat määritellä yritystämme pitkälle tulevaisuuteen.

Tiimimme kehitysvaiheet eivät ole olleet minulle kovin selviä, mutta uskon että olemme nyt läpimurron kynnyksellä. Tarvitsemme vain lujaa tahtoa tehdä asioita yhdessä ja kehittää omaa osaamistamme sekä tiiminä että yksilönä. Uusi kassajärjestelmä saa toivon mukaan potkua keskittyä myös rahalliseen puoleen mutta sen ei pitäisi olla ainoa asia, johon suuntaamme.

Piinapäivien lähestyessä mietin sitä, mikä estää meitä kehittymästä. Pidän toki enemmän valmentajani Lehtosen tavasta esittää kysymys. mitä voisimme olla? Tähän kysymykseen meidän pitää etsiä vastaus. Mitä voisimme olla tiimiyrittäjinä, tiimiyrityksinä tai tiimiakatemiana? Unelmointi on sallittua mutta unelmat eivät saisi jäädä vain oman pään sisäiseksi puheeksi. Huomisissa treeneissä pyrimme löytämään vastauksen kysymykseen ja toivon mukaan saamme luotua jotain konkreettista.

Lehtosen kirjaan pääsi myös LÄN-koulutusohjelma, jossa olen itsekin saanut olla mukana. LÄN eli Luova Älykkyys ja Notkeus on avannut paljon omaa ajatteluani ja antanut valtavasti uusia ajatuksia. Se on myös herättänyt minussa turhautumisen tunteita. Turhauduin ensin yhteisöön mutta matkan edetessä turhauduin erityisesti itseeni. Minä itsehän se tässä kehittymisessäni pahin jarru olen ollut! Tuntuu, että jään helposti kiinni johonkin negatiivisiin ajatuksiin kuten riittämättömyyden ja ulkopuolisuuden tunteisiin. Ne jarruttavat ja estävät minua tekemästä asioita joista pidän mutta vaati hyvin pitkän prosessin huomata asia.

Sain oman soluni palautekeskustelussa palautetta siitä, että haluni ymmärtää toisten tunteita ja tunnetiloja ja niiden tuominen keskusteluun tuo tarvittavaa näkökulmaa. On mahtava huomata että ehkä asia jota olen pitänyt hidasteena voikin olla pikemmin yksi vahvuuksistani.

Mutta mitenkäs noissa edellä miettimissäni treeneissä meni? Omasta mielestäni hyvin, saimme todella hyviä kysymyksiä Piinapäiville. Näen yhtenä osasyynä siihen sen, että saimme tuotua hieman LÄNissä opittuja asioita treeneihimme. Monet sanoivat treenien olleen hyvät. Ja toivottavasti tuotoskin saa monet pysähtymään Keskusaukiolle ja katselemaan että mikäs tämän homman nimi nyt on.

Mutta kuten vuosikin loppuu, niin loppuu esseenikin. Kiitos sinulle, joka luit tämän. Ja kiitos Lehtoselle, joka kirjoitti ihan kelpo kirjan jolla voi avata Tiimiakatemian julkisia salaisuuksia myös muulle maailmalle.

Terveisin, Kati Tikkanen

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!