Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Alkemisti

Kirjoitettu 19.03.13
Esseen kirjoittaja: Saija Valkonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Alkemisti
Kirjan kirjoittaja: Paolo Coelho
Kategoriat: 1. Oppiminen, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olen lukenut paljon henkisen kasvun kirjoja, enkä siltikään saa niistä tarpeekseni. Olen halunnut keskittyä itseni kehittämiseen ihmisenä ja sen tukena ei toimi mikään paremmin kuin ko kirjat. Luin viimeisimpänä Paolo Coelhon Alkemistin. Kirja kertoo nuoresta lammaspaimenesta, joka näki merkityksellisen unen, jossa hän löytäisi aarteen Egyptin pyramideilta. Poika kohtaa matkallaan monenlaisia kulkijoita aina rosvoista alkemistiin. Jokaisella vastaantulijalla on paikkansa pojan tarinassa. Kirja opettaa, kuinka joskus on lähdettävä kauas nähdäkseen, että todellisuudessa aarre on ollut vieressämme koko ajan. Loppujen lopuksi tärkeintä ei kuitenkaan ole itse aarre, vaan matka aarteen luokse.

Yksinkertaiset asiat ovat kaikkein ihmeellisimpiä, ja vain viisaat kykenevät näkemään ne.

Yksinkertaisuutta ei voi liikaa painottaa, sillä nykyisin liian harvoin keskitymme niihin. Luulemme olevamme viisaita, kun osaamme hienoja kaavoja ja tiedämme miten monimutkaisia laitteitamme käytetään. Olemme luoneet ympärillemme kulttuurin, joka vain kehittyy kehittymistään. Nykyisin emme voisi edes kuvitella elämää ilman puhelinta, saati sitten internettiä! Olemme luoneet monimutkaisesta järjestelmästä osan jokapäiväistä elämäämme. Tarvitsimmeko niitä todella? Emme. Me vain loimme itsellemme tarpeen tunteen ja uskoimme markkinoijia, jotka sanoivat ”Et pärjää ilman tätä” – nykyään emme pärjääkään.

Kaikkien näiden hienouksien ja mullistuksien keskellä usein unohdamme mikä todella on tärkeää. Olemme luoneet ympärillemme materiaan keskittyvän maailmankuvan, jossa tärkeää on, että omistaa älypuhelimen viimeisimmän mallin, auto on hienompi kuin naapurilla ja rahat riittävät viiden tähden lomamatkaan. Kaikki edellä mainitsemani ovat hyödykkeitä, joita ilmankin olisi mahdollisuus pärjätä, mutta joita ilman emme halua pärjätä. Mitä enemmän ominaisuuksia älypuhelimessamme on, sen parempi – vaikkemme osaisi käyttää puoliakaan sen sovelluksista.

Liian harvat ihmiset arvostavat yksinkertaisia asioita. Joskus meidän tulisi vain pysähtyä ja katsoa ympärillemme, jotta ymmärtäisimme mitä oikeasti tarvitsemme. Emme tarvitse monimutkaisuuksia ollaksemme onnellisia. ”Yksinkertaiset asiat ovat kaikkein ihmeellisempiä”. Ehkä Coelho on oikeassa, ja vain oikeasti viisaat kykenevät näkemään sen.

 

Kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen.

Kirjan lammaspaimen oli päättänyt, että hän haluaa löytää aarteensa. Hän kulki pitkän matkaa ja oppi matkansa varrella yhtä sun toista. Hän tuntui jatkuvasti törmäävän ihmisiin, jotka auttoivat häntä eteenpäin. Tästä on kyse kun Coelho kirjoittaa maailmankaikkeuden auttavasta voimasta.

Oletko koskaan huomannut kuinka asioilla on tapana järjestyä? Se kuulostaa kliseiseltä, mutta on pelottavan totta. Yhtenä hetkenä tuntuu, että maailma romahtaa mutta sinä hetkenä, kun päätät, ettet jää tuhkaan makaamaan, alkaa tapahtua. Päätät, että pääset uuteen kouluun ja aloitat uuden elämän. Maailmankaikkeus kuulee toiveesi ja järjestelee asioita eduksesi. Vai onko kaikessa kyse vain hyvästä tuurista?

Luettuani monia henkiseen kasvuun liittyviä kirjoja olen yhä vakuuttuneempi siitä, että kaikella on tarkoituksensa. Kun katson elämääni taaksepäin huomaan, miten palaset loksahtavat paikoilleen. Uskon, että kaikki joskus elämääni järkyttäneet kokemukset olivat tarkoitettu menemään juuri niin kuin menivät, sillä loppujen lopuksi niistä on seurannut aina jotain hyvää. Kun jaksaa uskoa ja toivoa, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, niin yleensä myös käy – sillä maailmankaikkeus auttaa jokaista meistä saavuttamaan haluamamme.

 

Salaisuus on nykyhetkessä.

Niin helpolta kuin hetkessä eläminen kuulostaakin, sitä se ei todellisuudessa ole. Ihmismieli on tottunut  murehtimaan menneitä ja haaveilemaan tulevaisuudesta. Löydämme ympäriltämme paljon häiriötekijöitä, joiden vuoksi emme saa ajatuksiamme pidettyä nykyhetkessä vaan mielemme vaeltaa jossain aivan muualla. Tämä puolestaan vaikuttaa suorituskykyymme – keskittymällä yhteen asiaan kerrallaan saamme itsestämme parhaan mahdollisen tehon irti.

Ihailen ystävääni, joka osaa toimia edellä mainitulla tavalla. Todistimme tämän, kun hän luki lehteä kahden muun ystäväni keskustellessa hänen vieressään. Kun itse saavuin paikalle ystäväni kertasivat keskustelemansa asiat. Tällöin lehteä lukenut ystävämmekin kuunteli ja yllätykseksemme suhtautui kuin kuulisi asiat vasta ensimmäistä kertaa vaikka oli koko ajan istunut vieressä kun asiat ensimmäisen kerran käytiin läpi. Erona vain, että ensimmäisellä kerralla hän luki lehteä, toisella kuunteli. Olisi hieno jos voisimme kaikki oppia tuon taidon!

Huomaan liian usein ajattelevani ”sitten, kun”. ”Sitten, kun muutan” ”Sitten, kun tulee kesä” Mitä sitten?? Sitten, kun…on liian myöhäistä elää tässä hetkessä. Coelhon sanoin ”Salaisuus on nykyhetkessä. Jos tarkkailet nykyisyyttä, voit tehdä sen paremmaksi, ja jos teet sen paremmaksi, kaikki myöhempikin on paremmin.” Emme voi luoda loistavaa tulevaisuutta haaveilemalla. Meidän tulee tehdä valintoja tänään, jotka edistävät loistavaa elämäämme huomenna. Niin monesti olen saanut kirjoista jo oppia, että se missä tänään olen, johtuu eilisistä valinnoistani. Vastaavasti se, mihin olen menossa, on seurausta tämän päivän valinnoilleni. Jos haluaa loistavan elämän, tulee tehdä loistavia valintoja. Jos haluaa haaveensa toteutuvan, tulee tehdä valintoja, jotka edistävät haaveen toteutumista. As simple as that.

 

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!