Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Älä panikoi

Kirjoitettu 31.01.16
Esseen kirjoittaja: Noora Suokas
Kirjapisteet: 3
Kirja: Linnunrata
Kirjan kirjoittaja: Douglas Adams
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Joululomalla luin Douglas Adamsin viisiosaisen trilogian Linnunrata, joka sisältää kaikki viisi osaa:

  • Linnunradan käsikirja liftarille
  • Maailmanlopun ravintola
  • Elämä, maailmankaikkeus – ja kaikki
  • Terve, ja kiitos kaloista
  • Enimmäkseen harmiton

Varoitus tämä reflektio ei tule olemaan millään tapaa järkevä tai sisältämään järkeviä next step- juttuja. Tämä essee sisältää myös linnunrata läppää, joten älä pahastu jos et ymmärrä.

Täytyy sanoa, että kirjan puolivälissä oli jo täysin selvää, ettei millään voi ennustaa mitä kirjassa tulee tapahtumaan.  Alun perin se on Adamsin luoma kuunnelma sarja, josta myöhemmin tehtiin kirja. Kuunnelma on tehty 1978 ja vaikka kirja on aivan hullu monelta osaa, on siinä paljon sellaista mikä on myöhemmin toteutunutkin. Kirjassa on sähköinen käsikirja linnunradan liftarille, josta voi tarkastella erilaisia tietoja, esimerkiksi eri planeetoista ja niiden asukkaista. Kirjaa päivittävät kenttätyöntekijät, jotka käyvät tukimassa asiaa ja kirjaavat sitten muistiin huomionsa. Nykyään tätä nerokasta käsikirjaa kutsutaan meillä nimellä Wikipedia.

Hauskaa ajatella, että vaikka kirja on kirjoitettu täysin fiktiivisesti, on kuitenkin esimerkiksi Wikipedia nykyään täyttyä totta. Se pistää miettimään maailmankaikkeutta. Mitäs jos jossain toisessa ulottuvuudessa on joku heimo jolle avaruudessa matkustaminen on jo ihan arkipäivää. He eivät vain ole käyneet maassa, ehkä siksi, että vaikutamme alkuasukkaille tai siksi, etteivät he ole löytäneet meitä vielä. Pitääkin varmaan alkaa kantaa pyyhettä varmuuden vuoksi mukana, jotta voi tarvittaessa liftata avaruusaluksen kyytiin.

Toinen ihan mahtava juttu kirjassa oli Baabelin kala. Kun sen laittaa korvaan se kääntää kaikki kielet sinulle niin, että ymmärrät ne. Yhtäkkiä osaatkin siis ymmärtää kaikkia maailman (tässä tapauksessa maailmankaikkeuden) kieliä. Mikä olisikaan kätevämpää kuin tämä. Onhan nykyään jo keksitty erilaisia käännöskoneita, mutta ne eivät vielä toimi täysin luotettavasti. Uskon kutienkin, että tulevaisuudessa meillä on jotain Baabelin kalaan verrattavaa käännöstekniikkaa, jolloin kaikki ihmiset ymmärtäisivät toisiaan. Millainen kilpailutilanne tästä saataisiinkaan maailmaan aikaan, kun kaikki voisivat myydä tuotteitaan toisilleen ymmärrettävästi. Myös ostaminen ja tuotteiden vertailu helpottuisi huomattavasti. Tällöin jokaisen pitäisi yksilöityä vielä enemmän ja keksiä keino millä erottua massasta. Tällöin esimerkiksi lääketeollisuus joutuisi uudistumaan valtavasti, sillä ihmisille olisi huomattavasti enemmän tietoa tarjolla vaihtoehtoisista menetelmistä. Muutenkin tiedon määrä lisääntyisi siinä määrin, että sitä ei voi edes käsittää. Tässä on toki myös se vaihtoehto, että käännöskone annetaan vain osalle ihmisistä, he ymmärtävät kaikkia, mutta loput eivät ymmärrä heitä. Tässä tilanteessa sitä vasta oltaisiinkin epätasa-arvoisessa tilanteessa ja se voisi aiheuttaa jopa sotia.

Kirjan alussa maasta sanottiin seuraavaa ”Harmiton”, myöhemmin kirjan viimeisessä osassa kirjaan lisättiin tietoa maasta, jonka jälkeen siinä luki ”Enimmäkseen harmiton”. Alussa se nauratti, lopussa se laittoi ajattelemaan. Ihmiset maapallolla pyörittävät samoja ongelmia vuodesta toiseen esimerkiksi ihmissuhteissa. Kehitymme kyllä esimerkiksi teknologiassa ja lääketieteessä, mutta sitten tällaiset jokapäiväiset kaikkia koskettavat asiat, kuten erot, käy lähes jokainen läpi, jossain kohti elämää, eikä kukaan vieläkään tiedä pitkän parisuhteen edellytyksiä. Kuten tutkimuskin osittaa järjestetyt avioliitot ovat onnellisempia seitsemän vuoden jälkeen kuin itse solmitut. En kannata millään muotoa järjestettyjä avioliittoja, mutta niissä on yksi sellainen puoli jonka itse solmitussa liitossa helposti kadottaa, nimittäin sitoutuminen ns. myötä ja vastamäessä. Ihmiset luovuttavat nykyään ihan liian helposti, vaikka joissain yksittäisissä tapauksissa se on hyväkin. Muutenkin nykyään ollaan sellaisia ”kaikki mulle tässä ja nyt”. Mihin syyllistyn itsekin. Siitä on tullut jotenkin normaalia, että kaikki pitäisi saada heti.

Kirja kokonaisuudessaan sai miettimään myös sitä miten pienessä kuplassa me täällä elämmekään ja miten vaikeaa on oikeasti ajatella out side the box. Ne jotka oikeasti ajattelevat boxin ulkopuolelta nimetään usein hulluiksi, vaikka mistä sitä tietää miten oikeassa osa heistä voi olla.

Linnunradan käsikirjan kannessa on painettuna sanat ”don´t panic” eli älä hätäile. Mielestäni tämä on erittäin hieno elämänohje. Se on yksinkertainen, mutta viisas. Hätäilemällä ei varmasti saavuta mitään, se ei myöskään auta ongelmatilanteissa, vaan usein pahentaa asioita.  Pieni paniikki toki saa osan ihmisistä toimimaan tehokkaammin, samoin kuin paineen alla oleminen, mutta hätäily on mielestäni asia erikseen. Se ei varsinaisesti ole paniikkia vaan pikemminkin sellaista voivottelun ja hysterian välimaastoa, josta ei hyödy kukaan. Paitsi silloin, jos haluaa saada aikaan joukkohysterian. Älä hätäile painettuna tietokirjan kanteen on erittäin nerokasta. Se ikään kuin kannustaa ihmistä rauhoittumaan, lukemaan ensin tarvittava tieto ja sitten selvittämään tilanne. Usein kun meillä on ongelma, syyllistymme joko vatvomaan sitä tuloksetta tai sitten ratkaisemaan sen heti. Harva antaa kuitenkaan ongelmille positiivisella tavalla tilaa, jonka aikana kerätä tietoa ongelman ratkaisemiseksi, niin että lopputulos olisi mahdollisimman hyvä.  Muistakaamme siis kaikki:

DON´T PANIC!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!