Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Alkemisti

Kirjoitettu 28.09.13
Esseen kirjoittaja: Tomi Tajakka
Kirjapisteet:
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: Yleinen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Paulo Coelhon Alkemisti on erinomaista kesälukemista. Se on kirja, jossa on kiva tunnelma ja lopulta hyvä voittaa. Joskus kirjaa kuulee moitittavan siitä, että se ei jätä juuri mitään lukijan mietittäväksi, vaan on lähinnä pureskeltu valmiiksi lukijaa varten. En ole tästä ihan samaa mieltä. Kirjan tarina on herttainen ja selkeä, mutta luettuani sen jäin pohtimaan monia asioita ja teemoja tuntui nousevan pintaan enemmän ja enemmän.

 

Kirja on pullollaan elämänviisauksia ja kohtauksia, jotka herättivät ainakin minut ajattelemaan omia valintojani, menneisyyttä, tulevaa ja nykyhetkeä. Yksi tärkeä asia kuitenkin nousi esiin luettuani toisen erinomaisen kirjan, Johtamisen nyt. Läsnäolo tässä hetkessä ja keskittyminen siihen mitä teet. Kirjan päähenkilöllä oli taipumus miettiä menneisyyttään ja huolehtia kovin tulevaa, tällä hän sai itsensä välillä saatettua epätoivon vimmaan. Mutta kuitenkin hän huomasi olevansa onnellinen juuri silloin, kun huomaamattaankin keskityi vain siihen mitä juuri silloin oli meneillään. Hän saa oivan opetuksen kamelinajajalta keskellä aavikkoa.

”Kun syön, en ajattele muuta. Kun teen matkaa, keskityn siihen. Jos minun on määrä taistella, se on oleva aivan yhtä hyvä päivä kuolla kuin muutkin päivät. Minä en nimittäin elä menneisyydessä enkä tulevaisuudessa. Minulle on olemassa vain nykyhetki eikä minua kiinnosta mikään muu. Jos pystyt elämään nykyhetkessä, olet onnellinen mies. Huomaat, että aavikko kuhisee elämää, että taivaalla on tähtiä ja että miehet taistelevat koska se on osa ihmisluontoa. Elämäsi on oleva yhtä juhlaa, suurta karnevaalia, koska se sisältää vain sen hetken jota elät.”

Näillä sanoilla kamelinajaja selitti omaa suhtautumistaan aavikolla vaanivaan uhkaan ja elämään. Tämähän on tavallaan jokaiselle tuttu asia, elä tätä hetkeä. Mutta kuinka moni sen kokee niin tärkeäksi, että vaivautuu niin tekemään? Mutta siihen olisi ainakin itselläni syytä keskittyä. Miten elän jokaisen päivän, teen jokaisen työtehtävän, kohtaan jokaisen ihmisen, ratkaisen jokaisen pulman tai nautin jokaisesta hetkestä keskittyen vain siihen hetkeen? Koska kuitenkaan menneeseen en voi vaikuttaa ja tulevaisuutta on aika vaikea ennustaa. Läheisen ihmisen kuoltua minulle tuli aika vahva kuolemanpelko. Se vaikutti moneen asiaan elämässäni ja välillä jumituin pelkäämään kuolemaa, koska se oli niin konkreettisesti näyttäynyt minulle. Sitten eräs tuttavani puki asian minulle niin hyvin sanoiksi, että oloni helpottui. Kuolema on niitä harvoja reiluja asioita tässä maailmassa. Käsitin tämän niin, että sen edessä olemme kaikki tasavertaisia. Sitä on turha odottaa tai pelätä, koska se voi tulla huomenna tai kolmenkymmenen vuoden päästä. Samoin työelämässä, opinnoissa tai muussa toiminnassa. Me voimme ja syytäkin on tottakai tehdä suunnitelmia ja tavoitteita. Mutta tärkeintä on keskittyä käsillä olevaan hetkeen, koska siihen me voimme juuri sillä hetkellä varmasti vaikuttaa. Toki tulevaankin, mutta se ei ole ikinä varmaa.

 

Toinen minulle tärkeä teema kirjassa oli elämänmittainen oppiminen. Voimme oppia lähes jokaisesta hetkestä, jokaiselta ihmiseltä ja jopa silloinkin kun mitään ei tapahdu. Kyse on ehkä siitä, että suostummeko näkemään asioiden ympärillä olevia kokonaisuuksia ja olemmeko avoinna vastaanottamaan asioita. Tämä on tärkeä teema Tiimiakatemian oppimismallin kannalta. Tekemällä oppiminen ja jatkuva elämänmittainen oppiminen. Kuten joskus aiemmin kirjoitin, mielestäni kukaan ei ole ikinä valmis. Voimme opiskella kirjoista teorioita ja työkaluja, ne ovat todella tärkeitä asioita ja muodostavat tietynlaisen pohjan kehittymiselle, mutta ympärillämme on myös valtava määrä opettajia ja oppeja, jos vain olemme valmiita huomioimaan ne ja vastaanottavaisin mielin. Siinä vaiheessa kun koemme olevamme valmiita, emme huomaa ympärillämme tai itsessämme kehitettävää, juutumme tilaan jossa emme kehity tai uudistu. Kuka haluaa korjata tai kehittää jotain, jossa emme huomaa mitään korjattavaa tai parannettavaa? Omista taidoista ja osaamisesta tulee toki olla ylpeä, mutta samaan mieleen ja kehoon mahtuu myös nöyryys, joka pitää meidät elämänmittaisen oppimisen tiellä.

 

Mielestäni tämä kirja on hyvä opus herättämään ajatuksia silloin, kun mieli on jumissa tai oma toiminta tuntuu turhalta ja epävarmalta. Ainakin minun ajatukseni se sai rullaamaan uudella vaihteella. Jos ei muuta, niin ainakin sen lukeminen saa mielen kirkastumaan ja aurinkoisen kesäpäivän tuntumaan entistä merkityksellisemmältä.

”Elämäntietään seuraava osaa kaiken minkä tarvitseekin osata. Unelman tekee mahdottomaksi yksi ainoa asia, epäonnistumisen pelko.”

 

Tomi Tajakka

osuuskunta Idealeka

tomi.tajakka@idealeka.fi

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!