Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Alkemisti

Kirjoitettu 14.12.18
Esseen kirjoittaja: Monika Tuurala
Kirjapisteet: 3
Kirja: Alkemisti
Kirjan kirjoittaja: Paulo Coelho
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kirjan päähenkilö on lammaspaimen. Hänen isänsä olisi halunnut hänestä papin, mutta poika seurasi omia unelmiaan ja halusi kiertää maailmaa. Hän oli nähnyt eräässä kaupungissa unelmiensa tytön, jonka luokse hän oli jälleen vaeltamassa, kun hän päätti seurata unelmiaan ja lähteä etsimään aarretta Egyptistä. Hän myi lampaansa ja sai neuvoja erilaisilta ihmisiltä reissuunsa.

Tässä voisi nähdä kenet vain, seuraamassa unelmiaan. Se on vain päätös jättää vanha ja haluta tehdä tarpeeksi unelmiensa eteen. Poikakaan ei tiennyt yhtään, minne oli menossa ja mikä kaikki häntä odotti. Mutta hän halusi mennä kohti unelmiaan. Mekin voimme Tiimiakatemialla hypätä täysin tuntemattomaan ja uuteen, seurata unelmiamme. Meillä on vain siihen vielä mahtavampi tilaisuus, sillä riskimme menettää kauheasti ovat pienet. Vaikka menetämmekin, yhteisömme ajatus on kuitenkin vain oppia siitä. Voimme jakaa esimerkiksi kultamunauksen sille, joka epäonnistuu eniten. Kannustamme toisiamme siis kokeilemaan ja olemaan pelkäämättä.

Lähdettyään pojalle iski nopeasti katumus ja viha, kun hän koki ensimmäisen vastoinkäymisen. Hänen ainoat rahansa varastettiin ja hän oli vieraassa maassa ilman yhteistä kieltä, eikä hänellä ollut mitään. Hänellä tuli valtava katumus ja halu päästä takaisin kotiin. Tähän voisin verrata itseänikin. Tarvitseeko ensimmäisen vastoinkäymisen olla syy palata vanhaan? Tottakai se kirpaisee, mutta niihin kannattaa varautua aina ja kaikessa. Poikakin sai asenteensa kasattua ja hän heräsi onnellisena ja tyytyväisenä, jatkaen määrätietoisesti matkaansa. Välillä vastoinkäyminen vaatii pienen pysähtymisen ja miettimisen, jotta siitä voi päästä yli. Se on myös hyvä käsitellä läpi, ettei se vaivaa jatkossa.

Kaiken voi menettää nopeasti. Pojalla oli auringon noustessa vielä 60 lammasta ja tuttu elämä. Auringon laskiessa hänellä ei ollut mitään. Se oli pojan ratkaisu, mutta kaikkea ei kannata käsikirjoittaa etukäteen, harvoin se menee niin. Se oli oppimisprosessi. Jos poika nyt lähtisi matkaan, hän tietäisi mitä tehdä toisin ja miten välttää virheet. Ilman virhettä, hän ei tietäisi, mitä ei kannata tehdä.

Pojan asenteen muutos oli huikea. Siitä voi jokainen oppia. Hän vain päätti toteuttaa unelmansa ja tehdä mitä vain sen eteen. Hän oli pitkään töissä kristallikaupassa, jotta saisi rahaa kerättyä matkaa varten. Aivan kuten me, teemme töitä, jotta pääsemme maailmanympärysmatkalle, se on Tiimiakatemian ensimmäinen filosofia.

Pojan aloittaessa kristallikaupassa, kaupalla ei mennyt hyvin. Se oli vanhanaikaisessa paikassa, jossa ei ihmisiä kulkenut. Kauppias oli kaavoihin kangistunut, eikä hän nähnyt muuta mahdollisuutta. Pojan aloittaessa siellä, hän kysyi, voisiko pystyttää kojun ulos, niin ihmiset tulisivat helpommin ostoksille. Pojan tekemät muutokset johtivat myynnin kasvamiseen. Tätä voi verrata meidän toimintaamme. Yritämme olla tällainen poika yrityksissä. Myymme palveluitamme yrityksiin ja viemme uusia tuulia. Ulkopuolinen näkee yleensä paremmin, mikä mättää, sillä itsekauppias ei osaa katsoa kauas. Haluamme asiakkaillemme parempaa myyntiä ja antaa apuamme.

Poika oli kova lukemaan. Vaikka hän oli alkujaan paimen, hän halusi oppia ja saada tietoa. Pojalla oli aina kirja, jota hän kantoi mukana ja hän hankki uuden, kun vanha loppui. Hän oli kuin me. Vaikka teemme paljon töitä, on meidän myös luettava ja opittava lisää, vain niin voi kehittyä eteenpäin.

Kuningas kehotti jo alussa poikaa seuraamaan vihjeitä, vihjeitä siitä, minne hänen kuuluisi mennä ja mitä hänen kuuluisi tehdä. Hän tietäisi, mitä pitää tehdä, jos hän pitää silmänsä auki. Niin mekin kuljemme, tehden sitä, mitä luulemme meidän tarvitsevan tehdä. Poika palasi lopulta tyhjin käsin takaisin, mutta oliko se turha reissu. Kaikki opettaa, eikä mikään loppujen lopuksi ole turhaa. Poika seurasi sinnikkäästi unelmaansa, saavuttamatta sitä ikinä. Ainakin hän yritti. Voi olla, että tulevaisuudessa löydän itseni joltakin aivan toiselta alalta. Tekniikka? Matematiikka? Sairaanhoitaja? Sitä ei voi tietää, mutta tällä hetkellä seuraan tietä kohti liiketalouden osaajaa. Vaikka joskus huomaisin sen olleen jotain aivan muuta mitä haluan, en ikinä ajattelen sen menneen hukkaan. Kaikki opettaa ja elämän varrella kerkeää tekemään, vaikka ja mitä. Joskus aarre voi olla lähempänä kuin arvaakaan, mutta välillä on käytävä kaukana nähdäkseen lähelle.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!