Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Älä ole pomo

Kirjoitettu 10.05.20
Esseen kirjoittaja: Aleksi Luukkonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Älä ole pomo
Kirjan kirjoittaja: Mika D rubanovitsch
Kategoriat: 1. Oppiminen, 3. Yrittäjyys, 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tämän kirjan olen aikonut lukea jo pitkään ja vihdoin löytyi oikea hetki tälle teokselle. Mika D rubanovitsch on tietokirjailija, konsultti ja yritysvalmentaja. Mika on tehnyt aikaisemmin kirjoja mm myynnistä, mutta tällä kertaa hän kertoo nykypäivän johtamisesta ja itseohjautuvuudesta. Uutena teoksena kirja kuvasi mielestäni hyvin juuri tämän päivän organisaatioita ja johtamista. Mika arvostaa nykypäivän organisaatioissa ketteryyttä, joustavuutta ja itseohjautuvuutta. myös itselleni nämä asiat ovat tärkeitä, jos mietin omaa tulevaisuuden työpaikkaa.

 

Nykypäivän organisaatio ja itseohjautuvuus

Nykypäivänä organisaatiossa itseohjautuvuus ja työntekijöiden aloitekyky kasvaa jatkuvasti. Moni voi ajatella, että johtamista ei tarvita, jos organisaatio on itseohjautuvainen. Tämä ei pidä paikkaansa. Itseohjautuvuus tarvitsee johtamista. Itse asiassa johtamisen rooli saattaa jopa korostuu silloin kuin työntekijät työskentelevät itseohjautuvasti ja oma-aloitteisesti. Mika toi kirjassaan hyvin esille tätä ilmiötä ja käsitteli sitä arkipäiväisten esimerkkien kautta. Itseohjautuvuus ei tarkoita, että kaikista pitäisi selvitä yksin ja, että tiimin rooli jotenkin vähenisi näissä tilanteissa. Tiimin ja muun organisaation tehtävä on tuke ja kannustaa oma-aloitteisuuteen ja uusien innovaatioiden keksimiseen. Johtajan rooli on toimia mahdollistajana ja kehittäjänä. Nykypäivän johtaja ei kangistu vanhoihin kaavoihin vaan on avoin uusille ideoille. Uusia ideoita pitää arvostaa ja niitä pitää testata asiakasrajapinnassa, jos yritys haluaa kehittyä ja pysyä mukana nykypäivän kovassa kilpailussa.

Organisaatioissa pitää myös hyväksyä virheitä ja kannustamaan menemään mukavuusalueen ulkopuolelle. Liiallinen virheiden pelko saattaa pahimmillaan tappaa innovatiivisuuden. Työntekijät eivät uskalla luoda uutta, koska pelkäävät vastaanottoa ja virheitä. Inhimillisiä virheitä sattuu kaikille, mutta laiskuudesta johtuvat virheet pitää eliminoida. Laiskuudesta johtuvia virheitä, voivat olla esimerkiksi viestinnän puute tai ihan vain tekemättömät tehtävät. Tärkeää on myös, että yrityksellä on selkeä päämäärä ja tavoite, jonka jokainen työntekijä tietää. Johtajan on ohjata alaisiaan oikeaan suuntaan, kun taustalla on selkeä tavoite, minkä kaikki tiedostavat. Viestintä ja delegointi taidot ovat myös nykypäivän johtajan tärkeät työkalut. Viestintää tarvitaan aina ja sen pitää olla riittävän laadukasta. Jos johtaja itse ei osaa viestiä, ei hän sitä voi olettaa myöskään muilta. Myös delegointi on tärkeässä roolissa. Omat kädet eivät millään riitä joka paikkaan ja siksi on tärkeää jakaa tehtäviä ja vastuurooleja koko organisaatiolle.

Näinä aikoina on hyvä puhua myös etätyöskentelystä. Se jos mikä tarvitsee itseohjautuvuutta ja johtamista. Kotona ollessa työntekijällä on suurempi vastuu itsestään ja itsensä johtamista täytyy harjoitella. Johtaja on tärkeässä roolissa siinä, että hän ei kyttää liikaa työntekijöiden tekemisiä, mutta kuitenkin on perillä asioista mitä tapahtuu. Olen huomannut somessa pariin kertaan keskustelua siitä pitäisikö pomon kysyä etätyöpäivän jälkeen, että mitä sait tänään aikaiseksi? Myös tässä kirjassa pureuduttiin tähän aiheeseen. Ristiriita on siinä, että eihän pomo työpaikallaan kysy päivän päätteeksi työntekijän tekosia siltä päivältä, joten miksi niitä pitäisi kysyä etäpäivän jälkeen. Eikö pomo luota alaisiinsa? Tämä kysely voi johtua myös siitä, ettei yrityksessä ole selkeitä mittareita, joilla tuloksia mitataan, jolloin johtaja ei voi tietää mitä alaiset ovat päivän aikana tehneet. Avoin viestintä, selkeät tavoitteet ja mittarit sekä työntekijöiden innostunut motivaatio työtänsä kohtaan ovat mielestäni ratkaisu tähän ongelmaan.

Myös me tiimiakatemialla olemme siirtyneet etätyöskentelyyn vallitsevan tilanteen takia. Osalle sopeutuminen etätöihin on sujunut sutjakammin kuin toisilla, mutta kokonaisuutena ainakin meillä Tempossa homma on mennyt hyvin. Haasteita on ollut tehokkaan työpäivän aloittaminen ja se, että kotona on paljon häiriö tekijöitä. Myös se, että ei näe fyysisesti aiheuttaa enemmän tai vähemmän motivaation laskua. Myös uusien projektien saaminen on ollut haastavampaa, ja sen myötä usko on voinut välillä hieman lopahtaa, mutta kesää kohti tilanne vaikuttaa ihan hyvältä. Olemme Tempossa pitäneet tiiviisti palavereja myös treenien ulkopuolella ja olemme kärryillä toisten tekemisistä, joten kyttäämiselle tai jatkuvalle kyselylle ei ole ollut tarvetta. Haasteena korona-aikanakin on ollut suuren yhteisen päämäärän puuttuminen. Johtamisen näkökulmasta tämä ei todellakaan ole ollut helppoa aikaa, koska oma motivaatio on myös välillä hukassa ja samaan aikaan pitäisi olla positiivinen ja tsempata muita. Myös kontaktit muiden tiimien kanssa on pudonnut lähes nollaan, joten sekin tuo välillä haikean fiiliksen ja epätoivoisen mielialan. Viestintää on pitänyt lisätä paljon eri kanavissa ja siinä huomaa ehkä sen, että kaikki eivät aina ole 100% toiminnassa mukana, kun viestit menevät ohi ja palavereista ollaan sen takia poissa. Akatemia on paikkana muutenkin aika sekava ja tällainen sekava tilanne, joka tulee ulkoapäin ei ainakaan lisää millään tavalla ymmärrystä siitä, että miten täällä pitäisi toimia ja mitä tehdä. Monet akatemian sisäisetkin asiat ovat vielä kehitysasteella ja tämä tilanne hidastaa niiden käytäntöön viemistä. Positiivista on se, että akatemia on kuitenkin uusiutuva, ketterä oppimisympäristö, joka tarjoaa huikeita mahdollisuuksia kehittyä esimerkiksi nykypäivän johtajana.

 

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!