Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ajattele oikein ja menesty

Kirjoitettu 12.12.13
Esseen kirjoittaja: Sarianna Hietala
Kirjapisteet: 2
Kirja: Ajattele oikein ja menesty
Kirjan kirjoittaja: Napoleon Hill
Kategoriat: 7. Innovointi, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

“Ihminen itse on oman menestyksensä suurin este. Samalla ihminen on menestyksensä ainut edellytys…”

Napoleon Hill teki 20 vuoden ajan tutkimusta maailman rikkaimmista ihmisistä. Tutkimusmatkallaan hän huomasi kaikkien menestyneiden ihmisten välillä tiettyjä yhtäläisyyksiä ja lainalaisuuksia. Heti kirjan esipuheessa puhuttiin tästä jostain mysteerisestä “salaisuudesta”. Ajattelin heti että voi ei, onkohan tämä nyt täysin samanlainen yliampuva teos kuin the Secret -kirja, jonka olen pari vuotta aiemmin lukenut ja josta olen katsonut elokuvankin. Ajattelin kuitenkin että ehkä tässä kirjassa on hieman erilaisia näkökulmia, jotka auttavat paremmin sisäistämään tätä kuuluisaa salaisuutta…

Salaisuus käsittelee siis sitä, että ajatukset määrittävät kaiken mitä sinulle tapahtuu. Tässäkin kirjassa siitä puhutaan, vaikkakaan oikeaa nimeä ei missään vaiheessa oikein haluttu paljastaa. Eräs ärsyttävä piirre kirjaa lukiessa nousi alussa jatkuvasti esille, ja se oli ylenpalttinen salaisuuden hehkuttaminen; “kohta se selviää, jatka lukemista, kohta se ponnahtaa esiin, vedät sitä puoleesi, jos vain olet valmis vastaanottamaan sen…” jne. Omasta mielestäni jatkuva hypetys söi hieman kirjan uskottavuutta. Ehkä olen vain lukenut aiheesta etukäteen niin paljon että turha hehkutus tulee jo korvista ulos ja aiheuttaa ennemminkin oksennusrefleksin, kuin halun jatkaa lukemista. Noh jatkoin kuitenkin, ja onneksi niin tein…

“Kun rikkaudet alkavat tulla, ne tulevat sellaisella vaudilla ja määrällä, että varmasti mietityttää,missä tämä menestys on piileskellyt kaikki nämä vuodet.”

Pysähdyin muistelemaan mainintaa uskomuksesta, joka valtaosalla ihmisistä on. Uskotaan että rikkaudet tulevat vain heille, jotka tekevät töitä kovasti ja kauan. Tätä lausetta mietin ja totesin vain kylmän viileästi olevani juuri tätä mieltä. Jollain tavalla olen myös aina halveksinut ihmisiä, jotka saavat rikkaudet ja menestyksen ilman kovaa työtä. Olen ajatellut, että sellaiset ihmiset eivät ansaitse, eivätkä varsinkaan osaa todella arvostaa rikkauksiaan, vaan tuhlaavat ne hetkessä, jos eivät ole ensin “kärsineet” sen eteen. Sitten havahduin. Voisiko tuo ajatus oikeasti olla vain ulkoapäin syötetty alitajuntaani. Niin, että olen omaksunut sen jopa niinkin pitkälle kuin omaksi periaatteekseni asti.

Mietin, että jos minulle tulisi juuri nyt tällä sekunnilla mahdollisuus äkkirikastumiseen, ja täysin ilman mitään syytä joku vain antaisi minulle miljoona euroa, ottaisinko sen vastaan? Antaisinko siinä tilanteessa periaatteeni tulla tielleni, ja sanoisin vain “Ei kiitos”? Enpä usko. Konkretiassa yllämainittu tilanne olisi selvää pässinlihaa ja ottaisin rahat kahdesti miettimättä. 😀 Mutta niin kauan kuin yllämainittu tilanne on vain ajatuksen tasolla tapahtuvaa, en sitä osaa kuvitella todelliseksi, tai välttämättä edes hyväksyisi itseltäni. Voiko siis olla, että tuo halveksimani asia estää minua koskaan saamasta sitä, mitä todella haluan? Sillä olenhan monesti elämäni aikana todennut, että jos ihan aidosti en usko pystyväni johonkin, niin en siihen myös pysty. Jos taas uskon, ja olen valmis tekemään kaikkeni asian eteen, olen sen saavuttanut. Simple as that.

