Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Alkemisti

Kirjoitettu 09.12.13
Esseen kirjoittaja: Maiju Schreck
Kirjapisteet: 1
Kirja: Alkemisti
Kirjan kirjoittaja: Paulo Coelho
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Paulo Coelho – Alkemisti

Santiago on espanjalainen paimen, jonka elämäntie ohjaa hänet kohti elämänsä suurinta aaretta. Hänen täytyy tulla osaksi Maailman Sielua – ja onnistuukin siinä, löytääkseen rauhan. Kirjan tarina osoitti, että unelmaa tavoitellessa se tärkein ei ole itse päämäärän saavuttaminen, vaan matka sinne.

”Elämäntietään seuraava osaa kaiken mitä hänen tarvitseekin osata. Unelman tekee mahdottomaksi yksi ainoa asia,

epäonnistumisen pelko.”

Coelho muuttaa ihmisiä. Tämä oli ensimmäinen hänen kirjansa, jonka luin vuosi sitten, ja nyt taas uudestaan. Silloin huomasin kuinka ajatusmaailmani muuttui.

Asioilla on tarkoitus aina järjestyä, pitää vain seurata unelmaansa. Arvostan elämää päivä päivältä yhä enemmän ja tajuan kuinka hienoa tämä on. Pitää vain tehdä sitä miltä tuntuu. Tietenkin MAAILAISJÄRJEN käyttö sallittua. Se, että valehtelet itsellesi; et ole tyytyväinen elämääsi ja etkä tee asialle mitään, on ajan haaskausta. Elä unelmaasi. Emme kuitenkaan ole täällä ikuisesti. Joten ota jokaisesta sekunnista kaikki irti!

”Kohtalo, maailman suurin valhe”

Ei ole kirjoitettu yhtä suurta kirjaa, johon olisi kirjoitettu meidän tarinamme valmiiksi. Kukaan muu kuin sinä itse olet vastuussa itsestäsi. Vaikutamme itse omaan tarinaamme. Olen tehnyt paljon asioita, koska ”on pitänyt”. Esimerkiksi kouluja olen käynyt koulujen takia, enkä itseni. Ärsyttävää huomata näin jälkikäteen, että en ole tajunnut tätä aikaisemmin. Itseänihän varten minä tämän kaiken olen tehnyt. Ja jatkossakin. Kaikki mitä tuntuu ”pakolta” on vain minun oman itseni parhaaksi. Olisin voinut valita myös toisen tien, olla tekemättä mitään, laiskotella ja elää sossupummina ja mennä ”kohtalon viemänä”.

Just. Tietenkään elämä ei kohtele kaikkia oikeudenmukaisesti, mutta olen sitä mieltä, että kuka tahansa voi pärjätä täällä jos vain haluaa. Pitää olla kunnianhimoa.

”Kaikilla tuntuu olevan selvä käsitys siitä miten muiden olisi elettävä, vaikka he eivät tiedä itsekkään kuinka eläisivät oman elämänsä”

Tämä oli ehkä yksi suurimmista oivalluksista, mitä tällä toisella lukukerralla ymmärsin. Monet meistä syylistyy tähän muiden tekemisen kyttäämiseen. Itsekkin aina välillä tulee sanottua ”vääryksistä” läheisilleen: niin äidille kun hän ole siivonnut kotia, isälle että hänen pitäisi olla töissä vähemmän, sekä tiimikavereille, että toimistolla pitäisi viettää enemmän aikaa. Kuka hitto minä olen jollekkin toiselle – olkoon hän kuinka läheinen tahansa, sanomaan miten heidän täytyisi aikansa kuluttaa tällä planeetalla. Tiedän mitä haluan ja miten haluisin elää, mutta en voi vaatia ihmisiltä mitään, varsinkaan silloin kun en itse ole mikään neititäydellinen. Itsekkin ärsyynnyn jos joku alkaa latelemaan itsestäänselviä elämänohjeita minulle.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!