Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ajatuksia Menestyjän käsikirjasta

Kirjoitettu 01.03.15
Esseen kirjoittaja: Essi Järviö
Kirjapisteet: 2
Kirja: Menestyjän käsikirja
Kirjan kirjoittaja: Rita Fagerstöm
Kategoriat: 8.2. Yrittäjänä kasvun taidot ja työkalut, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tästä kirjasta en saanut paljoakaan irti. Tällä kertaa oli huono juttu, että huomasin lukiessani, että kirja on naisen kirjoittama, vaikken ollut tekijään aiemmin kiinnittänyt huomiota. Tekstissä oli niin paljon itsestäänselvyyksiä, että kahlasin monta kertaa kymmenen sivua eteenpäin vain silmäillen tekstiä ja etsien kiinnostavaa luettavaa. Ainakin kirja on monipuolinen: Aiheita riittää yleisimpien tietokoneen toimisto-ohjelmien esittelystä shoppailuvinkkeihin. Huhhuh.

Kyllä tämä silti ihan ajattelemaan sai. Haluanko menestyä? Mitä menestyminen minulle on? Missä haluan menestyä? Missä haluan kehittyä? Mitä minun tulee tehdä päästäkseni tavoitteeseeni?

En kyllä ole ikinä ajatellut, että voisin oikeasti menestyä. Olen haaveillut tavallisesta onnellisesta perhe-elämästä, jos joskus olen uskaltanut ajatella seuraavaa viikkoa pidemmälle. Vasta nyt noin vuosi takaperin olen alkanut pikkuhiljaa tajuamaan, että hei, mähän voin tavoitella tässä elämässä jotain urallakin. Se vaan vaatii hulluna duunia, mutta ainahan unelmansa eteen haluaa duunia tehdäkin.

Minulla motivaatio ja unelmat lähtevät siitä ajatuksesta, millaiseksi haluan tulla. Mitä tai kuka haluan olla. Kun nämä seikat ovat vielä hiukan pimennossa, on vaikea miettiä sitä unelmaduuniakaan. Kuitenkin haluan ajatella, että sen etsiminen on menestystarinan alkutaipaletta, koska se työntää eteenpäin ja paikallaan junnaaminen tuntuu turhalta.

Olen huomannut, että en ole kovin paljoa edes uskaltanut miettiä tulevaisuuttani kovin pitkälle, koska en ole osannut katsoa kokonaiskuvaa. Jopa puolen vuoden päähän suunniteltu ulkomaanreissu on tuntunut todella kaukaiselta ja siksi vähän pelottavalta. Mietin aina vain niitä arkisia asioita. Pitäisi käydä kaupassa, huomenna täytyy pestä pyykkiä, mitähän tekisin ensiperjantaina. Nyt olen onneksi edes tajunnut, että kokonaiskuvaakin voi välillä katsoa, niin ne arkisetkin asiat näyttää paljon pienemmiltä ja tulevaisuus avoimemmalta.

Mutta takaisin unelmaduunin etsimiseen. ensin siis selvitettävä, mitä haluan saavuttaa. Haluan tehdä niin kivaa työtä, että siitä saa nauttia joka päivä, ja lomalla työtä tulee ikävä. Voisin olla työntekijänä, esimiehenä tai vaikka pyörittää omaa yritystä. Alallakaan ei ole niin väliä. Tärkeintä on, että koen työni merkitykselliseksi, ympärilläni on hyvä tiimi ja nautin työstäni.

Ensiaskeleet minun on otettava laajentamalla osaamistani ja tietotaitoani. Mikään kokemus, opiskelu tai ammatti ei mene ikinä hukkaan, sen olen tässä viime vuosina oppinut. Nyt vain siis haalimaan erilaisia projekteja ja vapaa-ajallekin erilaisia harrastuksia ja muita juttuja, että saan kartutettua kokemusta ja suuntaa siihen, mitä haluaisin ehkä tehdä työkseni.

Ehkä seuraavaksi tai yhtä tärkeäksi jutuksi luokittelisin verkoston. Tiimiakatemialla on loistavat mahdollisuudet kartuttaa omaa verkostoa. Täällä voi tavata ihmisiä isojenkin yritysten johdosta, tai jopa valtion johtajia, tai suurlähettiläitä. Kun jättää itsestään muistijäljen juttutuokiolla ja vaikka käyntikortin, voi tulevaisuudessa yllättävistäkin tahoista olla hyötyä, jopa monen vuoden päästä.

Ajattelen verkoston luomisen sellaisena mahdollisuuksien ovien avaamisena. Aina, kun tutustuu uuteen ihmiseen, avautuu ovi, joka pysyy auki niin kauan, kuin sitä itse pitää auki. Verkostoa on siis ylläpidettävä ja aina välillä vaikka kyseltävä puolituttujenkin kuulumisia. Ikinä ei tiedä, mistä ovesta tulee astuttua sisään ja mitä sen toiselta puolelta löytää. Mielestäni tämä pätee myös tiimiyrityksessä, jos asiakassuhteista jaksetaan pitää huolta. Vaikkei ensimmäisellä asiakaskäynnillä tulisi kauppaa, hyvä jälkihoito voi taata kaupan tulevaisuudessa.