Yksi yleisimmistä syistä epäonnistua on se, että luovuttaa jonkin hetkellisen takaiskun vuoksi. Joka ikistä menestynyttä ihmistä yhdistää päättäväisyys asiansa eteen. Jokainen joka päättää “voittaa” jonkun asian, joutuu hävittämään kaikki mahdolliset pakoreittinsä niin, ettei vain yksinkertaisesti voi perääntyä. Ainoa mahdollisuus on vain mennä eteenpäin kohti tavoitetta. Vain sillä tavalla voi varmistua, ettei pelko tai epävarmuus ota valtaa, ja että halu menestyä voittaa sen ns. tappiomielialan.

Kuusi tapaa muuttaa ajatukset kullaksi:

Ensimmäinen: Valitse mielessäsi tarkka summa, kuinka paljon rahaa haluat saada. Eli ei riitä haluavansa “paljon rahaa”, vaan on määriteltävä jokin summa esim. 50 000€.

Toinen: Päätä tarkalleen mitä aiot antaa vastineeksi, jotta saisit sen summan. Mitään ei tule ilmaiseksi.

Kolmas: Aseta summan saamiselle tarkka päivämäärä. Esim: “50 000 euroa 2014 vuoden loppuun mennessä”

Neljäs: Laadi toimintasuunnitelma.

Viides: Kirjoita yksinkertainen selostus ylläolevista asioista. Eli kuinka paljon rahaa haluat saada, paljonko aikaa kuluu sen saavuttamiseen, mitä aiot tehdä haluamasi summan eteen, sekä minkälaisen suunnitelman olet laatinut kaiken toteuttamiseksi.

Kuudes: Lue suunnitelma itsellesi ääneen kahdesti päivässä, kerran ennen nukkumaanmenoa, kerran herätessäsi. Samalla kun luet; näe, tunne ja usko, että olet jo saanut rahasi. Jos todella päättää saada haluamansa, täytyy itsensä vakuuttaa siitä, että se tulee kuin tuleekin tapahtumaan.

Ylläolevat kuusi menetelmää ovat minulle tuttuja entuudestaan. Jossain vaiheessa elämääni tein noita juttuja, ja kyllähän ne selkeästi edistikin asioiden kulkua. Silti se on jostain syystä jäänyt taka-alalle elämässäni. Kaiken lisäksi minulla on melko skeptinen asenne näitä juttuja kohtaan. Tämä johtuu entisestä työpaikasta, jossa näitä juttuja tuputettiin ja näihin oikeasti PAKOTETTIIN uskomaan. Tämä tapahtui sellaisen työnantajani toimesta, jolla oli todellisuus ja oma todellisuus sekoittunut, ja joka ei enää elänyt tässä maailmassa. Hän oli juuri niitä ihmisiä, jotka väkisin uskomalla uskoivat, että asiat tulevat itsestään heidän luokse, kunhan vain tarpeeksi kovaa ajattelee, ilman että itse täytyy muuta tehdä kuin ajatella oikein. Ja jos jossain asiassa epäonnistui, niin hänen mukaansa vain ajatteli väärin..

Joten ei varmaan ihme, miksi näihin asioihin on jäänyt hieman schaissen maku suuhun. Sinänsä harmi koska omalla tavallaan nämä jutut toimii, niin kauan kunhan osaa pitää maalaisjärjen mukana, eikä anna korkealentoisuuden viedä mennessään.

“Kun pyrkii tavoitteissaan korkealle ja vaatii itselleen yltäkylläisyyttä ja onnea, suurin ponnistus on köyhyyden ja kurjuuden hyväksyminen elämässä”

Onneksi kuitenkin edelleen jatkoin lukemista alun vaivaantuneisuudesta huolimatta, sillä lopulta aloin avautua kirjan ajatuksille, ja opettelemaan uudestaan ajattelun voimasta ja tekniikoista, joilla sitä voi käyttää hyödykseen.

