Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ajatuksia 4 tunnin työviikosta

Kirjoitettu 27.03.17
Esseen kirjoittaja: Ella Hurskainen
Kirjapisteet: 2
Kirja: 4 tunnin työviikko
Kirjan kirjoittaja: Timothy Ferris
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Yhä näin kolmantena vuotena sama puheenaihe pyörii tiimissämme harvase päivä, ja se onkin ajankäyttö. Koen, että itselläni on siinä vielä suuria kehityskohtia ja haluaisinkin löytää hyviä keinoja oman ajankäytön tehostamiseen. Otin lukuuni kirjan 4 tunnin työviikko, ja sainkin sieltä hyviä konkreettisia vinkkejä omaan ajankäyttööni. Kirjan on kirjoittanut Timothy Ferris, ja sen perusajatuksena toimii ”miten raataa vähemmän, ja elää enemmän?” Kuulostaa hyvältä!

”Vähemmän töitä ei tarkoita, että olet laiska.”

Tiimiakatemialla tuntuu välillä, että, mitä enemmän on hommaa, sitä siistimpää se on. Kun kaveri kysyy, mitä projekteja sinulla on käynnissä, pitkä litania vastauksia saa aikaan ajatuksen ”Ompas kova tyyppi!”. Tämä johtaa helposti siihen, että puuhastellaan kaikenlaista, eikä keskitytä lainkaan olennaiseen. Kun mietin omaa pinkkuvuottani ja tätä hetkeä nyt, voin todeta, että olen vähentänyt puuhastelua huomattavasti. Haluan kuitenkin päästä siitä kokonaan eroon, mutta kuinka?
Ensimmäisenä on tärkeää tunnistaa, mikä kaikki on puuhastelua ja mitkä ovat toimintani tavoitteet. Huomaan, että puuhasteluun ajaudun helposti silloin, kun minulla ei ole käynnissä, mitään suurempaa projektia. Alan haalimaan itselleni kaikkea ”täytettä” päiviini, jotta saisin itselleni ahkeruuden tunteen. Sen sijaan, minun pitäisi keskittyä siihen, mitä tavoittelen. Miten sitten saan selville sen, mitä tavoittelen? Ferras ohjaa kirjassa kysymään itseltämme ”mikä saa minut innostumaan?” Se on oikea kysymys, jos haluaa löytää elämäänsä suunnan, ja tavoitella omia unelmia. Itse voin täysin allekirjoittaa tämän kysymyksen, sillä pyrin siihen, että teen juttuja, mitkä innostaa ja millä voin innostaa myös muita kanssaeläjiäni.

Tällä hetkellä minulla on kolme projektia, johon haluan keskittyä ja jättää kaiken muun pois: Somerukset, Jyväskylän Designtori ja kesän lasikontti pop-up. Kun mietin tätä kolmen koplaa, voin todeta, että ne kaikki saavat minut innostumaan, erityisesti Jyväskylän Designtori sekä pop-upit. Molemmissa niissä on melko selkeät tavoitteet, ja tiedän, mitä minun tulee tehdä niiden eteen. Someruksien toiminta on kuitenkin vielä melkoisen sekavaa. Meitä on touhussa mukana viisi tyyppiä, mutta emme ole asettaneet yhdessä minkään näköisiä tavoitteita. Voisimmekin siis ottaa käyttöön Ferrasin neuvon tavoitteiden asettamiseen liittyen ” On helpompi suoriutua epärealistisesta kuin realistisesta.”

Olen aina ollut sillä kannalla, että tavoitteiden täytyy olla jollain tavalla realistisia, jotta niihin voi päästä. Epärealistisien tavoitteiden asettaminen tuntuu myös pelottavalta. Kirja sai minut kuitenkin ajattelemaan asiaa eri näkökulmasta. Epärealistinen tavoite laukaisee sisällämme adreliaanipiikin. Teemme kaikkemme saavuttaaksemme tavoitteen. Tästä parhaista parhain esimerkki on EkoTeko pop-upin rakennus, erityisesti vuonna 2015. Saimme liiketilan avaimet avajaispäivänä edeltävänä päivänä kello 21:00. Olimme kuitenkin yhdessä päättäneet ja asettaneet tavoitteen, milloin avaamme liikkeen. Rupesimme hommiin ja roudasimme tavaraa yömyöhään asti, ja muutaman tunnin unilla palasimme aamulla aikaisin jatkamaan hommia. Saimme kuin saimmekin liikkeemme auki sovitusti, ja se voittajafiilis, mikä tuli ovet avatessa oli uskomaton. Selkeä, innostava ja erityisesti haastava tavoite sai meidät onnistumaan!

Oikeastaan olen huomannut, että rakastan sitä kiireen ja paineen tunnetta, kun teen hommia jotain selkeää ja innostavaa päämäärää kohti niskalimassa. Mutta miten saisimme someruksille tämän saman draivin ja innostuksen päälle? Nyt tuntuu, että meidän hommat ovat vielä juurikin sitä puuhastelua. Odottelemme vastauksia asiakkailta, emmekä sillä tekosyyllä ala hommiin. Meidän pitää siis yhdessä kokoontua ja miettiä projektillemme epärealistiset ja innostavat tavoitteet. Sen jälkeen meidän pitää paloitella tavoitteemme päivätasolle, sillä adrealiinipiikin saa aikaan lyhyen aikavälin epärealistinen tavoite: Tehtävään tärkeys ja vaativuus paisuvat siihen annetun määräajan mukaan.- Parkinsonin laki

Toinen tärkeä pointti kirjassa oli minulle ulkoistaminen. Miksi tehdä kaikki itse, jos voisit säästää aikaa ulkoistamalla sen jollekin muulle? Omasta mielestäni ulkoistaminen kuulostaa usein kalliilta vaihtoehdolta. Monesti kuitenkin itse ruetessani tekemään jotakin asiaa, mitä en osaa niin hyvin, aikaa kuluu aivan liian paljon. Ja niin kuin vanha sanonta menee ”aika on rahaa”. Ulkoistamalla säästää siis silkkaa aikaa, ja rahaa. Usein myös lopputulos on huomattavasti parempi ammattilaisen tekemänä.

Toki kaikkea ei kannata ulkoistaa. Itse esimerkiksi en koe olevani vielä kovin hyvä graafisessa suunnittelussa, esimerkiksi julisteiden tai flyereiden tekemisessä. En kuitenkaan halua ulkoistaa kyseistä hommaa, koska haluan itse kehittyä siinä. Vaikka minulla kuluukin siihen pidempi aika, harjoittelu hyödyntää minua tulevaisuudessa ja kehityn juuri siinä missä itse haluan. Turha näpertely kannattaa siis jättää pois, ja keskittyä juuri niihin asioihin, jotka vievät itseään kohti omia innostavia tavoitteita.

En usko, että itse pystyn tiivistämään työviikkoani 4 tuntiin. Voin kuitenkin tehostaa tekemistäni huomattavasti! Kaikkein tärkeintä on siis määrittää omat tavoitteet ja keskittyä siihen, missä haluaa kehittyä. Tämän lisäksi on tunnistettava omat aikasyöpöt ja lopetettava puuhastelu!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!