Kirjasta jäi mieleen myös muutamia pienempiä pointteja tiimiyrityksen toimintaan liittyen. Niitä ovat muun muassa todellisen ongelman selvittäminen ja hyvän päätöksen tekeminen. Tuntuu, että meillä Bisnerassa asiat nähdään usein vähän väärältä kannalta. Ei mennä ongelmaan tai ristiriitatilanteeseen tarpeeksi syvälle ja selvitetä todellista ongelmaa kysymällä miksi, miksi ja miksi, vaan tehdään jostain pienestä, asiaan jollain lailla liittyvästä asiasta ongelma. Lopulta porukka turhautuu, ongelma jää ratkaisematta, tai ratkaistaan hätäisesti. Syntynyt ratkaisu, tai päätös, on tehty monen huonon vaihtoehdon pohjalta, tai päätös on valittu väärin kriteerein.

Itse tykkään pohtia ongelmia ja ratkaisuja niille aika syväluotaavasti ja ratkaisu edellä, ja jos en järkiperustein löydä sopivaa ratkaisua, se perustuu fiilikseen. Se ei tietenkään kaikissa tilanteissa ole fiksuinta, vaan joskus päätökset on tehtävä nopeasti ja fiiliksen pohjalta. Lempikysymykseni on miksi. Miksi näin tapahtui? Miksi tehdään tai ajatellaan näin? Miksi joku muu onnistuu paremmin? Toinen lempparini on ”Miten tästä jatketaan eteenpäin?”. Siksi Bisneran jauhamiskulttuuri on alkanut ärsyttää. Ei mennä ongelmiin syvälle, ja lopulta jäädään jauhamaan turhuuksista, kun voisi yhtä hyvin siirtyä eteenpäin. Ja kun jauhaminen on mennyt tarpeeksi pitkälle, siitä on tullut väittely, ja väittelyssä jokainen kuulee enää vain oman kantansa, joten päätöksissäkin näkyy usein enemmän jonkun yhden tyypin näkemys, kuin koko tiimi tai vaikka asiakas.

Päätöstä tehdessä tulisi aina muistaa ottaa huomioon, kuinka tärkeää päätöstä ollaan tekemässä, eli kuinka paljon aikaa ja panoksia sen tekemiseen tulisi laittaa. Eli katsoa sitä kokonaiskuvaa. Jos tehdään päätöstä kahden koko tiimin kesäprojektin välillä, voi päätökseen käyttää paljonkin aikaa. Jos ollaan valitsemassa kahden LC-asuntoauton välillä, ei päätöstä ehkä kannata hieroa monissa treeneissä peräkkäin.

Keskitytään oikeisiin kriteereihin. Jos vaikka valitaan pop-up – kaupalle liiketilaa, onko tärkeintä vertailla muutaman kympin hintaeroa, vai sijaintia, kokoa ja parkkitilaa?

Kolmas aika tärkeä juttu meidän tiimissä on mieliala. Jos menee huuruun, otetaan tauko palataan asiaan. Jos ärsyttää, näkökulma kapenee nopeasti siihen yhteen ja sekin voi olla vain ”ihan sama, tehkää mitä teette.”

Kirjassa oli yksi luku, joka käsitteli pelkästään yleisiä lainalaisuuksia, eli periaatteessa kuluneita sanontoja, joita kuulee tosi usein, ja joiden merkitystä ei enää oikein edes jaksa miettiä. Ne oli kirjassa kuitenkin avattu erilailla kuin yleensä. Kyseessä on siis juttuja, kuten

Ajattelun suuntaamisen laki, eli mitä ajattelet, se todennäköisemmin tulee tapahtumaankin. Jos ajattelet voittoa, voitat varmemmin kuin ajatellessasi häviötä.

Ensimmäisen askeleen laki: otettuasi ensimmäisen askelen, olet jo lähempänä maalia. Sumu hälvenee matkalta sen kuluessa, ei siis tarvitse murehtia, jos maali ei näykään lähtöviivalta.

Enargian suuntaamisen laki: mihin suuntaat energiasi, ja käytät aikaasi, menee eteenpäin.

Ja ehkä isoimpana oivalluksena näistä Uusi kultainen käsky:

Miten kohtelet itseäsi, niin muut kohtelevat sinua. Jos et arvosta itseäsi, eivät muutkaan arvosta sinua. Jos luotat taitoihisi, muutkin luottavat onnistumiseesi. Jos et tunne kuuluvasi joukkoon, sinut jätetään ulkopuolelle.

Näitä kuulee jatkuvasti, mutta kyllä niissäkin on ihan ajattelemisen aihetta, kun menee vähän pintaa syvemmälle ja miettii oman kokemuksen kautta. Jos tuntuu aina ulkopuoliselta, voi miettiä, miten itse käyttäytyy niissä tilanteissa. Jos tuntuu, että jokin asia ei etene, voi miettiä, kuinka paljon siihen on käyttänyt aikaansa.

Tämän poukkoilevan ja hajanaisen esseen päätän kirjan kahteen tärkeimpään sanaan. Kun haluat menestyä tai saavuttaa jotakin, älä jää odottamaan parempaa huomista. Mieti, mitä haluat saavuttaa, tee oikeita päätöksiä ja aloita heti.

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!