Kirjassa kerrottiin tarina eräästä saarnaajasta ja filosofista nimeltään Gunsaulus. Kun Gunsaulus kävi koulua, hän huomasi koulutusjärjestelmässä monta heikkoutta, joita uskoi voivansa parantaa, mikäli hän olisi koulun rehtori. Hänen suurin haavensa oli tulla sellaisen koulun johtajaksi, jossa ihmiset oppisivat käytännön tekemisen kautta.

En nyt koko tarinaa tähän kirjoita, mutta tämä pätkä kokonaisuudessaan herätti mielenkiintoni. Se nimittäin kuulosti aivan Tiimiakatemian perustamistarinalta, josta olen jotain lyhykäisesti kuullut. Kaikenkaikkiaan on uskomatonta että tämän kaltainen akatemia on perustettu siksi, että sen perustajalla on ollut normaalissa koulutusjärjestelmässä keskittymisvaikeuksia, ja hän päätti että on aika saada jokin erilainen tapa oppia. Miten suuri pelastus tällainen paikka onkaan myös itseni kaltaisille ihmisille, jotka eivät voi sietää tunneilla paikallaan istumista, vaan haluaa tehdä, tehdä, tehdä! Käytännön, konkretian, mokien, onnistumisten ja jonkin verran teoriatiedon kautta oppiminen on kaikkein laadukkainta ja tehokkainta.

Mutta palataan takaisin tarinaan. Eli Gunsaulus päätti perustaa uuden koulun johon hän kuitenkin tarvitsisi miljoonan dollarin rahoitusta. Mistä hän peruskeskivertoköyhänä ihmisenä sellaiset rahat löytäisi, ei ollut tietoakaan. Hän vain päätti että saa rahat jostain. Pari vuotta meni vain asiaa ajatellessa, kunnes hän tajusi tehneensä vain sitä – ajatteli! Oli toiminnan aika. Hän päätti heti että saa rahat viikossa. Hän sai varman olon jollaista ei ollut koskaan aiemmin tuntenut. Lopulta hän keksi soittaa lehdistölle ja ilmoitti että pitäisi saarnan seuraavana aamuna aiheesta “Mitä tekisin jos saisin miljoona dollaria”. Hän aloitti kirjoittamisen välittömästi ja piti saarnansa. Lopussa käveli takarivistä hänen luokseen eräs mies, joka uskoi niin vahvasti saarnaajan ideaan, että päätti antaa hänelle tuon miljoona dollaria. Nykypäivänä tuo koulu tunnetaan nimellä Illinois Institute of Technology.

Suurin huomion kohta on tässä: hän sai rahansa 36 tuntia sen jälkeen, kun oli tehnyt lopullisen päätöksen ja laatinut suunnitelman toiveensa toteuttamiseksi. Siis miljoonan!

Tämä kyseinen tarina inspiroi minua, ja luulen että vihdoinkin sisäistän, siis ihan todella sisäistän, mitä päätöksen voimalla saa aikaan. Ja ennen kaikkea miten. Vuosia olen aihetta tutkinut ja siitä lukenut, mutta tuo tarina herätti minussa uuden kipinän, jota en malta odottaa pääseväni testaamaan käytännössä omien tavoitteideni kanssa!

Loppuun vielä pari kirjasta poimittua satunnaista lainausta vähän herättelemään ajatuksia:

“Jos haluaa jotain, mielialana pitää olla palava usko ja halu, ei vain toivo.”
“Kun työntekijöistä kiinnostutaan yksilöinä ja menestykseen luotetaan jo ennen itse tulosta, tehokkuus on suurempaa kuin koskaan.”
“Ihminen joka lopettaa opiskelun valmistuessaan koulusta, on tuomittu keskinkertaisuuteen”


Tähän väliin heitänkin sinulle kysymyksen: Jos ja kun valmistut Tiimiakatemialta, loppuuko silloin myös kirjojen lukeminen ja niistä esseiden kirjoittaminen? Think about it.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!